Käyn usein ulkona syömässä ja rakkaani kanssa kulutamme kuukausittain huomattavan summan rahaa ravintolaelämyksiin. Kunnon ateria hyvässä seurassa on taattu menestysresepti, joka harvoin pettää. Suunnittelinkin jo tekeväni meille varauksen Suomen ainoaan fine dining-ravintolaan Chez Dominiqueen. Helsinkiläinen kahden Michelinin ravintola on listattu S. Pellegrinon maineikkaaseen listaan maailman parhaista ravintoloista sijalle 23.
Tarkkailin listalle valittujen ravintoloiden nettisivuja ja eritoten menuja. Sain sellaisen kuvan, ettei eettisyys ole niin kamalan tärkeää, sillä ruoka saa näissä ravintoloissa olla syntisen hyvää. Erityisesti huolettaa se, miten lähes jokainen huippuravintola myy ekslusiivisellä menullaan ankan- tai hanhenmaksaa. Herkku valmistetaan useimmiten ankkoja ja hanhia rääkkäämällä, metallisilla suunaukojilla pakkoruokkimalla ja maksaa väkisin kasvattamalla. Listan kolmonen, Englantilainen The Fat Duck kerskuu herkkuruoalla jopa nimessäänkin. Miksi tällainen maksa on must-have hienostoravintolan ruokalistalla? Mielestäni huippua olisi, jos huippuravintoloissa myös valvottaisiin, ettei syötävä liha tule stressaantuneesta eläimestä. Tämän takiahan japanilainen hemmotelluista lehmistä valmistettu kobe-liha on arvokasta ja arvostettua.
Maailman "lihahelmen", kutkuttavan maukkaan, parhaaksi lihaelämykseksi tituleeratun peltosirkun vaarallinen uhanalainen tilanne ei myöskään huoleta salapyydystäjiä, jotka makunautinnon saadakseen salametsästävät pikkulintulajia. Missä menee hienostuneisuuden raja, kun puhutaan makunautinnoista?
0 commentaires:
Enregistrer un commentaire