samedi 27 février 2010

Eristyksissä

Kahdella parhaalla ystävälläni, joiden kanssa asun, taitaa olla säpinää. Tuntuu, että he haluavat kovasti viettää aikaa lähekkäin olohuoneen sohvalla tai minun ja ystävättäreni huoneessa. Olen täällä toisessa huoneessa, enkä oikein tiedä miten liikkua näissä neliöissä, kun tuntuu, että olen vain heidän tiellään. Onneksi minulla on täällä Internet.

vendredi 26 février 2010

Viimeinen mies elossa

Elokuvassa The Last Man on Earth (1964) Robert Morgan on maailman ainoa jäljelläoleva mies. Euroopassa koko väestön lamauttanut virus on levinnyt ilmateitse Amerikkaan.

Päivisin Robert kuskaa ruumiita teiltä roviolle, öisin hän pysyttelee turvassa kotonaan zombeina henkiin heränneiltä tuttaviltaan, jotka yrittävät murtautua hänen taloonsa ja tehdä hänestäkin zombien. Elokuva kulkee kahdella tasolla. Sen symboloima zombien painostus alkaa elämässä varhain, on uskontuputtajia, on pakollisia epämukavia vaatteita, on pakollisia baarireissuja... Vainoajia riittää, jos haluaa olla riippumaton ja joukkoon kuulumaton.



Robert katsoo vanhoja filmejä lapsensa syntymäpäiviltä. Onnellista perhe-elämää. Hauskuttelu videolla räjäyttää hänet mielipuoliseen nauruun, joka pian saa hänet epätoivoiseen itkuun. Häneltäkin mennyt vaimo ja lapsi tämän Euroopasta tulleen taudin mukana. Muistoissa ovat ne ajat, kun Robertin vaimo ja lapsi sairastuivat, ensin tulivat sokeiksi ja sitten lamaantuivat päivien ajaksi. Toisella tasolla 60-luvulla kiihtynyt perheiden hajoaminen ja avioerojen suuri kasvu koskettaa, viitataanpa siihen elokuvassa tai ei.
Viisi vuotta yksinäisyyttä ei ole ollut sellaista elämää, mitä Robert olisi halunnut elää. Eräänä päivänä autokaupasta uutta "lahtausautoa" valitessaan Robert näkee villakoiran. Tämä on elokuvan liikuttavimpia kohtauksia, kun mies riemastuu täysillä nähdessään pienen eläimen. Robert seuraa koiraa, mutta ei löydä tätä mistään. Sen sijaan Robert löytää vastikään keihäällä tapettuja ruumiita. Hän ei siis olekaan ainoa taudista selvinnyt. Kuka tappaa eläviä keihäillä?
Seuraavana päivänä Robertin ollessa ulkona hän näkee naisen. Suostuttelun jälkeen hän lupaa tulla Robertin luokse turvaan. Nainen on peloissaan, ja jokainen peloissaoleva on helppo saastuttaa. Toisella tasolla peloissaanolevat on helppo sairastuttaa henkisesti. Nainen pelkää valkosipulia ja omaa kuvaansa katsomista. Vaikka naisessakin on virus (pelkoa), hän on sille immuuni saadessaan pistoksen. Nainen kertoo koko maailman pelkäävän Roberttia, miestä, joka kävelee päivisin ja nukkuu öisin. Robert siirtää vertaan naiseen, jolloin tämäkin tulee terveeksi. Yhdessä he voisivat vertaan siirtämällä saada koko maailman terveeksi.


Kerron tässä kappaleessa, miten elokuva päättyy. Robertin entinen ystävä pääsee yöllä murtautumaan taloon, ja puree naista tehden hänestä jälleen sairaan. Samalla muut zombie-taudille immuunit, virusta (pelkoa) veressään kantavat ovat tulleet Robertin talolle hänet tappamaan. Syntyy ajodraama, jonka päätteeksi Robert jouksee kirkkoon ja tulee tapetuksi alttarille. Kuoleva Robert julistaa "Ja he ovat peloissaan minusta. Koska minä olen maailman viimeinen mies."

jeudi 25 février 2010

Aforismeja

Olli-Jukka Jokisaarella on avaramietteinen blogi, josta keräsin suosikkejani:


"Kuunteleminen tekee kuuliaiseksi ei näkeväksi.

Mielenterveyden hoitaminen lääkkeillä parantaa monta yritystä.

Minulla ei ole mitään syytä olla ystävällinen niille, joita rakastan. Minä rahastan.

Rikkaan ja köyhän ensimmäinen valhe: minä olen tämän ansainnut.

Tuotemaailma rakensi itselleen Frankensteinin hirviön: ihmisen.

Ihminen näyteikkunassa rikkoo täydellisyyden.

Epäilijää vielä siedetään, kyseenalaistajaa tuskin, ihmettelijää ei koskaan.

Totuudenpuhujat maksattavat valheen kuuntelijoillaan.

Koneen olemassaolo on tarkoitus, ihmisen olemassaolo sattuma.

Miksi tarkoitus olisi sattumaa arvokkaampi?

Tasa-arvoa ei ole kuin rahalla.


Rakastamme itseämme sen verran kuin meitä on rakastettu. Mistä itseviha tulee?

Kun halutaan enemmän, alkaa sota (Paronen). Kun halutaan liikaa, syntyy perikato."

Liz Hurley De Beers Love Ball Lontoossa

Mita ihmetta Liz Hurleylla oli mielessa, kun lahti timanttijuhliin lapinakyvassa sarissa ilman aluspaitaa? Minulle on ihan sama, laillistetaanko naisten rintojen nayttaminen julkisilla paikoilla vaiko ei, mutta perinteisen intialaisen naisen ylpeydenaihetta ja kansallisvaatetusta ei saisi nain hapaista.


mercredi 24 février 2010

Bollywood-sisustus: Karma

Karma (1985) on kansallismielinen, hieman progandahtava elokuva, jossa poliisi ja kolme kuolemantuomion saanutta rikollista pelastavat Intian ulkomaalaisilta terroristeilta. Elokuvassa on kasapäin kliseitä. Sitten sisustukseen:



Elokuva alkaa kaksikerroksisessa talossa, jonka aulassa on paljon kalusteita. Ei siis värikästä sisätilatanssia luvassa tämän talon asukkaiden juhlissa elokuvan aikana. Asunnossa ei ole kreikkalaisia pylväitä tällä kertaa, ei perhevalokuvia/perheenjäsenistä tehtyä taulua, eli elokuva ei kerro pääasiassa tämän talon perheenjäsenten tunteista.



Tässä terroristin tyttären huone. Yksi Intiaa pelastavista rikollisista on heti rakastunut häneen ja hän häneen.




Huomaa tyypillinen "laatikkopohjainen" sohva, useissa Bollywood-elokuvissa käytetään tuommoisia. Oikeassa alanurkassa näyttäisi olevan puumallinen koruteline, miksi en löydä semmoisia mistään?

mardi 23 février 2010

Karhu ajaa polkupyörää

Venäjäblogissa on huima video, jolla karhu ajaa polkupyörää.

Vihaan vihaa

"'Katsokaa miten hän mukiloi ja hakkasi minua,
miten hän iski minut maahan ja ryösti minut.'
Jos elät tällaisten ajatusten vallassa, elät vihassa.

'Katsokaa miten hän mukiloi ja hakkasi minua,
miten hän iski minut maahan ja ryösti minut.'
Heitä pois tällaiset ajatukset ja elä rakkaudessa.

Tässä maailmassa ei viha ole koskaan hälventänyt vihaa.
Vain rakkaus hälventää vihan. Tämä on sääntö,
vanha ja muuttumaton laki.
Sinäkin lähdet täältä pois.
Kun tiedät sen, miten voit riidellä?"
- Dhammapada

Monimutkaisuuden hallinnasta

Miespalvelu-blogissa oli mainio kirjoitus monimutkaisuudesta:

"Usein monimutkaisuuden hallintaan tarjotaan helpointa ja harhaisinta ratkaisua, pyrkimystä yksinkertaisuuteen. Yllä olevassa kuvassa on esitelty kaavioita ihmisen fyysisestä rakenteesta, luurangosta, lihaksistosta, verenkierrosta ja hermostosta. Kun tähän lisätään mielen ja ajattelun alueet, itse ihminen ei ainakaan ole yksikertainen.


Yksinkertaisuus, sen kehittäminen, suosiminen ja pyhitys kuuluvat totalitaarisiin järjestelmiin, joissa suvereeni ihminen on alistettu. Näitä järjestelmiä ovat kaikki ajatuksiltaan, rakenteiltaan ja johtamistavoiltaan konservatiiviset alat kuten kuvataide, näyttelykoirien jalostus, liikkeenjohto, koululaitos.

Pahin yksinkertaistamisen yhdistelmä syntyy kun keskinkertainen, valtaan pyrkivä, alistunut konservatiivi saa koulutuksen. Koulutus vahvistaa kaikkea mahdollista harhaa kieltää maailman monimutkaisuus ja kykyä hallita sitä. Yksinkertaistamiseen vaipuneen ihmisen tunnistaa helposti: hän käyttää paljon sanontoja, lainauksia ja vertauksia, hän ei ota selvää kantaa asioihin vaan ”haluaa ottaa huomioon erilaisia näkemyksiä” (piilodiplomaatti), hän harrastaa vain toisen käden/asteen harrastuksia (valokuvaus, kuorolaulu, karaoke, autojen tuunaus, kansallispuvut, tanhu, kaikki kilttien tyttöjen ja amisviiksipoikien puuhat) eli ei ole itse ns. ensimmäinen liikutaja, vaan perässäkulkija.


Naiset hallitsevat monimutkaisuutta helpommin kuin miehet. Monimutkaisuuden alueella historia ja tytöt-pojat -roolitus ei ole suosinut naista ja keskinkertaiset miehet ovat saaneet ansiotonta etua.

Missä se uusi nainen sitten on? Hyvin todennäköisesti monimutkaisuuden hallinta ja johtaminen on naisten hallussa joskus, mutta ei konservatiivi-länsimaalaisten. Pikemminkin uusi luova ja toimintakykyinen nainen on hyvän koulutuksen saanut, laaja-alainen ja monipuolinen mustaihoinen ja kehitysmaista lähtöisin oleva. Etelä-Amerikka ja Afrikka ovat etusijalla siinä missä Pohjois-Amerikka ja Eurooppa ovat taantuvia."


Koko bloggaus luettavissa Miespalvelublogissa.

lundi 22 février 2010

Shahid ja Kareena

Shahid ja Kareena ovat hyvissä väleissä erosta huolimatta. Jopa Kareenan uusi mies Saif Ali näkee Shahidin normaalina ja mukavana kaverina. "Kareenalla ei ole ongelmaa kenenkään kanssa", sanoo hänen edustajansa.

Väleissä erosta huolimatta.

Toista se on Aishwarya Railla, joka pakoilee entisiä poikaystäviään. Mukamas koska menneet on menneitä.

Anwar - Tohse Naina Laage

Rakastan tätä laulua, siitä on kaksi versiota, muslimiversio ja hinduversio. Käänsin sanat harkitulla epätarkkuudella:





Tohse Naina Laage Piya Saaware
Silmäsi koskevattavat minua, henkinen rakatajani
Nahin Bas Me Ab Yeh Jiya Saaware
En voi enää pidätellä sydäntäni, henkinen rakastajani

Mohabbat To Ek Jaaveda Zindagi Hai
Rakkaus on ikuinen elämä

Tohse Naina Laage Mili Roshni
Silmäsi koskettivat minua, siten löysin valon
Tohse Man Jo Laaga Mili Zindagi
Sydämesi jos kosketti minua, siten löysin elämän

Mohabbat Ki Hai Daastaan Zindagi
Rakkauden tarina on elämä
Mohabbat Na Ho Toh Kaha Zindagi
Rakkaudetta missä on elämää?

Shama Ko Pigalne Ka Armaan Kyun Hai?
Miksi lamppu halajaa sammua palaen?
Patange Ko Jalne Ka Armaan Kyun Hai?
Miksi koi halajaa kuolla tuleen lentäen?
Isi Shaqt Ka Intehaan Zindagi Hai
Haluaa niin, että tahdosta tulee elämän tarkoitus

Mohabbat Jise Baksh De Zindagani
Rakastava hakee armoa elämältä
Nahi Maut Par Khatm Uski Kahaani
Eikä kuolema päätä hänen tarinaansa

Kaise Jiya Jaaye - Ishq Bin?
Kuinka voi elää - ilman rakkautta?

Nahin Koi Insaan Mohabbat Se Khaali
Kukaan ei elä rakkaudetta
Har Ek Ruh Pyaasi, Har Ek Dil Sawaali
Jokaisen sielu on janoinen, jokaisen sydän hullaantuu



Mohabbat Jahaan Wahaan Zindagi Hai
Siellä missä on rakkautta on elämää
Mohabbat Na Ho Toh Kahaan Zindagi Hai
Rakkaudettomassa paikassa ei ole elämää

Nahi Maut Par Khatm Usaki Kahani
Rakastajan tarina ei pääty kuolemaan

dimanche 21 février 2010

Rakkaustesti

John Blanchard nousi ylös tuolilta, suoristi armeijan uniformunsa ja tarkkaili Grand Central juna-asemalla kulkevaa väkijoukkoa. Hän etsi tyttöä jonka sydämen hän tunsi, mutta kenen kasvoja ei; tyttöä, jolla on keltainen ruusu. John oli kiinnostunut hänestä kolmetoista kuukautta sitten Floridan kaupunginkirjastossa. Ottaessaan hyllyltä erään kirjan hän tunsi sydämessään kipinää, ei kirjaan painetun tekstin vuoksi, vaan marginaaleihin käsinkirjoitettujen viestien takia. Pehmeä käsiala viestitti mietteliäästä sielusta ja syvälle luotaavasta mielestä.

Kirjan etusivulla John huomasi omistajan nimen, neiti Hollis Maynell. Suuren työn ja tuskan taakse päästyään hän sai käsiinsä tytön osoitteen. Hän asui New Yorkissa. John kirjoitti hänelle kirjeen esitellen itsensä ja pyytäen häntä vastaamaan. Seuraavana päivänä John lennätettiin merien taa palvelemaan Toisessa maailmansodassa.

Seuraavan vuoden ja kuukauden ajan hän tutustui Hollisiin kirjeiden kautta. Jokainen kirje oli kuin siemen, joka putosi Johnin sydämen hedelmälliseen maaperään. Romanssi oli nupuillaan.

John pyysi valokuvaa, mutta Hollis ei hennonnut lähettää. Hänen mielestään John ei välittäisi, jos todella pitäisi hänestä.

Kun John palasi Euroopasta, hän ja Hollis sopivat tapaavansa 19:00 New Yorkin Grand Central asemalla.

"Sinä tunnistat minut keltaisesta ruususta", Hollis oli kirjoittanut.

Joten John oli asemalla etsimässä tyttöä, jota hänen sydämensä rakasti, mutta kenen kasvoja hän ei ollut koskaan nähnyt.

Annan herra Blacharding kertoa, mitä tapahtui:

Nuori nainen tuli minua vastaan, hän oli pitkä ja hoikka. Hänen vaaleat hiuksensa olivat hieman kiharalla; hänen silmänsä olivat siniset kuin kaksi kukkaa. Hänen huulensa ja leukansa olivat viehättävän vakaat, ja vaalean vihreässä kesämekossaan hän näytti tuoneen kevään henkiin.

Aloin kävellä häntä kohti, unohtaen tarkistaa olisiko hänellä keltaista ruusua. Kun liikuin, viettelevä hymy kohosi hänen huulilleen.

"Oletko tulossa minun suuntaani, merimies?" hän flirttasi.

Melkein kontrollittomana otin askelen lähemmäs häntä, mutta sitten näin Hollis Maynellin. Hän seisoi lähes suoraan tytön takana. Nainen hieman päälle 40, hänellä oli harmaantuva tukka, jonka hän oli sullonut kuluneen hattunsa alle. Hän oli muodottoman pyöreähkö, hänen tukevat nilkkansa pursusivat ulos lattapohjaisista kengistä. Tyttö vihreässä puvussa oli kävelemässä yhä kauemmas.

Tunsin sydämeni jakautuvan kahtia, toisella puolella halusin seurata häntä, ja toisella puolella yhä halusin tutustua siihen naiseen, kenen henkevyytensä oli todella ollut seuranani.

Siellä hän seisoi. Hänen kalpeat, pulskat kasvonsa näyttivät ystävällisiltä ja vastaanottavilta, hänen harmaat silmänsä loistivat tietynlaista hehkua. En epäröinyt.

Tästä ei tulisi rakkautta, mutta mahdollisesti jotakin kallisarvoista, ehkäpä jotain kallisavoisempaa kuin rakkaus. Ystävyyssuhde, josta olisin koko loppuelämäni kiitollinen. Menin tervehtimaan naista esitellen itseni, ja heti puhuttuani kavahdin pettymyksen tuomaa katkeruutta äänessäni.

Nainen hymyili ystävällisesti. "Minulla ei ole aavistustakaan, kuka sinä olet", hän vastasi. "Mutta se nuori nainen vihreässä puvussa antoi minulle tämän ruusun, ja pyysi minua laittamaan sen rintataskuuni. Hän käski minun kertoa sinulle, että hän odottaa sinua tuolla kadun toisella puolella olevassa isossa ravintolassa. Hän sanoi sen olleen jonkinlainen testi!"

-Alkuperäinen kirjoittaja tuntematon

Uppoava saari

Olipa kerran uppoava saari, jonka varaan rakkaus oli joutunut.

Rikkaus souti ohi veneellään, mutta kieltäytyi auttamasta rakkautta,
sillä hän ei mahtunut veneeseen kullan ja hopean kanssa.

Turhamaisuus souti myös ohi, mutta kieltäytyi auttamasta,
sillä rakkaus oli märkä ja olisi voinut vahingoittaa venettä.

Surumielisyys kieltäytyi auttamasta,
koska hän oli niin surullinen, että halusi olla yksin.

Onnellisuus souti ohi eikä edes kuullut rakkautta huumassaan.

Aika souti lähelle ja pelasti rakkauden.

Kuivalla maalla Rakkaus kysyi viisaudelta, miksi aika oli tarjonnut apuaan.

"Aika tarjosi apua", viisaus vastasi "koska vain aika pystyy ymmärtämään, kuinka kallisarvoinen rakkaus on."

-Tuntematon

samedi 20 février 2010

Kites - pussailu Bollywood-elokuvissa

Hrithik Roshanin ja Barbara Morin tuleva uusi elokuva Kites sisältää kuumia kohtauksia ja "intohimoisen" suudelman. Elokuvasta julkaistaan kaksi versiota, toinen intialaiselle yleisölle ja toinen länsimaalaiselle. Intialainen versio eroaa siten, ettei siinä näytetä kuumia lemmenhetkiä. Saa miettiä, onko tämän ratkaisun takana intialaisten elokuvantekijöiden rasistinen stereotypia länsimaalaisista seksinjanoisina.


Intialainen katsomo saa nauttia hellistä hetkistä.


Länsimaalaisille katsojille sen sijaan kaupitellaan "kovaa kamaa".

Suutelukohtauksissa ei sinänsä ole mitään väärää. Itse en ainakaan ole mitään kieltämässä. Mutta vaikka ne siellä intiassa lisäisivät sata suutelukohtausta filmiin, se tuskin ketään länsimaalaista hetkauttaa. Täällä sitä on totuttu näkemään, ketään ei kiinnosta. Vaikea kuvitella, että joku länsimaalainen ajattelisi yhtään mitään suutelukohtauksesta. Toisin on asiat sen sijaan Intiassa, jossa ihmisiä on mennyt kasapäin katsomaan "tuhmia". On yleisesti tiedossa, että seksi on uutuutena myynyt hyvin intialaisille katsomoille.

Suuteleminen on nykyään monelle yllättävän yleistä Bollywoodissa. Hyvin muistan ne ajat, kun Bollywood-näyttelijät ylpeinä sanoivat ulkomaalaisissa haastatteluissa, että "me emme pussaile, me laulelemme ja tanssimme". Nyt liian monessa elokuvassa laulu on jäänyt taustalle, niin on käynyt liian usein tanssillekin. Hulmuavien sarien sijasta monissa elokuvissa hulmuaa nyt bikinien narut tai minihame.

Länsimaissa sen sijaan ennen niin suosittu Playboy keikkuu konkurssin partaalla, eikä super(seksipommi)blondit enää niin kiinnosta. Monet uudet seksikkäät julkkikset ovat oikeasti alansa ammattilaisia, hyvinä esimerkkeinä Beyoncé, Lady Gaga, yms. Sen sijaan Bollywoodissa taidottomia, mutta hotteja, näyttelijöitä ilmestyy pääosiin suoraan missikilpailuista. Silikonia näyttää olevan aika monella.

Tätä vastaan on taisteltava. En itse ainakaan mene katsomaan Kitesia elokuvateatteriin, katson sen piraattina, jos se saa hyvät arvostelut.

My Name is KHAN

Kävimme tänään ystäväni Jennin ja Moun kanssa Leicesterissä katsomassa My Name is Khanin, josta lisää myöhemmin. Päivä alkoi hyvin. Aamulla sadan täytetyn kyselyn raja täyttyi, joten olen nyt saanut kaikki kyselyt valmiiksi, ja voin siirtyä opinnäytetyön analyysiosioon, JEE! :D

Ennen elokuvaa söimme Keralalaisessa Kayal-ravintolassa seuraavaa:


Mou söi idlejä, Jenni söi lammasbiryania ja itse söin kasvisthalin. Sitten kiirehdimme täysin mahoin elokuvateatteriin.
Katsomossa oli pääosin desejä, oli siellä pari valkoihoistakin. My Name is Khan on hyvä elokuva, suosittelen. Shahrukh Khan harvoin tuottaa pettymystä, varsinkin, jos vastanäyttelijänä on Kajol. Elokuvassa aspergerin syndroomasta kärsivä Khan muuttaa San Franciscoon ja menee naimisiin hindulaisen naisen kanssa. Kaikki sujuu hyvin ja elämä on ihanaa, kunnet 9/11 ja muslimivastaisuus amerikassa rikkoo idyllin.


Khan menee upeissa kulisseissa naimisiin hindulaisen kampaajan kanssa. Tyypillinen pakollinen juhla Bollywood-elokuvassa, jotta ihmiset nähdään värikkäissä ja näyttävissä juhlapuvuissa. Juhlissa korostuvat myös yhteisöllisyys, traditiot ja elämän "kabhi kushi", onnelliset ajat.
Vaikka elokuva on saanut runsaasti viiden tähden arvosteluja, antaisin sille itse vain neljä tähteä. Tämä elokuva olisi ollut paikallaan silloin 6-7 vuotta sitten. Terroristiteema ja 9/11 on jo aika vanhentunutta ja ylikoluttua materiaalia. Elokuva on selvästi rakennettu viehättämään länsimaalaista katsojakuntaa. Kuten usein Amerikassa kuvatuista Bollywood-elokuvista, tästäkin puuttui pari purkillista masalaa. Ylidramatisoituja kohtauksia bollywoodin tapaan on turha odottaa. Musiikkikohtauksissa ei lauleta eikä tanssita, musiikki soi vain taustalla kun hahmot tekevät normaaleja juttuja. Ollaan siis kaukana pellolla kirmailusta. Elokuvassa ei näkynyt yhtäkään saria, paitsi (liian) lyhyessä hääkohtauksessa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä elokuva, mutta en anna viittä tähteä, kun mukana ei ole tarpeeksi mausteita.

lundi 15 février 2010

Bollywood-sisustus: Dil ka Rishta


Ylläri ylläri, talo on kaksikerroksinen! Tässä näkyy yläkertaa. Huomaa valkoiset pylväät! Tyypillinen Bollywood-koti.


Alakerta on aika länsimaalainen, ja sisältää ison aukean tilan (näyttämön). Takka on ihana lisä.


Makuuhuoneesta tulee mieleen joku Kauniit ja rohkeat. Talon yläkerran parvekkeella on kliseinen pelkistetty valkoinen sohva. Naitä valkoisia ja punaisia neliöpohjaisia sohvia näkee Bollywoodissa niin usein, että niitä varmaan kierrätetään siellä studiolla.

Idris Tawfikin luennolla

Kävin tänään ystäväni kanssa Idris Tawfiqin luennolla kuuntelemassa, mitä tällä entisellä katolisella papilla, nykyisellä muslimilla islamista on. Monet katolilaiset papit kai siksi hurahtavat, kun eivät perusta perhettä. On varmasti valtava paine taistella luontoa vastaan, enkä usko, että semmoinen on hyväksi kenellekään. Jos tekee mieli herkutella ja nauttia ainoasta elämästä ketään vahingoittamatta, se varmasti kannattaa.

Tawfiqilla oli positiivinen asenne, hän sanoi yhä rakastavansa kristinuskoa, vaikka onkin nyt muslimi. Ihailin sitä asennetta. Kehittyneissä maissa antisemitismi on nousussa ja lainkuuliaisia juutalaisia häiritään terroriteoin, eikä pelkästään uusnatsien taholta. Olen huolestunut. Tawfiq sanoi rakastavansa juutalaisuutta. Syytä onkin, sillä islam on suurilta osin vain arabien rankempi kopio juutalaisuudesta.

Tawfiq puhui paljon islamista yksinkertaistetusti, kuin se ei olisikaan poliittinen järjestelmä (mitä se on), vaan pelkkä mantra 'laaillaaha illallaa' ja ihmisen oma asia. Tawfiqin mukaan kohtalo ohjaa ihmiset tiettyihin paikkoihin tiettyinä aikoina, jumala on suunnitellut jokaisen tilanteen etukäteen. Ateistina kysyn, eikö olekaan itsestä kiinni, mihin tilaisuuksiin tarttuu ja mihin menee, eikö ihminen ohjaa omaa kohtaloaan vapaalla tahdolla? Uskon, että rakkaus ohjaa ihmistä ja kohtalo on sitä onnellisempi, mitä enemmän uskaltaa rakastaa. Terveen ihmisen vapaa tahto on sydämen tahto. Tunnettu hauska ateisti Douglas Adams sanoi kohtalosta näin: "En ehkä ole päätynyt sinne minne olin matkalla, mutta luulen että päädyin sinne minne minun pitikin."

dimanche 14 février 2010

Musiikkia sydämelle

Varoitus! Intialaiset elokuvalaulut saattavat aivopestä kuulijoitaan! Itse rakastuin Intiaan sydänjuuriani myöten vasta musiikin kautta. Intialainen elokuvamusiikki on niin romanttista ja imelää, että se saa sydämen tavoittaessaan rakkauden todella tuntumaan maailman ihanimmalta asialta.


Ystäväni väitti intialaisista elokuvalauluista rakkauslauluja olevan 99.4%, ja niissä eniten esiintyvät sanat sydän (dil), rakastaja (aashiq) ja rakkaus (pyaar). Kun tällaista musiikkia pyörittää settinä mp3-soittimessa, ei ihme, jos romanttisuus ja sydäntietoisuus kasvaa.

samedi 13 février 2010

Jiddu Krishnamurti

Intia on guruja pullollaan, ja monella on seuraajia monista eri maista. Krishnamurtin teokset kannustivat aikoinaan minua valitsemaan ateismin, mistä olen hänelle kiitollinen. KM vaikutti varsinkin 70-luvulla, vaikka hän aloitti mietteidensä muille puhumisen jo 1920-luvulla.


Krishnamurtin opit perustuvat kaikkien idolien hylkäämiselle. Vaikka esim. juutalaisuus perustuu idolien hylkäämiselle, on Krishnamurti oivaltanut uskonnon olevan myös idoli, jotain, johon tarrata. Krishnamurtin mukaan totuus on maa, jonne ei mikään polku johda. Totuutta ei löydä uskonnosta, sillä totuus on rajaton, poluin saavuttamaton. "Totuutta ei voi järjestää, eikä mitään järjestöä pitäisi luoda poluksi, jota pitkin ihmiset tallaavat kohti 'totuutta'", lausui Krishnamurti vuonna 1929. Hänen mielestään totuus on lyöydettävissä vain ihmissuhteista, omasta mielestä, tarkkaillen ja tuntien, ei järjellisen analyysin ja perustelun kautta.

Krishnamurtin mukaan jokaista ihmistä vaivaa luodut kuvat - uskonnolliset, poliittiset ja henkilökohtaiset. Ihminen joka väittää olevansa jotain, on vähemmän kuin on, koska kukaan ei absoluuttisesti edusta jotakin adjektiivia, jotakin uskontoa, poliittista vakaumusta. Jokainen luotu "kuva" ohjaa ihmisen ajattelua, ihmissuhteita, jokapäiväistä elämää. Ihminen on näiden kuvien uhri, ne erottavat ihmisen toisesta ihmisestä. Jokainen adjektiivi, jokainen subjektiivi sisältää ennakkokäsityksiä siitä, mikä tekee mistäkin mitä.


Krishnamurtin yksi kiinnostavimmista luennoista koskee vapautta. Moni luulee olevansa vapaa voidessaan valita, mutta Krishnamurtin mielestä vapaa mieli on vapaa valinnasta. Jos ihminen on vapaa, hänen ei tarvitse valita mitään, hän ohjautuu siihen mitä hän haluaa. Jos joutuu valitsemaan suklaansyönnin ja syömättä jättämisen välillä, on suklaan orja. Suklaasta vapaa jättää suklaan syömättä tekemättä valintaa jättämättä syömisestä. Jos valinta on kuitenkin tehtävä, on aivan sama, syökö suklaan vai eikö syö, molemmissa tapauksissa on suklaan orja, koska suklaa aiheuttaa valintatilanteen, eikä valintoja tekevä mieli ole vapaa.


Kun on intialaisaiheisesta blogista kyse, on rakkaudesta puhuminen paikallaan. Krishnamurtin mielestä rakkaus on kuin viisautta. Moni on intellektuelli, koska on opiskellut ja opetellut muiden mielipiteitä. Mutta muiden opettama intellektuelli heijastaa viisautta vain sen verran kuin mitä hän on oppinut viisailta. Viisaudesta on tullut "kuva", intellektuallisuudesta on tullut polku, joka ei johda minnekään. Tämä on tuhoisaa, kun ihmisellä on kuva "rakkaus", jonka hän on oppinut muilta ja jota hän heijastaa niin kuin on oppinut. Ihminen ei saa tavoitella rakkauden kuvaa, vaan hänen on oltava vapaa vallanhimosta, itsekeskeisyydestä, pelosta... Vasta kun ihminen on vapaa rakkauden vastakohdista, voi hän oikeasti rakastaa. Ihminen, joka tuntee negatiivisia tunteita, ei voi koskaan täysillä nauttia positiivisista tunteista. Puhdasta rakkautta ei saavuta jahtaamalla polkua/ideaalia/kuvaa rakkaudesta, vaan vain olemalla vapaa siitä, mikä on rakkauden negaatio.

Bollywood-sisustus: Aandaz (A Matter of Style)

Aandaz (1949) kertoo nuoresta Ninasta, joka on ystävät Dilipin kanssa, joka häntä salaa rakastaa. Nina menee kuitenkin naimisiin toisen miehen kanssa, joka tulee mustasukkaiseksi Ninan ja Dilipin ystävyydestä. Dilip on usein Ninan kotona, jonka olohuone (näyttämö) on sisustettu näin:


Yläkerassa on kreikkalaistyyliset pylväät, kuten usein Bollywood-kodeissa! Huomaa maalaukset ja tanssiva naispatsas.


Portaat ovat aivan upeat, muuten mustavalkokuvasta vaikea nähdä yksityiskohtia.

dimanche 7 février 2010

Mustasukkainen mies

Älä usko, jos harras mulimi sanoo, että suhteeseen hänen kanssa alettuasi sinun ei tarvitse olla muslimi. Vaikka et ikinä kääntyisikään uskoon, on miehellä islamilaiset näkemykset siitä, millaisen naisen tulisi olla. Hyvästi läheiset välit miesystävien kanssa, matkustelu ystävien kanssa... Ei muslimi tarvitse olla, mutta elää islamilaisesti kyllä. Muuten ei ole hieno nainen ollenkaan, vaan ällöttävä ilmestys, jota voi tahtonsa mukaan mielivaltaisesti loukata ja (henkisesti) pahoinpidellä miten haluaa. Jos mies rukoilee viisi kertaa päivässä, on erittäin todennäköistä, että hän ei ole 2000-lukua ja sen uusia mahdollisuuksia nähnytkään.

Vaikka ei tekisi mitään väärää, on mustasukkainen mies hengittämässä niskaan joka käänteessä. Kaikki menot pitää erikseen raportoida, jos niin ei tee, on mies kiukkunsa äärillä valmiina näyttämään valtansa ja oikeutensa tarkastella Sinun jokaista menemistäsi ja tulemistasi. Ei siinä että omassa elämässä olisi mitään pahaa, mutta poliisimaiset kuulustelut ja jatkuvat puhelinsoitot "missä olet kenen kanssa? mitä teet?" alkavat kyllä jossain vaiheessa tuntua kurjilta. Ei aikuista naista tarvitse vahtia.

Vali vali. Ei se nyt noin mene, tuossa ilmaisin asian vain kärjistetysti.

samedi 6 février 2010

Rakkaus


"Rakkaus on tilaisuuden käyttämättä jättämistä silloin kun aika ei ole oikea.
Se on kärsivällisyyttä.

Rakkaus on viime yön uni, joka herätessäsi nukkuu käsivarrellasi.
Se on unelmien ja todellisuuden kohtaamista.

Rakkaus on hyvästelyä tietäen, että tulet vielä takaisin.
Se on uskoa.

Rakkaus on tuijottamista ulos ikkunasta muistellen eilisiltaa.
Se on mietiskelyä.

Rakkaus on kuulla säätiedotus lumisateesta toivoen, että voisi käpertyä vuoteeseen jonkun kanssa.
Se on yksinäisyyttä."


-tuntematon