Paula

Kyllästyttää

2011-06-15T11:27:00.000-07:00

Kyllästyttää, tai ehkä olen vain niin väsynyt. En halua kenellekään kaverille marista, niin marisen täällä.

Olen kyllästynyt poikakaveriini ja olemaan meistä se enemmän rakastava. Meistä se toisen sellaisenaan hyväksyvä, meistä se tulevaisuuden arkkitehti.

Olen kyllästynyt hänen lausumattomiin hellyydenosoituksiinsa, kyllästynyt hänen hiljaisuuteensa tulevaisuuden suhteen. Olen kyllästynyt hänen neuvoihinsa ja moitteisiinsa. Olen kyllästynyt olemaan se parisuhteen hiottava osapuoli. Olen kyllästynyt toisiin naisiin metrossa, tv:ssä ja lehtien sivuilla. Olen kyllästynyt discomusiikkiin ja eroottisiin musiikkivideoihin. Olen kyllästynyt olemaan yksi naisista, kyllästynyt olemaan "ehkä".

Olen kyllästynyt olemaan se matkustava osapuoli, kyllästynyt olemaan se turhan tunteellisesti kaiken ottava. Olen kyllästynyt tuijottamaan muualle tähyileviä tähtisilmiä. Olen kyllästynyt olemaan se väärän värinen, väärän kokoinen, väärän oloinen.

Olen kyllästynyt olemaan kaikkea muuta kuin se maailman ihanin, ehdoton "kyllä".

Idioottien saartamana

2011-04-18T22:26:00.000-07:00

Loin netissä nopean vilkaisun paikalla oleviin miespuolisiin tuttuihini. Tunsin hentoista kauhua, sillä moni heistä ei suunnittele viettävänsä loppuelämäänsä tyttöystävänsä kanssa. Sitten oli vielä ne, jotka jopa pettävät parisuhteessaan tai muuten vaan etsivät jo seuraavaa naista tyttöystävän mitään tietämättä. Listalta löytyi onneksi pari kappaletta miehiä, joilla on vakavat suunnitelmat tulevaisuudesta tyttöystäviensä kanssa. Kuuluuko oma, vain pari viikkoa vanha poikaystäväni mihin lokeroon, mietin. Entiseni sanoi, että sen selvittäminen ja myös todellisten tunteiden selvittäminen vie kauan aikaa. Huomautin hänelle, että olen kuitenkin tuntenut kumppanini jo kaksi vuotta. Kudon parisuhteeseemme huomaamatta pientä erovaraa, eihän hän ole puhunut yhteisestä tulevaisuudesta vielä juuri mitään, pyytänyt vain etsimään töitä hänen kaupungistaan. Kutooko hänkin erovaraa?

Eroammeko me kaikki kaltaiseni lopulta siksi, että olemme varautuneet eroon. Emme heittäydy parisuhteeseen, sillä sydänsurujen vaara vain on liian kammottava. Rakennamme jatkuvasti itseämme suojaavan muurin, emme edes henno ajatella tulevaisuutta. Emme halua antaa itsestämme liikaa, jottei ero lamaannuttaisi meitä. Olen vasta nyt päässyt yli viiden vuoden takaisesta erostani, ja ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen nyt todella löytänyt miehen, joka vetää vertoja tuolle viiden vuoden takaiselle. Silti en halua, että toistan saman viisi vuotta sitten käyneen kaavan, en halua enää uudestaan elää viittä vuotta täysin ikävän lamaannuttamana, jos tämä uusi suhde ei otakaan toimiakseen.

Annan liian paljon liian nopeasti, onhan mennyt vasta kaksi viikkoa, kun olemme olleet yhdessä. Järkeni sanoo, että kuukausien on annettava kulua, mutta haluaisin vain suoraan heittäytyä suloisiin aaltoihin, uida parisuhdeonneen. Nyt on semmoinen olo, että seuraa tapahtumia turvallisesti laiturin nokalta jalkoja huljutellen.

Hemmetti!

2011-04-12T09:17:00.000-07:00

Juuri, kun minullekin on annettu mahdollisuus rakastua. Kun vihdoinkin uskon, että voin sittenkin vielä rakastua uudelleen. Juuri kaksi päivää ennen saksalaisen iki-ihanan ja jumaloimani ysäväni tapaamista treffien merkeissä. Juuri kriittisimmällä hetkellä uuden onneni airuilla Andrew laittaa viestiä, että haluaa tulla minua vanhempiensa kanssa Helsinkiin tapaamaan toukokuussa. Miksi, kun ei viiteen vuoteen ole kyllä yhtään kiinnostunut, niin juuri nyt, kun vasta viime viikolla hänelle kerroin uudesta onnestani. Viime päivinä tuntemani jumalaisen hyvä olo latistui heti. Tätä et Andrew kyllä minulta pilaa!

Vaalit taas lähestyy

2011-02-26T09:52:00.000-08:00

Varmaankin johtuu kulttuuritaustastani, että tunnen outoa häpeää myöntää viihtyväni työpaikallani. Lähes hymyilen, kun sisälle astuessani näen kollegat tietäen saavani taas viettää päivän noiden mukavien ihmisten parissa. Meillä on töissä eräs mies, joka ei haluaisi viettää vapaapäiviä kuin kerran-pari kuukaudessa. Ihmetellessäni tuota hän sanoi syyksi tykkäävänsä niin paljon työkavereista. Toinen työkaveri, joka on ollut meillä jo kymmenen vuotta, kutsuu työpaikkaamme toiseksi kodikseen. Olen itsekin hamstrannut työpaikan kaappeihin paljon omia tavaroitani, ja juonut töiden ääressä iltapäiväteetä, joka on täysin uusi tapa. Jotenkaan silti töissä viihtyminen ei ikään kuin kuulu kulttuuriin, ja usein huomaankin vähätteleväni työpaikkani viihtyvyyttä, jos siitä kysytään. Perussuomalaisten jurputtavien äänestäjien määrä puhuu omaa kieltänsä.

Lähestyvät vaalit huolettavat, ihmiset näyttävät taas massoittain äänestävän puolueita, joita itse en äänestäisi. Olen ollut pienestä SDP:n kannattaja, mutta puolueen nykymeno on lähes hävettävää. Jäsenet ovat käyneet tosi laiskoiksi ja puheenjohtaja yrittää liikaa väkisin. Vaalimainokset ovat ala-arvoisia ja huonosti levitettyjä. Kuinkahan moni sai SDP:n mainoksen kotiin mainoskiellosta huolimatta? Viime vuonna jätin äänestämisen kokonaan väliin, mutta muiden äänet ärsyttivät niin paljon, että piipahdan postissa taas huhtikuussa. Tänä vuonna äänestän laiskasti, en enää tunne mitään jäsenyyttä SDP:tä kohtaan. Äänestän silti varmaan taas heitä, tällä kertaa kolmea muuta suurta puoluetta vastaan, en heidän puolestaan. Muissa suurissa puolueissa ärsyttää heidän vahvahkot asenteet ja aatteet sekä tietty outo sensaatio- ja korruptioläheisyys. SDP:llä koen olevan vähiten valmiita, jyrkkiä aatteita ja ajattelusuuntia.

Äkäinen Buddha

2011-01-12T10:33:00.001-08:00

Thitch Nhat Hahn kirjasta "Being Peace":

Nainen, joka lausuu Buddhan nimeä kolme kertaa päivittäin, on jo kymmenen vuotta päättäväisesti toistellut "Namo Amitabha Buddhaa". Harjoituksesta huolimatta hän on aika ilkeämielinen ja huutaa herkästi muille. Joka päivä hän aloittaa harjoituksensa sytyttämällä suitsukkeen ja soittamalla kelloa.

Eräs mies halusi antaa naiselle opetuksen, ja juuri kun tämä oli alkanut rukouksensa, mies tuli hänen ovelleen ja huusi: "Rouva Nuyen! Rouva Nuyen!"

Koska hänellä oli harjoitus kesken hermostui hän, mutta sanoi itselleen: "Minun on voitettava vihani, joten en kiinnitä huomiota siihen." Sitten hän jatkoi: "NAMO AMITABHA BUDDHA, NAMO AMITABHA BUDDHA..."

Ystävä silti jatkoi huhuilua, ja nainen hermostui yhä enemmän. Hän mietti, antaisiko periksi, mutta päätti jatkaa harjoitusta: "NAMO AMITABHA BUDDHA, NAMO AMITABHA BUDDHA..."

Mies kuuli tämän ja jatkoi huhuilua: "Rouva Nuyen, rouva Nuyen.."

Nainen ei kestänyt sitä enää, hyppäsi ylös, paiskasi oven auki ja meni portille huutaen "Miksi käyttäydyt noin? Minä teen harjoitustani ja sinä huudat nimeäni yhä uudelleen!"

Herrasmies hymyili ja sanoi: "Minä vain kutsuin sinun nimeäsi kymmenen minuuttia ja sinä olet noin vihainen. Itse olet kutsunut Amitabha Buddhan nimeä nyt yli kymmenen vuotta; kuvittele kuinka vihainen hän jo mahtaa olla!"

Magadheera (Tollywood, 2009)

2011-01-08T12:12:00.000-08:00

Magadheera on viihdyttävä ja romanttinen Tollywood-filmi, josta onneksi puuttuu eteläintialaisille elokuville ominainen kuvaustekniikoilla ylenpalttisesti leikkiminen (pysäytellään kuvaa, kuvataan kamera vinossa, hidastellaan ja nopeutellaan)

Prinsessa Mithravinda ja soturi Kalabhairava rakastivat toisiaan hyvin paljon 400 vuotta sitten.

Valitettavasti Mithravindalla oli kuitenkin intialainen isä, minkä takia yhteinen tulevaisuus aviopuolisoina ei onnistunut. Jalona miehenä Kalabhairava kunnioittaa prinsessan isän pyyntöä olla naimatta tämän tytärtä.

Prinsessaan on kiintynyt myös Senadipathi, jonka lempisana on "nadi", minun. Kun hän sen eteen liittää objektin, hänen on saatava se millä hinnalla hyvänsä. Eräänä päivänä hän lausuu "Mithravinda nadi".

Sitten vähän rukoillaan hindujumalia, taistellaan urdua puhuvia, erehdyttävästi pakistanilaisen oloisia vihollisia vastaan, jotka, kuten tehdään hyvin selväksi, ovat kurjia luusereita kun kuvittelevat vallanhimoissaan olevansa kuin jumalia, määräten viattomien elämästä ja kuolemasta.

Prinsessa ei muuta halua kuin Kalabhairavan, ja vuodattaa tuskissaan vertansa rukousalttarille.

Kalabhairava ei myönnä rakkauttaan Mithravindalle tässä elämässä, minkä takia heidän sielunsa syntyvät yhä uudelleen ja uudelleen rakkauden vainoamina. Yli lukuisten kuolemien prinsessaa himoitsevat kaksi miestä, toinen ahneuksissaan ja se toinen rakkauksissaan. Miten käy, kun rakkauden, ahneuden ja vihan kyllästämä kolmio tapaa 2000-luvulla?

Cinder Simpanssi

2011-01-08T11:58:00.000-08:00

Espanjassa apinoille on julistettu ihmisoikeudet, mikä on mahtavaa. Törmäsin eilen netissä Cinderin, karvattoman simpanssin, kuviin. En ymmärrä, kuinka jotkut voi pitää apinoita vankeina, mutta onhan ihmiseläintarhojakin ollut, joihin on tuotu valkoisten ihmisten töllisteltäväksi ulkomaaneläviä.

Turkki tekee eläimistä mielettömän pehmeän ja halittavan näköisiä. Cinder on sairauden takia karvaton.

Hyvin on ihmismäisiä apinat, hys hys kaikki jotka yrittää sanoa, että ihan erilaisia ollaan. Tästäkin aiheesta olen joutunut väittelemään, mutta kyllä minusta eläimillä on yleensäkin inhimillisiä piirteitä. Vaikka nyt joka paikassa toitotetaan, ettei saa inhimillistää eläimiä. Minä ainakin inhimillistän, ja eläimellistän ihmistä minkä ehdin siinä samalla.

Tada Kimi Wo Aishiteru (Japani, 2006)

2011-01-08T09:12:00.000-08:00

Tässä herttainen romanttinen nuorisoelokuva, joka jättää kyynelittä vain paatuneimman aikuisen.

Makoto on valokuvausta intohimoisesti harrastava nuori, joka päättää jättää väliin kouluvuoden ensimmäisen päivän seremoniat. Makoto on sosiaalisesti estynyt, sillä uskoo haisevansa hirveälle. Matkalla pois koululta hän näkee Shizurun, joka odottaa risteyksessä pääsevänsä kadun toiselle puolelle.
- Tuolla parin metrin päässä on liikennevalot, Makoto huikkaa ujosti.
Shizuru kiittää ja jää paikoilleen liikennevalottomaan risteykseen.
- Odotan, että ohi ajaisi edes yksi kiltti ihminen, joka päästää minut kadun toiselle puolelle. Haluan nähdä, onko sellaisia ihmisiä enää, Shizuru kertoo.
Makoto ottaa varovasti Shizurusta valokuvan vähän kauempaa, minkä Shizuru huomaa ja lähtee tämän perään.

Makoto menee yksityisalue-kylteistä huolimatta kauniiseen metsään, jossa hän tykkää kuvata. Shizuru seuraa perässä ja kertoo syövänsä ainoastaan donitsikeksejä. Shizurulla on sairaus, jonka takia hän haistaa vain prosentin siitä, mitä normaali ihminen. Makoto rentoutuu hänen seurassaan ja pian uudet ystävykset ripustavat herkkuja puuhun lintuja varten.

Shizuru on onnellinen nähdessään kuvansa Makoton huoneen seinällä. Hän rakastui mieheen salamana salamavalon säihkyessä heti ensitapaamisella. Shizuru päättää tykätä kaikesta, mistä Makotokin tykkää. Niimpä hän ostaa itselleen kameran, ja ystävykset lähtevät yhdessä kuvaamaan metsään.

Shizuru uskoo 99%:n ihmisistä pystyvän lukemaan ajatuksia. Koulussa Makoto huomaa osaavansa lukea, kuinka täydellisen oppilaan Miyukin miespuoliset ystävät selvästi pitävät hänestä paljon. Pian hän ymmärtää myös, että Shizuru osaa lukea hänestä, että hänkin pitää Miyukista. Miyuki on ulkokultainen herttainen nainen, johon on helppo ihastua mutta vaikea rakastua.

Eräänä päivänä Miyuki lähestyy Makotoa ja pyytää häntä liittymään kaveriporukkansa seuraan. Yhdessä he laskevat pilaa Shizurusta, ja Makoto kiistää heidän edes olevan ystäviä. Harmi vain, että Shizuru sattui kuulemaan ja pahoittamaan mielensä.

Shizuru haluaa kuitenkin tutustua ja pitää Miyukista, sillä tykkäähän Makotokin Miyukista. Miyukikin tykkää Makotosta, ja yhdessä he menevät metsään. Shizuru sattuu olemaan paikalla valokuvaamassa ja närkästyy silmissä, kuinka Makoto on kehdannut tuoda Miyukin heidän metsäänsä. Miyuki on kaunis, nupusta auennut nuori nainen, siis kaikkea sitä, mitä Shizuru ei tunne olevansa. Kasvuhormonin puutteesta kärsivä Shizuru päättää haluta alkaa kasvaa naiseksi, sillä maitohampaisena, tissittömänä naperona tuntuu niin kurjalta Miyukin vierellä.

Miyuki ja Makoto alkavat viettää yhä enemmän aikaa yhdessä. Shizuru karkaa kotoaan ja muuttaa Makoton luokse asumaan. Tämä onkin erinomainen kokki ja pitää huolta Makotosta. Pian Shizurulta irtoaa maitohammas.

Valokuvauskilpailua varten Shizuru pyytää Makotoa suutelemaan häntä. Makoto suostuu, mutta ihan vain mallina. Shizuru ottaa lasinsa pois silmiltään ja on kasvanut silmissä, he suutelevat pitkään ja tunteella.

Miyuki vie Makoton hääpukunäyttelyyn, ja Makoto päättää sinä päivänä olla ottamatta haisevaa lääkettänsä. Hän jättää sen vessan kaappiin, mutta näyttelyssä hänen ihottumansa alkaa polttaa pahasti. Makoto juoksee vessaan tuskissaan ja kiroaa itseään jätettyään lääkkensä kotiin. Hän yllättyy kuitenkin huomatessaan, että lääkepurkki onkin hänen taskussaan. SHIZURU! Makoto ymmärtää rakastavansa persoonallista Shizurua, ja haluaa kovasti lähteä kotiin näyttelystä.

Kotiin päästyään hän huomaa Shizurun kadonneen jättäen vain lyhyen viestin lähdöstään. Makoto pyöräilee kaupungilla hulluna Shizurua etsien, mutta missä Shizuru on?

Ai nu (Kiina, 1972)

2011-01-08T08:35:00.000-08:00

Katsoin Ai nun, joka on eroottinen kiinalainen elokuva. Elokuvassa on paljon muutakin kuin erotiikkaa, minkä tähden saatavilla on myös leikelty, sensuroitu versio. Katsoin sensuroidun version ja vältyin näin lempimiskohtauksien aiheuttamilta juonikatkoilta. Elokuva on pieni klassikko ja ollut kansainvälisessä levityksessä. Tämä on hyvä valinta romanttiselle kiinalaisillalle.

Ai nu on ihmiskaupan uhri ja päätyy huoraintaloon, jonka johtaja on vaikuttava lesbo Lady Chun. Toisista tytöistä Ai nu eroaa itsepäisellä ja kapinoivalla asenteellaan, jonka vuoksi hänet lukitaan pimeään huoneeseen. Lady Chun ihastuu pian tytön itsepintaisuuteen ja käy väkisin lempimässä tätä. Itsemurha- ja pakoyritysten jälkeen Ai nu päättää viimein alistua kohtaloonsa ilotyttönä. Pian hänestä tulee Lady Chun rakastajatar, ja tämä opettaa hänelle erinäisiä taitoja, mm. miekkailua.

Eräänä päivänä Ai nu myöntää, ettei rakastakaan Lady Chunia, vaan vihaa tätä. Hän on juoninut itsensä niin lähelle johtajatarta, että pystyisi tappamaan hänet. Loppu ei tietenkään ole mustavalkoinen, onhan kyse kiinalaisesta klassikosta.

Näyttelijäntyö on upeaa, molemmat pääosan esittäjät ovat selviä ammattilaisia. Valitsin tämän elokuvan katsottavakseni kauniin visuaalisen toteuteksen takia, enkä joutunut pettymään silmäkarkin määrästä.

Draamaa ja suhteita

2011-01-07T10:34:00.000-08:00

Olin pari kesää sitten Kreikassa erään nuorisohostellin vastaanotossa kesätöissä. Yhtenä päivänä moni työkaverini kertoi, että eräs kanadalainen nuorukainen oli käskenyt kertoa hänen rakkaudestaan minuun. Nauroin vain ja kysyin, oliko komea. Sinä iltana hän oli jälleen levittänyt sanomaa, ja seuraavana päivänä sain kuulla uudelleen eri työkavereilta, kuinka nuori kanadalaispoika oli menettänyt sydämensä minut nähtyään.

Yhtenä iltana kävin hostellin baarissa ja pyysin ystävääni näyttämään, kuka tuo poika oli. Näin kiharahiuksisen hujopin, joka oli erityisen hoikka. Menin sitten hänen luokseen "Sinäkö se olet, joka rakastat minua?" - "Minä se olen, etkö ole ihmetellyt, kuinka minulla on kokoajan asiaa vastaanotolle?" En muistanut nähneeni häntä aiemmin, en yleensäkään muistanut alati vaihtuvien asiakkaiden kasvoja. Sitä en silti myöntänyt hänelle, kuten ei myöntäisi moni muukaan asiakaspalvelija. Hän esitteli minut kavereilleen ja pelasimme yhdessä biljardia.

Eräänä päivänä, kun pääsin töistä, hän nappasi minut nurkan takaa ja pyysi mukaansa. Hänellä oli yllätys. Hän käski minun sulkea silmäni, mutta tiesin, että hän vei minua varastoon. Kun sain nostaa silmäripseni, oli edessäni pyötätennisvälineet ja -pöytä. "Ostin meille pyötätennisvälineet, jotta voisimme pelata." -"En oikein osaa pelata tätä, mutta mikä ettei." Pyötätennisvälineet osoittautuivat hyväksi sijoitukseksi, huomasin, että poika oli erityisen hauska.

Viimeisenä iltanaan hostellissamme hän halusi viedä minut kävelylle. "En halua sinulta mitään, Paula. Jos tekisin kaiken kanssasi, tarinamme loppuisi kun minä lähden täältä. Haluan, että tarinamme jää kesken, ymmärrätkö. Yhden asian haluan sinulta kuitenkin pyytää, voisimmeko kävellä käsi kädessä?" Kävelimme käsi kädessä ja pysähdyimme istuaksemme rantapenkereelle. "Tiedätkö, Paula, jos joku mies rakastaa sinua, hän lähestyy sinua varoen. Hän pelkää, hän on peloissaan koska rakastaa sinua. Sinä voisit särkeä hänen sydämensä, Paula. Hän lähestyy sinua varoen, hän suutelee sinua hiljaa." -"Miten sinä suutelisit tuota seksikästä rantavahtiatarta?" "Minä kopeloisin häntä joka puolelta, suutelisin häntä nopeasti kuin hän olisi pikaruokaa. Olen harrastanut sellaista seksiä monien tyttöjen kanssa, mutta en ikinä koskisi niin kehenkään, ketä rakastan. Älä, Paula, älä anna kenenkään koskea sinua sillä tavalla."

Itkin, kun Thomas lähti yhtenä yönä. Myöhemmin olemme jatkaneet yhteydenpitoa netissä. Emme chattineet moneen kuukauteen, syynä nettipalveluista häviävät ystäväni. Lisäsin hänet nyt kuitenkin uudestaan, ja vietimme eilen hyvää aikaa kirjoitellen toisillemme. Hän oli keskeyttänyt opinnot, koska vapaa-ajan harrastuksensa stand-up koomikkona oli alkanut tuottaa niin paljon töitä. Hän kertoi esiintyvänsä säännöllisesti Torontossa ja New Yorkissa sekä joissain pienemmissä kanadalaiskaupungeissa. "Minusta tuntuu, että minulla on nyt elämässäni kaikki, mitä tarvitsen, paitsi Paula," hän sanoi. Puhumme toisillemme puolileikillämme romanttisia, onhan hän leikintunteva kalat. Ilta menikin nopeasti ja aamulla lähdin Helsinkiin tapaamaan pakistanilaisia kavereitani, joita olin vältellyt poikaystäväni pyynnöstä.

Pojat olivat iloisia, kun liityin pitkästä aikaa seuraan. Tarjolla oli kunniakseni valmistettua lempiruokaani biryania. Katsoimme Kuch Kuch Hota Haita, elokuvaa, jonka pojat olivat kylläkin nähneet jo kymmeniä kertoja. "Joka kerta se on hyvä", toisteltiin. "Karan Johan on ohjannut kaikki suuret K-elokuvat Shahrukhin kanssa, Kuch Kuch Hota Hai, Kabhi Kushi Kabhie Kham, Kal Ho Na Ho, Kabhi Alvida Na Kehna..." - "All K movies, haha". - "Ai siksi Koffee with Karan on Koffee eikä Coffee!!" Huomasin, että pojat itkivät pitkin elokuvaa. Kun itse liikutuin jälleen kerran elokuvan loppupuolella, nousi kauhea kohu "HÄHÄÄ, HERKISTYIT!!" Elokuvan jälkeen olin hyvillä mielin, "Tuollaista tapahtuu vain elokuvissa. Kuvitelkaa nyt, että joku ihastuu tyttöystävääsi ja sinä annat hänet hänelle, "ole hyvä". Pojat repesivät röhönauruun, mutta katsahdin televisioruudulla hymyileviä ihmisiä, ja totesin, kyllä sellaista tapahtuu, juuri hyvinkin juuri sellaisille romantikoille kuin me. "Enää ei tehdä tuollaisia elokuvia", aloitti joku keskustelun. Siinä vaiheessa päätinkin luistaa paikalta.

Kotimatkalla kävin kaupassa ja huomasin hyllyssä intialaisia teepaketteja, joihin oli painettu joitain intialaisia jumalia. Päätin ostaa sellaisen paketin, koska se sai minut ajattelemaan poikaystävästäni positiivisesti. Junamatkalla hän kuitenkin soitti minulle, enkä saanut selvää, mitä hän puhui. Ymmärsin kuitenkin, ettei hän ollut tyytyväinen, olinhan viettänyt iltaa pakistanilaisten kanssa.

Kiki's delivery service

2011-01-01T10:57:00.000-08:00

Tuli katsottua Kiki's delivery service (魔女の宅急便 Majo no Takkyūbin, Japani 1989). Elokuva ei ole suunnattu aikuisille, mutta katson silloin tällöin mielelläni hyviä piirrettyjä, joissa poissaolollaan loistaa aikuiselokuvien kyynisyys, hapatus, onnettomat loput ja kaikenlainen typerä 'aikuisten käytös'.

Kiki on reipas nuori noita, joka perinteitä kunnioittaen muuttaa vuodeksi yksin asumaan täytettyään 13. Lenneltyään luudallaan sattumanvaraisesti Kiki saapuu kissansa Jijin kanssa upeaan satamakaupunkiin, jonne päättää jäädä asumaan. Ystävällinen kondiittorinpitäjä tarjoaa hänelle majoitusta töitä vastaan. Kiki myös aloittaa oman kuljetuspalvelun, sillä luudalla hän vie näppärästi kaupunkilaisten lähetyksiä lentäen perille.

Erinäisten jännittävien ja hauskojen käänteiden jälkeen lähempänä elokuvan loppua Kiki kuitenkin masentuu. Masennus hiipii elokuvaan uskottavasti itsekeskeisten hahmojen ja Kikin heistä saamien huonojen fiilisten jälkeen. Eräänä päivänä hän tajuaa, ettei enää ymmärrä edes Jiji-kissaa, sillä masennus on vienyt muun energian ohella myös taikavoimat. Kuljetuspalvelun toiminta joudutaan keskeyttämään, kun luudalla lentäminen ei enää suju.

Apua Kiki saa tapaamaltaan taiteilijalta. Varoitus ei kannata lukea pidemmälle, jos aikoo katsoa elokuvan. Taiteilijaystävä kertoo, ettei häneltäkään aina maalaaminen suju. Ystävä kärsii kausista, jolloin hänen 'taiteilijavoimansa' on poissa, silloin hän ennemminkin kopioi muiden taiteilijoiden teoksia. Selitykseksi hän on keksinyt, että silloin hänessä ei virtaa jumalainen voima. Nuori Kiki rohkaistuu kuullessaan, että sellaiset kaudet ovatkin elämässä normaalia, ja saa lopulta jännittävien käänteiden kautta taikavoimansa ja onnellisuutensa takaisin.

Kissaystävälle elokuvan ikimuistoisimpia kohtauksia oli kaupassakäynti, kun Jiji innostui nähdessään hyllyllä mustan kissan kuvalla varustetun mukin. "Katso, Kiki, se olen minä!!", hihkuu Jiji. Seuraavassa kohtauksessa Kiki laittoi kyseisen mukin kassahihnalle. Jijin kissamaisen tärkeä käytös hymyilytti pitkin elokuvaa.

Aito fetasalaatti, kiitos

2010-12-31T07:56:00.000-08:00

Kipeänä sängyssä ei ole juuri muuta tekemistä kuin surffaaminen ja lukeminen. Työpaikalla huomasin olevani työntekijöistä ainoa, kuka ei ole ollut päivääkään sairauslomalla. Nytkin olen vapaapäiviksi sairastunut. Välttelen jälkisairastumista erinäisin keinoin, mm. välttämällä keittiössä oleilua sairauden aikana. Siksi soitinkin heti aamusta lähimpään kebab-ravintolaan ja tilasin päivän ruoat. Erikoistoiveiden esittäminen on riskialtista, sillä turkkilainen saattaa luulla ymmärtävänsä, vaikka ei ihan ymmärräkään. "Ei salaatinkastiketta falafelisalaattiin, mutta normaali kastike kyllä." hijaisuus langan toisessa päässä "Ei salaatinkastiketta", toistan ja jatkan: "sitten vielä fetasalaatti ja mitä mehuja teillä on?"

Odottelin ruokaa alarappusilla ja kotiinpäästyäni en yllättynyt huomatessani, ettei falafelisalaatissa ollut minkäänlaista kastiketta. Viime kerralla, kun tilasin kyseisestä paikasta, falafeleilla oli oma tulinen ja valkosipulikastike, lisukesalaatilla suomalaisten suosimaa ranskalaista salaatinkastiketta. Eikä ranskalaisessa salaatinkastikkeessa mitään vikaa ole, olen vain tympääntynyt siihen sillä se on ollut koko hemmetin lapsuuteni aikana se ainoa tarjolla oleva salaatinkastike. Ei muuta kuin vaatteet päälle ja kuumana Valintataloon, valitettavasti ihmisten ilmoille näin kipeänä. Nopeasti satsikin raaka-aineet mukaan ja -kauhistus- viruskipeänä kotikeittiöön hääräämään.

Muistan joitakin vuosia sitten lukeneeni Keskisuomalaisesta, kuinka Jyväskylään tuli ensimmäinen kebab-ravintola, jossa oli aitoa kebab-lihaa. Aikaisemmin aloittaneet pizzeriat tarjosivat "kebabia", eli jauhelihaa, joka ei ole kyllä kebabia. Joka tapauksessa suomalaiset asiakkaat halusivat kebabinsa nimenomaan jauhelihalla. Uusi kebab-yrittäjä kertoi, että kyllä heiltäkin asiakkaat silti pyytävät "kebabin" jauhelihalla, ja heillä on myös sitä tarjota. Kebabrulla pyörikin ravintolassa vain uskaliaita asiakkaita varten. Nykyisellään suomalaiset ovat tottuneet kebab-lihaan, mikä kertoo tietynlaisesta kulttuurin muuttumisesta. Enää ei haluta kebabia jauhelihalla ja ketsupilla. Nyt syödään aitoa kebab-lihaa maailmalta tulleilla uusilla kastikkeilla. Etniset ravintolat Suomessa valmistavat yhä aidommin etnistä ruokaa. Toisin esim. Englannissa curryt ovat yhä himskutin usein "englantilaisia curryja", mutta suomalaiset syövät intialaisessa ravintolassa ihka intialaista currya.

Citymarket on ymmärtänyt tämän muutoksen, ja että suomalaisilla on nyt aivan uudenlaisia raaka-aineita kauppalistoillaan. Sen takia siellä on paljon myynnissä luomua, aitoja raaka-aineita ja ulkomaisen ruoan valmistukseen tarvittavia ainesosia. Citymarket uskaltaa jatkuvasti ottaa valikoimiinsa uusia, suomalaisille entuudestaan vieraita tuotteita. Muut suuret supermarketit Suomessa eivät omista niin monipuolista valikoimaa raaka-aineita, joita itse tarvitsen. Olen myös kuullut ruoanlaiton erityisen tosissaan ottavien rohkeiden kokkien käyttävän supermarkettinaan vain Citymarkettia. Riisit ja muut suuremmat kuivaerät, myös mausteet, tietenkin haetaan sitten vielä erikseen itämaisesta kaupasta.

Iltasemmalla huomasin, että tilaamani fetasalaatti olikin salaattijuustosalaatti. Salaattijuusto, joka on tehty hapatteesta ja erinäisistä muista ruokalisistä kyllä näyttää fetajuustolta, mutta ei ole juustoa ja koostumukseltaan sitäpaitsi kehnon pehmeän kumin rapeaa ja kuivaa. En ikinä vertaa hintaa kaupassa salaattijuuston ja fetajuuston välillä. Fetajuusto on sentään 100% maitoa, vettä ja suolaa. Ravintoloissa hintaa kyllä vertaillaan, ja siksi välttelenkin "fetasalaatin" ostoa ravintolassa, sillä turhan usein se onkin salaattijuustosalaattia.

Luomuruokien hintoja en myöskään katso, minulla ei ole aavistustakaan, paljonko kauppakorini luomutuotteet maksavat. Minulle riittää, että hinnan vieressä lukee isolla luomu, ja tuohon tekstiin silmäni osuvatkin hinnan sijasta. Muuten kyllä vertaan esimerkiksi kahden aidon fetajuustopakkauksen välistä hintaa, vaikkakin suomalaiskaupoissa yleensä myydään vain yhtä pakkausta aitoa fetajuustoa ja montaa eri laatua salaattijuustoa sen vieressä. Tämän tarkoituksena tietenkin on saada fetajuuston ostaja ostamaan sittenkin teollisesti valmistetumpaa salaattijuustoa.

Hienostoravintoloissa

2010-12-30T12:57:00.000-08:00

Käyn usein ulkona syömässä ja rakkaani kanssa kulutamme kuukausittain huomattavan summan rahaa ravintolaelämyksiin. Kunnon ateria hyvässä seurassa on taattu menestysresepti, joka harvoin pettää. Suunnittelinkin jo tekeväni meille varauksen Suomen ainoaan fine dining-ravintolaan Chez Dominiqueen. Helsinkiläinen kahden Michelinin ravintola on listattu S. Pellegrinon maineikkaaseen listaan maailman parhaista ravintoloista sijalle 23.

Tarkkailin listalle valittujen ravintoloiden nettisivuja ja eritoten menuja. Sain sellaisen kuvan, ettei eettisyys ole niin kamalan tärkeää, sillä ruoka saa näissä ravintoloissa olla syntisen hyvää. Erityisesti huolettaa se, miten lähes jokainen huippuravintola myy ekslusiivisellä menullaan ankan- tai hanhenmaksaa. Herkku valmistetaan useimmiten ankkoja ja hanhia rääkkäämällä, metallisilla suunaukojilla pakkoruokkimalla ja maksaa väkisin kasvattamalla. Listan kolmonen, Englantilainen The Fat Duck kerskuu herkkuruoalla jopa nimessäänkin. Miksi tällainen maksa on must-have hienostoravintolan ruokalistalla? Mielestäni huippua olisi, jos huippuravintoloissa myös valvottaisiin, ettei syötävä liha tule stressaantuneesta eläimestä. Tämän takiahan japanilainen hemmotelluista lehmistä valmistettu kobe-liha on arvokasta ja arvostettua.

Maailman "lihahelmen", kutkuttavan maukkaan, parhaaksi lihaelämykseksi tituleeratun peltosirkun vaarallinen uhanalainen tilanne ei myöskään huoleta salapyydystäjiä, jotka makunautinnon saadakseen salametsästävät pikkulintulajia. Missä menee hienostuneisuuden raja, kun puhutaan makunautinnoista?

National Geographicin Suomalainen versio sucks

2010-12-29T04:24:00.000-08:00

Ihmettelen National Geographicin suomenkielistä versiota, käännöstyö on niin kapulamaista. Luulisi tämän tason julkaisun olevan hieman paremmin käännetty, kun nyt näyttää, että kaikki lauseet on erikseen käännetty alkuperäistekstistä semmoisenaan. Se on vähän kuin kääntäisi valkoisille amerikkalaismiehille tyypillisen käsien ristiinlaiton (sormet eturomesta pikkurilliin kainalossa, peukalo pystyssä, alla:) semmoisenaan.

Jos tuo amrikkalaisille tyypillinen käsiele pitäisi luoda suomalaiselle miehelle, laittaisivat National Geographicin suomentajat suomalaismiehen kädet juuri niin kuin yllä olevassa kuvassa, vaikka kaikki tietää, että ei suomessa käsiä noin pidetä.

Joogatunnilla

2010-12-29T00:54:00.000-08:00

Elät, kuten joogaat. Ja harva meistä joogaa oikein. Tunnilla kuuluu pihinää ja puhinaa. "Älkää tehkö liikkeitä, joihin ette ole valmiita!", opettaja huutelee tuon tuosta. Seuraavilla kerroilla taas kuuluu pihinää ja puhinaa. Olen rientänyt asentoon, jossa ollaan pää alaspäin. En olekaan valmis tähän liikkeeseen, paha olo tulee, mutta silti sinnittelen. Puolentoista tunnin aikana tulee katseltua kelloa aika paljon, joko kohta päästään kotiin. Viimein loppumeditoinnissa ryhdyn ajattelemaan asioita, joita ajattelen aina silloin tällöin. Nämä ovat niitä turhia asioita, joissa ajatukset pyörii, turhan tähden.

Pian huomaan arkeni olevan kuin joogatunnilla, yli- ja alisuorittamista, kelloon pälyilyä, malttamattomuutta ja juuri noiden turhien asioiden vatvomista rauhallisemman hetken tullen. Joo, tiedän hyvin, ettei niskan pieniä lihaksia saa venytellä kuin hyvin hellästi, mutta ompa taas viime kerran joogatunnilla revitetty niin, että niskoja särkee. Olen sitäpaitsi syöksynyt liian moneen tilanteeseen suin päin, myös joogatunnilla.

Kauhulla seuraan vieressäni joogaavaa miestä, joka jo näyttää huonovointiselta, mutta tekee liikkeet niin nopeasti kuin pystyy, uudestaan ja uudestaan. Hengityksen tahtiinhan täällä piti mennä, eikä hän jänikseltä näytä. Elämässä mies on varmaankin ylisuorittaja, toisin kuin nurkassa istuva nainen, joka pitää huilia. Sellainen hän varmaan tosielämässäkin on, luovuttaja.

Taas uudenvuoden jälkeen vierähtää käyntiin uudet joogatunnit. Ilmoittauduin jälleen mukaan, vaikka en monista tunneista huolimatta ole vieläkään oppinut oikeaoppiseksi joogiksi. Ehkä odotan sitä päivää, kun huomaan joogavani oikein, ja tajuan, olen oikeaoppinut elämään.

Melut mahaan

2010-12-26T12:07:00.001-08:00

Tulipa taas eilen otettua raskaasti joululahjojen suhteen. Isääni nauratti, "Tästähän voisi joku jopa loukkaantua, heh heh". Äiti kertoi hänen työpaikallaan olevan muiden uskontojen edustajia, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät halua olla missään tekemisissä joulun kanssa. Tällainen syy poikaystäväni puolelta oli kuitenkin mielestäni huono, sillä emmehän mekään meillä ole uskovaisia, ei meillä joulunviettoon liity mitään uskonnollista. Äitin mielestä ensi vuonna emme kutsu poikaystävääni jouluaatoksi kylään, ja se siitä. Tervetullut hän on joulupäivänä. Ei oikeutta marmattaa, ei oikeutta olla äkäinen.

Lahjoja ennen ja nyt

2010-12-25T01:59:00.000-08:00

Varoitus: Purkaannun taas tässä blogitekstissä. Blogissa on helpompi purkautua kuin tosielämässä, kun ei tarvitse kuunnella kuuntelijan vastalauseita ja toppuuttelua. Tässä asiassa olenkin hieman kypsymätön, sillä ärsyyntyessäni pidän useimmiten vain oman pääni.

Huomasin jo kauan aikaa sitten poikaystävässäni piirteitä, jotka olivat samoja kuin mitä entisellänikin. Myöhemmin jokuinen läheinen ystävänikin kertoi minulle näistä samanlaisuuksista, jotka kielsin jyrkästi, vaikka kylläkin huomasin ne ihan ensimmäisenä. Taas nykyinen poikaystäväni on käyttäytynyt mielestäni poikkeavan loukkaavasti samalla tavalla, mitä entisenikin. Tästä en puhu ääneen, sillä entiselläni oli mielenterveysongelmia, mitä nykyiselläni ei kuitenkaan ole havaittavissa. Hän vain on sosiaalisesti kömpelö, ihan niin kuin minäkin.

Viime jouluna ennen kuin menin joulua viettämään silloisen poikaystäväni luo, kulutin vähän enemmän rahaa ostaakseni hänelle kunnon joululahjan, ja päädyin ostamaan kolme vähän tasokkaampaa (ja kalliimpaa!!) T-paitaa sekä kaksi halvempaa.

Paitapaketin avattuaan entinen poikaystäväni halveksui ostamiani paitoja, epäili, että ne oli ostettu jostain Pakistanilaiskaupasta euron kappalehintaan. Lahjan rahallisesta arvosta puhuminen oli mielestäni niin törkeää, etten sanonut asiaan mitään. Kaikista halvin paita, joka oli vain vaivaisen viiden euron arvoinen, miellytti häntä kuitenkin.

Yhden kalliista paidoista hän antoi kaverilleen minun läsnäollessani lahjaksi, toista hän käytti keittiössä kokatessaan essun sijaan pyyhkien siihen kätensä ja kun värjäsin tukkaani, hän pyyhki levinnyttä hiusväriainetta tuolla samaisella paidalla altaasta. Illan tullen, kun olin menossa nukkumaan ja valitin tyynyn olevan likainen ja että tarvitsisin jonkunlaista tyynyliinaa, löytyi viimeisellekin kalliimmalle ostamalleni paidalle käyttöä. Kun vaihdoimme asuntoa parin päivän päästä, ei entiseni vaivautunut ottamaan tuota paitaa mukaansa ja sanoi jättävänsä sen sinne hyväksi tyynynpäälliseksi.

Sain sinä juoluna lahjaksi häneltä halvan, parin euron arvoisen lasten(!!) meikkisetin sekä neljän euron arvoiset korvikset. Tämä on maininnanarvoista siitä syystä, että eron tullen hän vaati näitä takaisin kuin mitäkin kulta-aarretta. Tämä joululahjajuttu oli kuitenkin pienimpiä syitä eroomme. Tiedän, että tuollaisen hepun kanssa seurustelu antaa minusta oudon kuvan, mutta alunperin hän esittäytyi minulle valheita kertoen ihan normaalina työssäkäyvänä miehenä, jossa olikin kaikki valhetta.

Siirryttäneen tänä jouluun. Olimme poikaystäväni kanssa sopineet jo hyvissä ajoin, että hän viettää joulun perheeni kanssa. Ensin hän valehteli olevansa kipeä... En jaksa edes kirjoittaa, mutta jutun juoni on, että ensin hän kieltäytyi avaamasta saamiaan joululahjoja ja sanoi antavansa ne takaisin joulupukille. Lahjat jäi meille, mutta erityisen ylpeä hän oli minulle lähettämästään sähköisestä joulukortista.

Voih, sähköisestä joulukortista tulee vain mieleen, kun odottelin vuonna 2006 silloiselta rakkaalta poikaystävältäni yhteydenottoa syntymäpäivieni kunniaksi. En ollut hänestä kuullut paljoa, ja pelkäsin jatkuvasti suhteemme vetelevän viimeisiään. Suhteemme alussa meillä oli tapana yllättää toisiamme ihanilla rakkauskirjeillä, pienillä lahjoilla ja yllätyksillä. Uskottelin, että hänellä oli kiirettä, eikä hänestä siksi kuulunut. Mutta nyt oli kuitenkin syntymäpäiväni. Koko päivän odotin, tarkistin postilaatikon ja sähköpostin yhä uudelleen. Kännykkäni oli kokoajan valmiina vastaanottamaan puhelun. Vain toisten lähettämiä onnitteluja, jotka eivät tuntuneet juuri miltään sinä vuonna, kun odotin sitä yhtä ja ainoaa onnittelua. Lopulta iltamyöhään sähköpostiini saapui sähköinen postikortti, jossa nallet tanssien toivottivat hyvää syntymäpäivää. Ensirakkauteni automaattisen tekstin jälkeen näpyttelemä "Hyvää syntymäpäivää", oli vihoviimein se viesti, mistä ymmärsin, ettei meillä enää ollut yhteistä tulevaisuutta. Kyynelten läpi näkemäni onnellisesti tannsahtelevat nallet olivat kuin onnellisia koko tilanteesta.

Erikoiset oppilaat ja Turkulaiset

2010-12-19T01:09:00.000-08:00

Työpaikallemme on tullut uusi kollega - Turusta. Hän on avoimesti ärsyttävä, eikä häpeile muita ohimoon ottavia piirteitään lainkaan. Eipä hän ole ensimmäinen kaltaisiaan, joita olen Turusta tavannut. Mielikuvani on että Turussa ollaan ehkä paljon suvaitsevaisempia. Meillä päin Keski-Suomessa luokan erikoisimmat tyypit nähtiin kuin mielisairaina, joiden erikoinen elämäntyyli saattaisi millä hetkellä tahansa olla uhka muita kohtaan. Lähikaupan nurkalla kokoontui eri-ikäisistä pojista koostuva uusnatsien poppoo.

Erikoiset harrastukset tai muut vieraat luonteenpiirteet sai toki anteeksi, jos omisti muita hyviä ominaisuuksia, kuten söpöyden, älykkyyden tai komeuden. Karisma antoi paljon anteeksi. Myös opintoihin paneutuvat, harmaat hissukat, joihin itsekin kuuluin, annettiin olla. Koulun suosituimmat pysyivät tiiviisti omissa joukoissaan, niin myös me hikipingot ja muut kaveriryhmät.

Erikoisen elämäntyylin omaaville ei jäänyt ketään. Oli kirjoittamaton mutta sitäkin painostavampi sääntö, että erilaisten nuorten kanssa juttelemisesta tultaisiin rankaisemaan sosiaalisesti. Erityisesti omalla statuksellaan leikki semmoinen, joka meni puolustamaan syrjittyä oppilasta toisen purkaessa hänen niskaansa omaa pahaa päiväänsä. Tällaisen alhaisen tempun tekijät joutuivat pahimmassa tapauksessa eristyksiin itsekin, ja muodostivat alkuperäisen syrjityn kanssa kahden-kolmen hengen kammoksutun pienoisryhmän.

Meidän koulusta nuo erikoiset ihmiset lähtivät jotenkin vajavaisina, koko oppikoulun ajan kun kaikki pitivät huolen siitä, että he tiesivät asemansa ja pysyvät täten kauempana "tavallisista" ihmisistä. Koulun käytävillä liikkui kymmeniä nuoria tyttöjä, kaikilla jalassaan samansävyiset farkut, tennarit ja siihen vielä lisättynä joku paita, jossa oli oikean kokoiset hihat ja oikea helmanpituus.

Kävipä kerran niin, että luokan syrjitty poika osti samanlaiset merkkifarkut kuin mitä luokan suosituimmalla pojalla oli. Tästä häntä syytettiin ja rangaistiin, eipä enää ikinä yrittäisi jäljitellä toisia tai yrittää olla kuin muut. Poika lähti kalliit farkut jalassa itkien pois tunnilta muiden syytöksiä kuulemasta. Opettaja ei puuttunut tapaukseen mitenkään, kaipa hänkin halusi viestittää kuuluvansa "normaaleihin".

Turussa ei näköjään ole sellaista sosiaalista painostusta, vai miten on mahdollista, että sieltä tulee ihmisiä pelkäämättömiä, ylpeästi erilaisia nuoria, jotka tavoillaan suorastaan ärsyttävät meitä muualta Suomesta tulevia?

Kaverit löytyivät

2010-12-18T04:41:00.000-08:00

Löysin sattumalta Facebookista Privacy-kohdan alta "blokatut kontaktit"-listan, jolla oli kaikki muslimimiesystäväni + parhaat miespuoliset ystäväni. Sama lista löytyi Skypestä ja MSN:stä. Olen kamalan pettynyt ja nyt siis sinkku. Lupaan, että tämä oli viimeinen kerta elämässäni, kun lyön hynttyyt yhteen uskovaisen kanssa.

Sosiaalisessa mediassa katoavat kaverit

2010-12-17T05:36:00.000-08:00

Viime kesänä olin tulla hulluksi, kun Messengeristä katosi tiuhaan parhaita chattikavereitani. Lisäsin heidät uudestaan, ja aina he hävisivät uudestaan. Aloin epäillä poikaystäväni kontrolloivan sosiaalista elämääni, suhteemme oli asian takia lähes veitsenterällä. "Nuo ystäväsi ovat varmaankin blokanneet sinut", poikaystäväni yritti. Jos ystäväni blokkaisivat minut, jäisivät he kuitenkin ystävälistalleni offline-tilaan. Lopulta kohdistin epäilyt entiseen poikakaveriini, vaihdoin salasanan ja lisäsin kaverit vielä kertaalleen. Taas sama juttu, kaverit hävisivät listalta. En siis ole kesäkuusta lähtien viettänyt lainkaan laatuaikaa chatissa kenenkään kaverin kanssa.

Tilanne äityi niin pahaksi, että aloin tuskissani jopa jutella kakkosluokan kavereiden kanssa, myös vonkaajien. Vonkaajien siksi, että heille voi valittaa ja marista, jutella mitä tyhmimpiä, ja he kyllä kuuntelevat samalla kun ei tarvitse välittää siitä mitä he ajattelevat.

Välillä on hirveä ikävä tiettyjä kavereita, ja viime yönä näin unta, jossa pääsin juttelemaan mukavan pojan kanssa. Oli aivan kaameaa, kun tajusin kaiken olevan unta ja epätoivoisesti yritin jatkaa unta kun tiesin olevani heräämässä.

Viime viikolla yksi näistä kadonneista hyvistä kavereistani lähetti minulle sähköpostia Facebookissa, ja olin erittäin onnellinen, että saisin jälleen mailailla jonkun kanssa, joka on samalla aaltopituudella.

Tänään avasin sähköpostin aikeenani kirjoittaa vastaus, mutta sähköposti oli hävinnyt. Myös kaveri oli hävinnyt kaverilistaltani. Pienen tarkastelun jälkeen huomasin, että yli 50 kaveria oli hävinnyt, ja kamalaksi pettymyksekseni näiden joukossa sielultaan samanlaiset kaverit, kaikki lempikaverini. Miksi vain nämä kaverit, miksei muut? Tai ehkä en vain huomaisi, jos joku vanha tarhakaveri jonka kanssa yhteinen viimeinen muisto on tarhan karkkipäivät, häviäisi listalta. Väsyneenä Googletin, että Facebookin uudistumisen myötä marraskuussa moni oli lähtenyt pois palvelusta, sekä automaattista ystävien katoamista on tapahtunut paljon muillekin. Näitä kavereita ei enää löydy hakupalvelulla, "Ali Muhammed" kun sekin jo tuotti niin monta tulosta, että masenti. "Michael Murphy" - satoja sen nimisiä ihmisiä niitäkin, anti olla nyt.

Ghagroja ja Ghararoita

2010-11-24T09:41:00.000-08:00

Myönnän aina, kun jokin intialainen miellyttää minua enemmän kuin pakistanilainen. Omassa parisuhteessani poikaystävääni ensin järkyttänyt Pakistan-myönteisyyteni on nykyään enää pikkujuttu. Hän oli hankkinut minulle pakistaninvihreällä kristallilla varustetun syntymäpäivälahjan, vaikka intianvihreitäkin olisi ollut tarjolla. Hän kertoi tietävänsä, että pakistaninvihreä, syvä, lähes sinertävä vihreä, miellyttää minua väreistä eniten. Myönsin hänelle, että naimattomien intialaisnaisten vaate ghagra miellyttää minua enemmän kuin pakistanilaisnaisten housuilla varustetut ghararat. Silmänruokaa luvassa:

Musliminaisten kurtista (pitkästä paidasta), dupatasta ja leveälahkeisista housuista koostuva gharara (vasemalla) ei iske meikäläiseen niin kuin cholista (intialainen, lyhyt paita tai napapaita) ja lehengasta (pitkä, runsashelmainen pitkä hame) muodostuva ihana ghagra choli, vaikka gharara kai päällä onkin mukavempi.

Desipukuja katsoessa huumaa yksityiskohtien määrä, mikä aika noidenkin pukujen käsityöhön on mennyt!

Kuuluisa venäläinen huippumalli esitteli eräällä nettisivustolla aivan ihanan läjän SeasonsIndian ghagra choleja:

Kuin aito merenneito.

Ostan ghagra cholin heti kun saan 10 kg painoa pois eli en ikinä. Ghagrojen katselu riittää.

Intialainen prinsessa autiolla rannalla, vaikka onkin venäläinen malli Thaimaan Phi Phi Leyssa.

Ihanaa, kun kuvan alkuperäistiedot on valmiiksi lätkäisty paintshopissa kuvan päälle, niin ei tarvitse kuvaoikeuksia miettiä.

Tässä vähän perinteisempiä vanhoja ghagroja, kyllä huomaa tyylin muuttuneen paljon vähäkoristeisemmaksi, mutta jotenkin yksityiskohtia enemmän korostavaksi.

Oranssi sisustus

2010-11-13T07:08:00.000-08:00

Olen viime öinä nähnyt menneisyyteen pohjaantuvia unia, joissa elelen onnellisena entisen poikaystäväni kanssa. Aamulla herätessäni olen ollut huolestunut omasta mielenterveydestäni, miettinyt alkaako yksin eläminen ottaa niin koville, että alintajuntani on jo hurahtanut. Otin mieleni tarkkailuun ja huojennuin tajutessani, etten unieni miehen seuraa kaipaa, vaan oranssia.

Buddhalaisen idean mukaan olen sisustanut kotiani hieman feng-shui henkeen, ja yrittänyt pitää kaiken mahdollisimman askeettisena. Käännän nyt kuitenkin takkiani, sillä valkoiset seinät, sänky ja ruokapöytä+tuoli ovat aivan liian askeettinen sisustus, jotta tuntisin oloni pesäiseksi. Entisellä poikakaverillani oli pieni ja vaatimaton huone, jota koristivat oranssit verhot, värikkäät lakanat sekä kaikenlaiset itämaiset koriste- ja käyttöesineet. Huoneessa leijui aamuisin tuoreen teen tuoksu ja iltaisin herkullisen, vastavalmistetun aterian nälkää aiheuttavat aromit. Tajusin kaipaavani "pesää", en ole ainakaan vielä tässä elämässä valmis askeettiin edes sisustuksen muodossa.

Täyteläisten oranssien verhojen läpi paistava aurinko luo huoneeseen kullanoranssia hehkua, lämmöntunnetta, jota ei mikään muu väri saa aikaan. Tajusin, etteivät silmäni ole pitkään aikaan saaneet herkutella oranssilla. Riensin aamusta kaupoille, mutta myynnissä ei ollut mitään oranssia sisustustavaraa. Verhoinakin sai vain keltaista, ei täyteläisen oranssia. Oranssia ei näkynyt katukuvassakaan missään. Oranssista on tullut väri, joka esiintyy vain pilkahduksina. Tunsin, kuinka minulla oli kamala ikävä oranssia. Hädissäni ostin tarjoustalosta löytämäni oranssit geelipallot sekä oranssia mehua.

Coffee with Karan - Ranbir ja Imran

2010-11-11T05:10:00.000-08:00

Ensiksi haluan tehdä selväksi, että homoseksuaalisten elämä ei kiinnosta minua pätkääkään. Menkööt naimisiin tai pysykööt kaapeissa, ihan sama mulle, tehkööt mitä haluavat. Kuitenkin Coffee with Karanin uuden tuotantokauden jakson kohtaus, jossa Ranbir ja Imran feikkasivat suutelevansa toisiaan, tuntui omasta mielestäni kamalalta. Liioiteltuna. Näin edistyneitä ollaan eikä asia ollut studiossa tabu, mutta tämä tapahtui kuitenkin maassa jossa joissain osissa ei vieläkään saa kävellä edes käsikädessä. "HOHOI! Imran ja Ranbir "suutelevat" televisiossa, katsokaa kaikki Coffee with Karan illalla parhaaseen katseluaikaan!"

On hyvä, että Suomessa saa kulkea käsikkäin, mutta eipä haittaa, vaikka poikaystäväni kotikulmilla ei saa, eikä sekään haittaa, etten siellä minä edes saa pitää housuja jalassa. Yleensäkin kaikenlaista rivoutta arvostetaan nyky-yhteiskunnassa liikaa, vaikka ei tämä televisiopusu mitään rivoa ole. Oikeaa pornoa on kaikille tarjolla rajaton määrä, joten mihin tarvitaan massamedian tarjoamaa pehmopornoa? Viihde on muuttunut hyvin kaupalliseksi. Koska vaistoihin vetoava pehmoporno ja muu pelottelu myy, ei tunteisiin vetoavia, positiivisia arvoja korostavaa viihdettä ole enää juurikaan tarjolla kuin lastenkanavilla. Tällaisella ajalla, jolla vaistoihin vedotaan jatkuvasti tunteiden sijaan, ei ole ihme, että ihmisistä on tullut niin vainoharhaisia, lyhytpinnaisia ja ihmispelkoisia. Liioiteltuna.

Periaatteista

2010-11-05T09:44:00.000-07:00

Poikaystävälläni on periaate, ettei hän menetä malttiaan, ei huuda eikä nimittele. Jo jonkun aikaa yritin keskustella hänen kanssaan siitä, että mielestäni suhteemme on käynyt tylsäksi ja siitä puuttuu lällyys. Poikaystäväni ihmetteli, miksi valitan, koska hänen mielestään meillä on kaikki hyvin. Yhtenä iltana aloin taas 'valittaa' (omasta mielestäni keskustella) suhteemme tilasta. Kun väittely oli edennyt tiettyyn pisteeseen, poikaystäväni kirjoitti 'hyvää yötä hei hei' ja pakeni linjoilta. Lähetin hänelle heti viestin, että olen saanut hänestä tarpeekseni ja että jos hän ei heti paikalla tule riitelemään, niin olen lopen kyllästynyt häneen koko loppuelämäni ajan.

Sitten riitelimme, loukkasimme toisiamme totuuksilla ja mikä tärkeintä, ymmärsimme molemmat, miten oma huono käytös on vaikuttanut toisen käytökseen negatiivisella tavalla. Hyvät ja läheiset välimme palasivat suhteeseemme ja kaikki tuntuu taas olevan kuin hyvinä ensimmäisinä seurustelukuukausina. Monta kuukautta silti kerkesimme suhtautua toisiimme kylmästi, ihan vain koska hänellä on periaate, ettei hän edes keskustele aiheista, jotka ovat negatiivisia ja voivat johtaa riitaan.

Itse välttelen periaatteita, haluan aina toimia ennenkaikkea tilanteen, en periaatteen mukaan. Joistakin asioista tulee kuitenkin paha olo, joten niiden kanssa saatan toimia niin kuin minulla olisi periaatteita. Yksi niistä on toisten omaisuuden ottaminen. Aiemmissa työpaikoissa minua kylmäsi, kun kollegani ottivat itselleen tavaroita löytötavaralaatikosta, milloin uuden tuliterän kameran, milloin kokonaisia lompakoita. Viime viikolla löysin älypuhelimen, ja pieni salapoliisityö paljasti minulle puhelimen omistajan nimen sekä sähköpostiosoitteen. Leikin sankaria ja marssin heti Facebookiin, jotta voisin kysyä omistajan osoitetta. Omistajalla oli karvaaksi pettymyksekseni salainen profiili, jonka sain vaivoin esille. Löydettyäni omistajan profiilin huomasin, että se on niin suojattu, ettei hänelle voi viestiäkään laittaa, ellei hän ole kaverilistallani. Lisäsin hänet kaverilistalleni, mutta sekin oli niin suojattua hommaa, etten saanut kaveripyyntöni oheen laitettua viestiä. Omistaja ei ole hyväksynyt kaveripyyntöäni, varmaan koska suojelee nettihenkilöyttään. Hänen sähköpostiinsa laittamaan viestiin en ole myöskään saanut vastausta. Minua inhottaa ottaa toisten ihmisten tavaraa, joten kulutin kallista aikaa aika paljon yrittäessäni tavoittaa omistajaa. Puhun kalliista ajasta koska tein tätä jäljitystyötä niinä tunteina, joina minun olisi pitänyt olla nukkumassa. Tämä puhelin taitaakin jäädä Helsingin löytötavaratoimistoon, josta ulkomaalainen omistaja sitä tuskin äkkää kysellä, tai tuskin enää nyt viikkoa katoamisen jälkeen kyseleekään.

Vivek Oberoin häät

2010-10-30T22:04:00.000-07:00

Vihdoinkin on Vivek Oberoi mennyt naimisiin, oli jo aikakin tämän 34-vuotiaan tähden lopettaa exäänsä keskittyminen ja aloittaa uudelleen naisrintamalla. Mehndi-juhlissa soi kuitenkin tiettävästi kappaleita Vivekin ja Aishwaryan yhdessä tähdittämästä elokuvasta Kyun! Hogaya na. Onnellinen pari ei reagoinut lauluihin erityisellä huomiolla, mutta mielestäni olisi ollut tulevaa vaimoa kohtaan kunnioittavaa jättää nuo laulut pois juhlista. Vivek on yrittänyt hyödyntää kaiken mediarvon, joka häihin liittyy antamalla paljon haastatteluita ja kommentteja aiheesta. Päivää ennen häitä hänet nähtiin Mumbain elokuvastudiolla, jonne hän meni pyytääkseen Abhishekin henkilökohtaisesti häihinsä.

Priyanka Alva, Vivekin tuore vaimo mehndi-juhlissaan. Tarjolla oli vain italialaista ja välimerellistä suupalaa, mutta siitä huolimatta syömistyyli oli peri-intialainen ainakin tämän kuvan ottohetkellä.

Hääkutsu oli nykyään hyvin yleinen suklaarasia kutsukortin kera. Aishwaryan ja Abhishekin suklaisesta kutsukortista on kaikki jäljet hävinneet niin Googlessa kuin Youtubessakin. Lieneekö tähdet vaatineet näitä sensuroitaviksi? Shilpan ja Rajn kutsukortista löytyy hieno video Youtubesta.

Vivek on punjabilainen, kun taas Priyanka on hindubrahmaani. Tästä syystä juhlissa oli kahdet erilliset seremoniat. Juhlavuudesta ja koristeellisuudesta pidän erityisen paljon poikaystäväni kulttuurissa. Hienot värit ja päätähuimaava pienten yksityiskohtien määrä kuuluu nimenomaan hindukulttuuriin, Pakistanissa suositaan hieman klassisempaa tyyliä. Tämä näkyi erityisen selvästi Lontoolaisessa temppelissä, jossa kävin poikaystäväni kanssa kesällä, tilpehööriä ja kultakimalluskoristetta, suitsukkeita ja erilaisia koristeita oli temppeli pullollaan. Moskeijoissahan on alttari ja lattia, koristeina saattaa olla hieno kirjailtu matto tai seinillä geometrisia kuvioita sekä kirjailtuja koraaninpätkiä, kuitenkin hillitymmässä muodossa. Jotenkin kaikista noista koristeluista, tuikkusista, suitsukkeista ja ympärillä kuuluvasta hyräilystä tulee lämmin ja mukava olo, kun taas moskeijoissa minut valtaa rauhallinen ja askeettinen olo.

Häät olivat Priyankan suvun maalaistalolla Mumbain ulkopuolella. Käytetyt hääpuvut ovat tätä iltaa varten suunniteltuja uniikkikappaleita. Paljon onnea Vivek ja Priyanka!

Luisteluvenytyksiä

2010-10-22T03:22:00.000-07:00

Kohta alkavan luistelukauden kunniaksi tässä erilaisia luistelussa hyödyllisiä venyttelyasentoja.

Ileana D Cruz ja urakehityksen mittarit

2010-10-22T00:32:00.000-07:00

Hyvin päälleistuvat siistit vaatteet näyttävät hyviltä, ja hyvältä näyttävät asiat luovat positiivisia mielikuvia. Tollywood-näyttelijä Ileana D Cruzin päälle vaatteet istuvat erityisen hyvin. Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka näyttelijöille uran aikana alkaa ilmestyä lihasta ja rasvaprosentti ehkä myös tippua, taitaa kaikilla olla henkilökohtainen treenari.

Tämänkin näyttelijän uraa seuratessa huomaa, kuinka tumma iho on vaalentunut ja musta tukka muuttunut karamellin sävyiseksi. Aikoinaan Bipashan tullessa Bollywoodiin juteltiin siitä, kuinka niin tumma nainen pääsi sisälle Mumbain elokuvateollisuuteen niin näkyvälle paikalle, mutta kyllä se Bipashakin on kovin vaalentunut vuosien saatossa.

Bipasha uransa alussa ja nykyisin. Pidän tummasta, niin jotenkin harmittaa, kuinka vaaleaihoisuutta korostetaan niin paljon. Oma poikaystäväni on musta ja seuraa Kanndankielisiä elokuvia, ja olen itsekin niitä seuranneena nyt huomannut, kuinka Kollywoodissa välillä vaalean ihon ihannointi menee välillä jo ehkä liiallisuuksiin.

..ja sitten vähän photoshopilla vieläkin vaaleammaksi.

Ileanasta on erilaisiin rooleihin. Viaton morsian tai itsevarma seksitykki.

Kysyttäessä melkein keneltä tahansa näyttelijältä, kuinka tämä pitää kilot kurissa, vastaus on aina sama: hyvät geenit yhdistettynä joogaan.
Shilpa Shetty: "minä en pysty olemaan dieetillä, olen siunattu geeneilläni"
Aishwarya Rai: "En tarkkaile painoani, mässäilen ruoalla."
..ja noita löytyy

Kyllä tuo vasemanpuoleinen kuva vaan enemmän miellyttää silmää, vaikka Tollywood kuinka yrittäisi uudistua tuommoisella oikeanpuoleisen kaltaisella, modernimmalla mallilla.

Paakistaan

2010-10-22T00:10:00.000-07:00

Huomasin tässä ajankulukseni, että Pakistan on urduksi پاکستان, eli 'Paakistaan' tai 'Paakstaan'.

Toisilleen luodut

2010-10-16T16:11:00.000-07:00

Toisilleen luodut, sielunkumppanukset, kohtalossa määrätty pari.. ah, on se vaan niin suloinen ajatusleikki.

Dieetti

2010-10-16T16:04:00.000-07:00

Olo on kuvan mukainen, kohta on kuusi kuukautta dieettiä takana, mutta paino se ei vain ole paljoa vaakaviisaria alaspäin hetkauttanut. Ymmärrän, että minun normaalipainoni ei vain yksinkertaisesti ole se ihannepainoni, vartaloni kun varastoi läskiä kuin mehiläinen hunajaa ja kevyemmällä ruokavaliolla ollessani kun hermojani kiristää niin että läheisiä hirvittää.

"Mä nyt vaan oon semmonen..."

2010-10-16T14:32:00.000-07:00

Ajauduimme poikaystäväni kanssa tilanteeseen, jossa vastatuuli puski meitä kohti ensimmäistä oikeaa riitaamme. Vihdoin, ajattelin, vihdoin! Tyypillisenä skorpionina olen jo pitkään janonnut kunnon sydäntä vihlovaa taistelua, joka lähentäisi meitä toisiimme, heittäisi meidät suhteemme tarinan sisemmille sivuille. Kumppanini päätti kaikeksi kammotukseksi ottaa asiat kylmästi, katkerana jouduin laskemaan jo valmiiksi koholle nostamani myrkkypiikin. Voi, kuinka tylsiä kapistuksia härät ovatkaan!

Eräänä iltana päätin kuitenkin laittaa härän tulisille hiilille, minua kun alkoi jo melkein paleltaa kumma viileä käytös.

Joskus kauan sitten pohdimme pakistanilaisen ystäväni kanssa hindulaisuuden ja islamin eroja. Mielestämme eroa oli siinä, että hindut eivät oikeasti usko mihinkään, kun taas muslimit haluavat ottaa kaiken kirjaimellisesti, totena tapahtuneena, ja todistaa tosiasioiden edessä vaikka millä sinapinsiemenverukkeella, että kaikki Koraanissa ja haditheissa mainittu oli, on tai tulee olemaan tosi, sillä Jumala on 'totisesti' suurin ihmisen ollessa vain Jumalan palvelija tai tuomittu, Helvetin seitsenkertaisesti polttavan tulen kidutuksessa jatkuvasti uusiutuvalla ihokerroksella palava raukka.

Chatin vanhan ystäväni kanssa pari iltaa sitten, ja huomasin keskustelumme olevan auki niin, että poikaystävänikin pystyi lukemaan kaiken. Ystäväni kysyi minkä uskontokunnan jäsen poikaystäväni on, kerroin hänelle hänen olevan hindu, ja että jotkut hindut oikeasti uskovat mm. jumaliinsa oikeina olentoina, ei pelkästään esikuvallisina myyttisinä hahmoina, niin kuin minä ja ystäväni olimme luulleet. Ystäväni ihmetteli, kuinka korkeasti koulutettu poikaystäväni voi olla sellaisen yhteisön jäsen, vertasi häntä entiseen hihhulipoikaystävääni ja heitti muutakin kommenttia, mutta itse en osallistunut siihen keskusteluun, olenhan poikaystäväni tyttöystävä.

Tänään poikaystäväni kuitenkin kommentoi, kuinka minä olen muslimi- ja Pakistanystävällinen, kuinka kerroin pakistanilaiselle ystävälleni hänen olevan hindu. Ihmettelin tätä totta kai ja kysyin, että eikö se niin ole, että sellaiseen yhteisöön hän kuuluu, sellaisia heimoveljiä hänellä on. Sanoin, että jos hänellä on jotain hindulaisuudesta puhumista vastaan, ehkä ongelma on hindulaisuudessa, ei puhujissa. Samanlainen ilmiö tuli aikaisemmin vastaan kun olimme kirjastossa, ja buddhalaisuudesta kertovia kirjoja etsiessäni mukaani tarttui yksi hindulaisuudesta kertova nide. Poikaystäväni sanoi, että kirjaan on voinut tulla mukaan hindulaisuudesta sopimattomia juttuja käännöstyön tai vääränlaisen hindulaisuuden tulkinnan johdosta. Mielestäni vaikutti siltä kuin hän ei olisi halunnut minun lainaavan sitä kirjaa. Tuo pöytään lätkäisty kortti poikaystävältäni oli yllättävä, ja ymmärsin tämän asian olevan hänelle arka kohta, jota painamalla sattuu.

En usko hänen kuitenkaan haikailevan hindunaisen perään sen enempää kuin minäkään ikuisen avomielen perään. Välillä olen kuitenkin miettinyt, ymmärtääkö poikaystäväni, etten ole hänen unelmien naisensa, vaan vain hänen tyttöystävänsä. Poikaystävässani näkyy hindulaisuus, ja se vaikuttaa hänen tiettyihin asenteisiinsa, esim. siihen, kuinka vartaloa tulee käyttää. Itselläni ei ole mitään rajoja tietenkään, ja poikaystäväni ihmettelikin yhtenä päivänä, että enkö kunnioita vartaloani. Mielestäni tuo oli outo kommentti, ja heitinkin vastakysymyksen, onko poikaystäväni kiintynyt vartaloonsa? Buddhalaisuudessa vartaloon nimenomaan käsketään olla kiinnittämättä huomiota, vartalo ei ole mitään tärkeää. Itse en usko siihen, pidän vartaloa todella tärkeänä osana itseäni ja hyvinvointiani, mutta koska uskonnolliset pitävät vartaloa vain sielun tilapäisenä märkänä oleskelupaikkana, joka on katoavainen, niin miksi sitten ollaan niin kiinnostuneita nimenomaan siitä vartalosta ja kuinka sitä käytetään, jopa siinä määrin, että sielu ja mieli tulevat puheissa useimmiten vasta vartalon jälkeen? Erona tietysti buddhalaisuus, jossa oikeasti keskitytään tajuntaan.

Joka tapauksessa nämä uskonnolliset asiat tulevat jostain hyvin syvältä, ja mystiikasta kun muutenkin pidän, seuraan, kuinka tämmöinen vaikuttaa ihmiseen. Poikaystävänikin käyttäytyy kuin uskonnoton, suurimman osan aikaa asia ei ole läsnä lainkaan. Mutta välillä hän muistaa olevansa uskontokunnan jäsen, silloin on hänellä vakautta olla jostakin asiasta jotain mieltä, ja perustelut löytyvät opeista tai traditioista. Välillä itse muistan ehkä krishnamurtilaisen pyrkimykseni olla mahdollisimman vähän mitään, jolloin tunnustan, käyttäydyn vanhojen opittujen mallieni mukaisesti, ja ilman suurempia perusteluita suostun ajattelemaan muiltakin näkökannoilta. Ymmärrän, mutta en usko.

Priyankan uusi nenä

2010-10-11T06:15:00.001-07:00

Upea uusi nenänmuoto Priyankalla, vaikka ei siinä vanhassakaan kyllä ollut mitään vikaa. Uutisten mukaan Priyanka meni Lontooseen leikkaukseen. Ihmettelen, miksi ei leikkauttanut perheensä kauneusklinikalla.

Voi kello

2010-10-11T01:01:00.000-07:00

Keväällä rakas kelloni lakkasi toimimasta. Siitä lähtien olen etsinyt uutta kelloa, tuloksetta. En halua mitään normikelloa, joka näyttää ajan. Olen hakenut korukelloa, nättiä kellomallia, josta näkyy myös aika. Kellon pitäisi olla ajaton, sellainen, jota joku legendaarinen Bollywood-tähti edustaisi. Haluaisin kerralla ostaa kellon niin, etten vuosiin tarvitsisi uutta. Halvalla lähtisi uusimpien Bollywood-tähtien edustamia kelloja, esim. Deepikan Tissoteja, mutta ne vanhentuvat käytössä.

Olen veratillut eri kellomerkkien hintoja, ja huomannut, että esim. kalliina pitämäni Guccin kellot ovat edullisia (n.500 keskihinta), verrattuna esim. legendaarisen Aishwarya Rain mainostamiin Longinesin kelloihin, joiden hinnat pyörivät tuhannesta moniin tuhansiin. Väärennetty Longinesin kello pyörii samoissa hinnoissa Guccin aidon kellon kanssa.

Eri firmojen kellot on muotoiltu samanlaisiksi, halvimmalla kellomerkillä samannäköisiä kuin kalleimmilla merkeillä, mikä nyt sattuu olemaan muodissa kellomaailmassa. Se siitä ajattomuudesta. Kellojahti jatkuu, mutta en enää ole jaksanut aktiivisesti etsiä, kun ei sitä oikeanlaista kelloa näytä löytyvän.

Vuoren takana siintävät pilvet

2010-10-09T08:30:00.000-07:00

(Jiuzhai, Kiina)

Nummet loistivat auringonpaisteessa, joka ruohonkorsi tanssi tuulessa. Laakso oli valoisa ja naurun täyttämä; se oli upea päivä, jona näkyi tuhat varjoa. Varjot ovat elävempiä kuin todellisuus; varjot ovat pidempiä, syvempiä, rikkaampia; niillä on oma elämänsä, itsenäinen ja suojeleva; niiden antama tyydytyksen tunne on omalaatuisensa. -- Eilisen haju miellyttää. Aivot ovat aina eilisessä, tänään on eilisen varjo ja huominen on jatkoa tälle varjolle. Mutta jos kykenemme näkemään ilman eilistä, on pilvi vuoren takana räjähtävän viehättävä; se on jotain, joka ei ole ikinä ollut, eikä tule ikinä olemaan. Näemme pilven kokonaan, emme osana varjoa, osana ajatusta. - J. Krishnamurti

Elämäpeli

2010-10-09T06:47:00.000-07:00

Ken pelaa, ei koskaan voita.

Buddha sanoi: Jos voitat, häviät. Jos tulet tasoihin, häviät. Ja jos häviät, häviät.

Sinapinsiemen

2010-10-09T06:01:00.001-07:00

Istuin bussissa matkalla kotiin, kun kuulin takanani istuneen muslimin kertovan suomalaiselle bimbolle, kuinka sinapinsiemen on käsittömän pieni. Sinapinsiementä ei voi nähdä silmillä, tai voi, mutta vain jos siristää, valisti poika. Melkein purskahdin nauruun, mutta voihan olla, että pojalla tosiaan oli niin huono näkö, ettei halkaisijaltaan runsaan millimetrin siemen osu hänen näköpiiriinsä.

Tiesin kyllä, että pojan käsitys sinapinsiemenestä johtuu kahdesta Koraanin jakeesta, joissa on sinapinsiemenvertaus. Toinen niistä on 31.16:

"Ja Lukmaan lausui edelleen: »Oi poikani! Totisesti, jos sinapinsiemenen painoinen jyvänen on kätketty kiven sisään tai taivaisiin taikka maan päälle, niin Jumala on sen löytävä. Totisesti, Jumala on terävänäköinen, ymmärtävä." (käännös)

Hindujen kirjassa Mahabharatassa sinapinsiemenvertaus on seuraava:

"Ilkeämielinen ihminen on kärkäs näkemään vikoja lähimmäisessään, vaikka ne ovat pieniä kuin sinapin siemen; mutta kun hän tarkastelee itseään, hän ei näe omia vikojaan; vaikka ne ovat suuria kuin bilvan (?) hedelmät." (käännös)

Jeesus sanoo Raamatussa:

"Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. 32 Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille."

Huomasin buddhalaisia tekstejä lukiessani, että Buddhakin teki vertauksia sinapinsiemeneen. Dhammapadassa on oikein oma vedansa sinapinsiemenelle, nimeltään sinapinsiemenvertaus:

"-- Tultuaan vanhaksi leikkimään ja juoksemaan sinne ja tänne, tämä Hauraan Gotamin poika kuoli. Suru versoi Gotamin sydämessä. --- Nostaen poikansa lanteelleen hän lähti kulkemaan ovelta ovelle pyytäen joka talossa: "Antakaa minulle lääkettä pojalleni!" Missä ihmiset hänet kohtasivatkin, he sanoivat: "Missä olet koskaan kuullut lääkkeestä kuolleelle?" Näin sanoen he löivät yhteen kätensä ja nauroivat katketakseen. Gotami ei lainkaan ymmärtänyt mitä he tarkoittivat. Nytpä hänet näki muuan viisas mies joka ajatteli: Tämä nainen on poikansa kuoleman johdosta täytynyt mennä järjiltään surusta. Mutta lääkettä hänelle tuskin voi kukaan muu tietää - yksin kymmenen voiman tietäjä (Buddha) voi sen tietää. --- Buddha, joka näki Gotamin olevan kypsä ymmärtämään, sanoi: "Teit oikein, Gotami, tullessasi hakemaan täältä lääkettä. Lähde nyt ja mene kaupunkiin, kierrä kaikkialla kaupungissa, aloita alusta ja talosta, jossa kukaan ei ole kuollut, siitä talosta tuo pienenpieniä sinapinsiemeniä." --- (Gotami kävi lukuisissa taloissa) Lopulta hän ymmärsi: Koko kaupungissa oli asianlaita samoin! Buddha, täynnä myötätuntoa ihmiskunnan hyvinvointia kohtaan, oli varmaankin sen nähnyt! Tunnetta tulvillaan Gotami vei poikansa polttopaikan luo. --- Hän heitti poikansa pois, polttopaikkaan. Sitten hän lausui seuraavat säkeet: Ei kylän laki, ei laki markkinakaupungin, ei minkään yhden talon laki tää - niin ihmisten kuin jumalien maailmoissa Laki on: tilapäistä on kaikki, ei mikään jää."

Aishwarya ei enää Ash

2010-10-09T05:38:00.000-07:00

Aishwarya Rai ei enää halua kenenkään kutsuvan häntä Ashiksi. Hän perusteli pyyntöään Raavan, Raavanan Japanin lehdistötilaisuudessa medialle ja faneille näin: "Kun liityin filmiteollisuuteen, ihmisillä oli vaikeuksia lausua nimeni oikein, joten he alkoivat kutsua minua Ashiksi. Mutta siitä on nyt vuosia ja arvaan, että kaikki jo osaavat lausua nimeni oikein."

Rehvakas johtaja

2010-10-09T04:47:00.000-07:00

(Sinikka Salokorven ja Eila Rikkisen kirjasta Hullunhauska Lomakirja, Minerva, 2006:)

Vanhaan hyvään aikaan, 70-luvulla, kymmenen hengen seurue lähti Leningradiin eli nykyiseen Pietariin. Seurassa oli yksi johtajamies, joka halusi lomallakin johtaa kaikkia muita. Viimeisen illan päätteeksi hän kutsui koko porukan illalliselle Pietarin parhaimpaan ravintolaan.
"Syökää ja juokaa mitä haluatte, tilatkaa vaikka kymmenen kiloa kaviaaria", röyhenteli johtaja.
Matkatoverit halusivat kysyä, mistä johtaja oli saanut nou ruplavuoret, joita hän ryhmälle ylpeänä vilautteli.
"Myn kadulla lähes kaiken ylimääräisen, mitä minulla mukanani oli", sanoi johtaja. "Suomalaisilla vaatteilla on täällä hyvä menekki."
Illan päätteeksi johtaja pyysi laskun. Hovimestari toi ison laskun, hymyili ja toivoi saavansa hyvät juomarahat. Sitten johtaja rupesi laskemaan ruplia pöytään.
Tässä vaiheessa tarjoilijan hymy hyytyi, hän katsoi pöytäseuruetta, mumisi jotain ja hävisi laskun kanssa. Seurue katseli ihmeissään toisiaan.
Hovimestari tuli takaisin kahden mustapukuisen miehen kanssa. Toinen osasi suomea ja selitti kiukkuisena, että johtajan ruplat olivat tsaarin aikaisia rahoja eikä ravintola hyväksynyt minkäänlaisia luottokortteja.
Johtajan naama lehahti tulipunaiseksi. Lopulta ei auttanut muu kuin kerätä seurueen laukuista kaikki ruplat, mitä oli jäljellä. Rahaa kertyi lopulta niin paljon, ettei johtaja joutunut vankilaan.
Lopun matkaa johtaja oli hyvin hiljainen, eikä halunnut johtaa enää ketään.

Intialaiset lentokentällä

2010-10-09T03:56:00.000-07:00

Intialaisia liikkuu päivittäin kymmenittäin Helsinki-Vantaalla. Harvoilla on mukana vain yksi passi, mutta yleensä virkailija löytää nyt käytössä olevan pinon päältä. Harmittaa, kun intialaisilla on usein niin paljon liikaa matkatavaraa. Italialaisillakin on, ja Italian kentiltä pääsee usein matkalle ylimääräisten laukkupainojen kanssa kenenkään sanomatta mitään. Italialainen sitten muilla Euroopan kentillä ihmettelee, että saman verran painoa oli kotoa lähdettäessä, ei silloinkaan tarvinnut maksaa. Ylikilo Suomesta Italiaan maksaa lentoyhtiöstä riippuen n. 10 euroa.

Intialaisilla painoa on usein kertynyt matkalla siitä syystä, että tuliaisia on liikaa. Yksi kilo ylimääräistä matkatavaraa Intiaan maksaa lentoyhtiöstä riippuen n.50 euroa. Monet intialaiset päätyvätkin heittämään ylimääräisen painolastin roskikseen.

Tänään taas yksi mukava intialainen oli matkalla Chennaihin, kun tiskillä huomattiin 10:n kilon ylipaino laukussa, maksua tuosta kertyi 400 euroa. Mies otti laukkunsa ja meni kiltisti roskiksen vierelle, kipaten siihen ison kasan viemättömiä tuliaisia. Intialaiset suosivat muuten tuliaisinaan suklaata, ja ne ovat myös ne suklaarasiat, joista painoa usein lähdetään pudottamaan. Tänäisellä miehellä oli järkyttävä määrä, kymmenen kiloa avaamatonta suklaanannaa laukussa. Hän oli jo ehkä kerinnyt kuvitella, minkälaisen onnen niiden näkeminen olisi lapsille suonut. Tuon miehen tuskastuneen ilmeen nähdessäni olisin niin kovasti halunnut mennä hänen luokseen, tarttua häntä paidankulmasta kiinni ja sanoa, että minä voisin ne suklaat häneltä ottaa. Roskiksesta en viitsinyt virkapuvussa mennä kaivelemaan. Joka tapauksessa mies tuli tiskille ja kun kommentoin hänelle suklaista, sanoi hän, ettei Chennaista saisi enää sellaisia suklaita viemisiksi lapsille. Käsimatkatavaraa miehellä oli niin paljon, ettei täx friistäkään enää olisi saanut riittävästi ostoksia ottaa mukaan koneeseen.

Vieläkin harmittaa ne suklaat.

Vain sinun vuoksesi

2010-10-04T05:49:00.000-07:00

Ihanaa katsella, kuinka naapurin setä ulkoiluttaa kissaa takapihalla. On asioita, joista lapset innostuvat, sekä jotkut vanhemmat joilla on ruuvit löysällä. Työpaikallani lasten hiiiitaaastii 'laukkaavalla' muovihevosella innon vimmoissaan kahdella eurolla ratsastanut cowboy, down-pappa, tästä hyvänä esimerkkinä. Kissan ulkoiluttaminenkin on monelle lapselle kokemus, mutta kyllä se vanhemmalla iällä on aika tylsää hommaa. Siis se pusikon juurella odottaminen sillä välin, kun kissa tähystää töpinöissään.

Yleensäkin kun ajattelee, miten julmasti monia eläimiä kohdellaan, on aivan ihanaa nähdä jonkun vaivautuvan pihapusikoiden äärelle seisoskelemaan kissaa miellyttääkseen. Timanteistahan sanotaan, että ne ovat liikuttava lahja ei siksi, että ne ovat kalliita, vaan siksi, että mies ei ymmärrä niiden päälle mitään eikä tee niillä mitään. Lahja on puhtaasti annettu vastaanottajan mieliksi, sitä aikuisen kissan ulkoiluttaminen on.

On se toisen päivän pilaaja niin luuseri että...

2010-10-04T05:31:00.001-07:00

Bussissa edessäni ollut tyttö kertoi kavereilleen, kuinka joutui ostamaan junalipun, koska oli unohtanut matkakorttinsa aamulla kotiin. Tyttö oli asiasta todella tuohtunut ja kertoi, kuinka konduktööri oli elämäänsä kyllästynyt, keski-ikäinen, yksinäinen ja masentunut p****, jonka mielenterveys oli vähintäänkin niin raiteiltaan, että konduktööri ajatteli ainakin itsemurhaa.

"Vaikka konduktööri saikin minulta junalipun hinnan, olen silti hänen yläpuolellaan, hän kun on elämäänsä kyllästynyt epäonnistuja, jota ei varmasti kukaan edes huolisi. Kukaan normaali työtätekevä konduktööri ei Minulta tule pyytämään rahaa, jos matkustan ilman lippua junalla. Konduktööri teki suuren virheen, sillä Minähän en ole missään vastuussa siitä, että junalla matkustaessa muistaisin jokainen kerta pitää lippuni mukanani."

Youtube-videot Facebookissa

2010-09-26T01:20:00.000-07:00

Pakko jakaa Facebookissa tämä Youtubessa katselemani video. Ilta jatkuu Youtubessa, ja tuttu pakkoliike vie kursorin "jaa Facebookissa" linkin päälle yhä uudestaan. Ei hemmetti, nyt ne tyypit siellä kaverilistalla on varmaan jo ihan kypsiä. "Ei ne kypsyessään pilaannu, laita nyt vaan uutta videoo jakoon". Mielessä käy, että kaverilistallani reippaasti yli puolta ei kyllä missään hädässä kiinnosta ne videot, joita minä katselen. Halu levittää iloa, jonka olen joistakin videoista saanut, on kuitenkin valtava. Sori nyt vaan, kun taas laitan uutta videota Facebookin seinälle ja Mervin uusi sympaattinen statuspäivitys "hirvee krapula" jää näkemättä.

Tänään taas avasin Youtuben ja siellähän oli vaikka mitä kivaa uutta. Aishwaryan uusien elokuvien Action Replayy (kuvassa) sekä Guzaarishin trailerit, uusia tekstitettyjä eteläintialaisia musiikkivideoita ja roppakaupalla muutakin hauskaa. Nyt en kyllä... vai kylläkö sittenkin...

Kosto

2010-09-22T10:36:00.000-07:00

Pienenä suunnittelin järjestelmällisesti kostoja aina, kun joku mielestäni kohteli minua väärin. Hyvä kosto on sellainen, josta ei jää kiinni. Se iskee uhriinsa hänet harmistuttaen, hänen ikinä tietämättä, kuka sen aiheutti. Näin vältetään myös kostonkierre, ja asia on kertakostolla selvä.

Myöhemmällä iällä laskeskelin, että kostosta ei kostaja hyödy mitään. Opin ymmärtämään negatiivisen ja positiivisen ilon välillä. Ilkeät ihmiset, jotka saavat hyvän olon tunnetta muita vahingoittaen, menettävät, koska eivät keskitä toimintaansa onnellisen ilon hankintaan. Alunperin ilkeästi toiminut henkilö on sellainen, joka ei kokoaikaa tavoittele onnellista iloa, ja jää täten vaille pysyvää hyvänolon tunnetta. Laskeskelin, ettei kosto ikinä kannata.

Kosto on usein myös pahempi kuin koston syy. Jos joku haluaa lyödä takaisin ensin lyönyttä, eikö hän usein pyri lyömään lujempaa? Islamilainen oikeudenmukaisuus käsi varkaudesta, kuolema naimisesta, kuolema kuolemasta perustuu puhtaasti kostoon ja pelotteluun. Tämmöinen on siis ihan oikeasti Koraanissa oikeudenmukaisuutta. Jokainen (3) muslimin kanssa rikkomani suhde onkin ajautunut lopussa siihen, että entinen on halunnut kostaa eron, mikä on saanut minut joka kerta onnelliseksi siitä, että suhde on päättynyt. Muut poikakaverit ovat käyttäytyneet fiksusti, ja ystävyys on säilynyt erojen jälkeen. Joka tapauksessa en ole kostanut mitään kenellekään moneen vuoteen, vaikka aika-ajoin olenkin tuntenut kostonhalua.

Eräänä päivänä kostoon tuli tilaisuus, kun poikaystäväni soitti minulle itku kurkussa. Yhteinen ystävämme oli mennyt puhumaan minusta pahaa ja kertonut, kuinka olin asunut hänen luonaan ja kuinka minä olen ollut islamilaisessa avioliitossa. Poikaystäväni tunsi maineensa olleen menetetyn, hän oli todella allapäin. Minua vihastutti, kuinka yhteinen ystävämme oli saattanut toimia niin, että poikkikselleni oli tullut paha mieli. Äidillinen suojeluvaistoni heräsi, ja päätin tehdä semmoiset temput, ettei yhteinen ystävämme enää ikinä uskaltaisi mustamaalailla asioitamme. Tiesin kuitenkin, että kostolla on tapana vahingoittaa tekijäänsä, joten jätin koston.

Parin päivän kuluttua asia tuli uudelleen esille. Leikin ajatuksella, miltä kosto tuntuisi. En osannut yhtään sanoa. Sitten vain päätin ja lähetin ystävämme melkein-kihlatulle sähköpostiviestiä, että 'minä olen se, joka on asunut sen poikaystäväsi kanssa, ja kun hän on mennyt kertomaan tästä kaikille, on minun ja poikaystäväni maine mennyttä, joten kuule..." Poikaystäväni shokista toivuttuaan ei välittänyt asiasta lainkaan. Yhteisen ystävämme parisuhde päätyi eroon. Kosto ei tuntunut miltään, mutta senhän jo ajoissa tiesin, että ei siitä ainakaan hyvää oloa seuraa. Joinain hetkinä tunsin henkistä morkkista, miksi minun piti lähteä mukaan johonkin niin typerään. Pääasia minulle oli kuitenkin, että yhteinen ystävämme säikähtää ja jatkossa pelkää toimia tavalla, joka loukkaa kultaani.

Kun viimeaikoina olen ollut inspiroitunut Buddhan sanomasta, olen lisännyt mielipiteeseeni kostosta hiekkalinnan. Buddha kertoi pojista, jotka rakensivat hiekkalinnoja. Yki pojista talsi vieressään olevan rakentajan hiekkakeon piloille, jolloin muut pojat hyökkäsivät tämän kimppuun ja pieksivät hänet. Poika lähti ulvoen kotiinsa muiden jäädessä rakentamaan linnojaan. Illan tullen pojat tuhosivat hiekkalinnansa niiden päällä steppaillen ja lähtivät hyvillä mielin kotiin. Yhteisen ystävämme toiminta oli myös hiekkalinna, eikä sillä ollut mitään merkitystä. Useimmat minuun kohdistuvat väärät teot ovatkin vain hiekkalinnoja, ja yritän parhaani suhtautua niihin sillä tavalla jatkossakin.

Sateisena päivänä

2010-09-21T01:12:00.000-07:00

Istun nojatuolissa ikkunan äärellä, luonnollinen valaistus on syksyinen harmaa sadesää. Vilkaisen ikkunasta ulos nähdäkseni pihalla kasvavien lammikoiden pinnan väreilevän pisaroista. Pihan poikki kiitää päästä nilkkoihin hunnutettu nainen kahden kankailla piilotetun pienen tyttärensä seuraamana.

Siirrän katseeni takaisin Dhammapadaan, jossa Buddha opastaa onnellisen elämän lähteelle:

"Leikkaa pois viisi kahletta aistihaluihin: uskomus itsestä, epäilys, riippuvuus moraalisäännöistä ja uskonnollisista säädöksistä, himo sekä katkeramielisyys. Hylkää viisi arkielämän kahletta: halu olemassaoloon aineellisessa maailmassa, halu olemassaoloon aineettomassa maailmassa, ylpeys, levottomuus sekä tietämättömyys. Kehitä viittä henkistä ominaisuutta: luottamusta, viisautta, keskittymistä, voimallisuutta sekä tarkkaavaisuutta. Almuilla elävä, joka on ylittänyt viisi takertumista, on nimeltään Hän, joka on ylittänyt virran."

Aisha ja tämänkaltaisten elokuvien ontuvuus

2010-08-11T13:04:00.000-07:00

Ystäväni ehdotteli kiivaasti viikon verran, että katsoisimme yhdessä Aisha-elokuvan (Bollywood, 2010). Pari viikkoa sitten pitkin hampain tapitin kuvaruudulta I Hate Luv Storys-elokuvan, joten en ollut vielä henkisesti valmis katsomaan uutta Sonam Kapoorin tähdittämää nuorten filmiä. Aisha perustuu Jane Austenin novelliin Emma. Aisha (Sonam Kapoor) on Delhin oma Emma tarinassa, jossa ihmissuhdekuviot ovat monimutkaisia. En pystynyt katsomaan elokuvaa kuin puoliväliin, onneksi ystävänikin halusi lopettaa lapsellisen elokuvan katsomisen samaan aikaan. Listasin elokuvasta ärsyttäviä piirteitä, jotka on kopioitu Hollywoodista.

1. Rokahtava/popahtava taustamusiikki
Aisha alkaa Delhin liikenteessä, taustamusiikkina soi rokahtava, englanniksi laulettu kappale. Rokkia soi uudestaan "action"-kohtauksissa, mm. kavereiden ollessa laskemassa koskea. Hollywood-elokuvissa rokahtava musiikki on soinut pidempään nuorten elokuvien taustalla. Aisha-elokuvassa taustamusiikki on muutenkin todella popahtavaa välillä, kun kai yritetään antaa trendikästä kuvaa menevällä rytmityksellä.

2. Intialaisesti pukeutunutta kohdellaan kuin "fossiilia" (Am. norttitytto)
Aisha "adoptoi" suojatikseen peri-intialaisen tyton (kuvassa vasemalla), ja projektina ystävänsä kanssa muuttaa tämän tyylin muodikkaaksi. Tyton pitkä letti vaihtuu suoraan, lyhyempään malliin, kulmakarvat nypitään ja vaatteet muuttuvat paljastavammiksi.

3. "Shut up"
Päähenkiloiden tärkeilyä korostaa heidän tokaisunsa "shut up", kun joku puhuu sellaisia, mikä heitä tylsistyttää.

4. Sonam Kapoor
Sonam Kapoor on ihan hyvä valinta tähän elokuvaan, eihän tälläiseen todellista ammattinäyttelijää (esim. Vidya Balan) viitsisi palkata. Näyttelijän taidoiltaan keskinkertainen, ulospäin näyttävä pitkäsäärinen nainen sopii paremmin elokuvan tyyliin.

5. Kerronnan keinot
Kuva pysähtyy ja Aisha kertoo mielipiteensä jostain henkilostä/tapahtumasta, ja sitten elokuva jatkuu.

6. Länsimainen look
Elokuvaa katsoessa saa sellaisen kuvan, että Intiassa kukaan nuori ei pukeudu salwariin, anarkaliin tai sariin. Alkoholia myos juo naisetkin.

7. Vaatehuone
Miksi tälläisissä nuorten tyttojen elokuvissa on päähenkilollä oltava huoneen kokoinen vaatekomero?

8. Mainostava shoppailukohtaus
Tytot menevät vähän ostoskeskukseen shoppailemaan, ja ruudulla vilahtelee sponsoroivien yritysten tuotemerkkejä trendikkään musiikin soidessa taustalla.

9. Shoppaillaan isän luottokortilla (kuvassa)
Pappa betalar, tyttäret vähän käyvät kalliilla ostoksilla.

10. Pinnalliset ihmissuhteet
Kuin salama kirkkaalta taivaalta on rakkaus syttynyt henkilohahmojen välillä. Katsojan pitäisi olla onnellinen, kun lopussa parit saavat toisensa, vaikkakin tunteiden taso on kovimmillaankin ollut uskottavuudeltaan vain lievän ihastuksen tasolla.

11. Vaatteet
Elokuvassa ei hienoja maisemia näy, lavastuksia enemmän annetaan arvoa päähenkiloiden vaatteille, jotka vaihtuvatkin epäuskottavasti, esim. aamiaisella täysin puettu ja ehostettu Aisha on eri vaatteissa ja eri kampauksessa kuin kohta ystäviensä kanssa ulkona ollessaan.

12. Bikinikohtaus
Mennään uimarannalle pelaamaan lentopalloa, jotta ruutuun saadaan naisia bikineissä, eipä ainakaan mieskatsojat kerkeä pitkästyä tätä tyttomäistä homppää katsoessaan.

Elokuva on niin heppoinen, ettei sen kaikkia Hollywoodista kopioituja nuorisoelokuvan kliseitä viitsi edes listata. Katsoimme muuten intialaisessa elokuvateatterissa nauhoitetun piraattiversion, jonka ääninauhalle oli tallentunut elokuvayleison äännähtely. Miehiä elokuva ei vaikuttanut naurattavan lainkaan, naiskatsojien naurua kuului joidenkin harvojen vitsien kohdalla silloin tälloin. Elokuvaruudulle piirtyi myos ääriviivoja miehistä, jotka nähtävästi poistuivat elokuvasalista saatuaan tarpeekseen.

Suitsukkeet

2010-07-16T04:13:00.000-07:00

Sandalwood on ehdottomasti paras suitsuke, en näe mitään järkeä ostaa muita suitsukkeita kuin kunnon sandalwoodia. Tuoksu ja laatu ovat ehdottomasti suitsukehuipussaan sandalwoodista tehdyissä tuotteissa.

Luin artikkelin, jossa suositeltiin sandalwoodista tehtyjä öljyjä ja erilaisia kauneustuotteita. En tiennyt, että tätä saa esimerkiksi saippuoinakin. Ehdottomasti lisättävä kauppalistalle, sandalwoodin rentouttava ja keskittymistä parantava vaikutus varmasti vaikuttaa esimerkiksi käsirasvankin kautta.

1001 Symbolia 1.

2010-07-15T06:00:00.000-07:00

Lueskelin rannalla Jack Tresidderin 1001 Symbolia - Kuvitettu opas symbolian historiaan -kirjaa. Mielenkiintoisimmista symboleista kokosin seuraavan listan:

Asetelmissa maallisien esineiden joukkoon usein maalattu kukkiva tai kuihtunut ruusu muistuttaa maallisen rikkauden turhuudesta. Symboliikka juontuu 1500-1600 -luvulle, jolloin maalattiin turhuus-maalauksia (oikealla Adriaen Pieterszin maalaama God is revealed in the smallest work of his creation, 1623). Vasemalla Ahad Gasanovin modernimpi asetelma.

Asetelmissa viinilasi tai malja symboloi elamaa ja nurin kä ännettynä tyhjyyttä ja siten elämän turhuutta.

Maallisten saavutusten turhuutta symboloi 1500-1600 -luvun maalauksissa pä äkallo. Kuvassa kuuluisa Hans Holbein maalaus Suurlähettilä ät, jonka alalaidassa sijaitseva kallo tulee esille vain tietysta kulmasta katsottuna.

Japanilaisissa ja kiinalaisissa tauluissa usein yksin esiintyvä, korkealle kohoava mänty symboloi pitkä ä ikä ä, joka on Japanissa ja Kiinassa ollut yksi ihmisen suurimmista siunauksista. Kuvassa Chikuun maalaus Landscape.

Kiinalaisissa ja Japanilaisissa maalauksissa suosittu aihe ovat suurikokoiset muuttolinnut haikara ja kurki, jotka myos symboloivat pitkäikäisyyttä.

Kaunis krysanteemi symboloi Japanin keisarillista perhettä.

Omena symboloi monissa kulttuureissa hedelmällisyyttä, osittain johtuen siitä, että se halkaistuna muistuttaa kuvioiltaan naisen sukupuolielintä (En olisi ikinä tullut sellaista ajatelleeksi, mutta en ihmettele, että joku, arvatenkin mies, on sellaista mennyt näkemä än. Kuva: www.eettinenkuluttaja.net/hedelmat

Vuohi ja sen runsaudensarvi on alunperin lahtoisin tarinasta, jonka mukaan vuohi Amalthea imetti ylijumala Zeusta, joka vahingossa katkaisi toisen vuohen sarvista ja huomasi sen olevan pullollaan ravintoa.

Kiinalaisissa korteissa harakka symboloi mieluisia uutisia. Kiinassa myos varis nahdaan positiivisesti, auringon lintuna.

Faraon diadeemissa esiintyva uraeus (hyokkaamaan valmista naaraskobraa esittava 'kruunu') symboloi faraon oikeutta antaa tai ottaa elama.

Ensin Lahi-idan taiteissa esiintynyt kotkapainen ja leijonavartaloinen aarnikotka symboloi taivaiden ja maan herruutta. Symboli on otettu Suomen armeijan tunnuskuvaksi (kuvassa).

"Mites ois suomalainen mies?"

2010-07-14T03:37:00.000-07:00

On ollut todella rentouttavaa olla takaisin Jyväskylässä. Moni kaveri on kuitenkin kysellyt Aladinista ja suhteemme loppumisesta. Koko suhdejuttu on jo pitkään ollut poissa mielestäni, sillä siitä ei jäänyt käteen mitään sellaista, mitä olisi tarvinnut jäädä miettimään. Läheisten ja tuttavien kommentit "kannattais varmaan hankkia sun ihan joku Kalle vaan", ja muunlainen suomalaismiehien kaupittelu on alkanut nyrppiä. Viime lauantaina pahoitin mieleni intialaisessa ravintolassa, kun isäni pyysi minua menemään suomalaismiehen kanssa naimisiin. Syyksi sanoi sen, ettei hänen enää ikinä tarvitsisi syödä "sellaisia pöperöitä". Entäs minä, joka en mielelläni syö makkaraa tai maustamatonta ruokaa?

Ihmettelen perheenjäsenien elättelemiä toiveita suomalaismiehestä senkin takia, että sisarellani on ollut yhtä monta poikaystävää kuin minullakin, kaikki suomalaisia. Itse olen aina seurustellut vain ulkomaalaisten kanssa. Saldo: molemmat olemme päätyneet sinkuiksi. Minun erojeni tiimoilla miehen kulttuuri nähdään erosyynä, mutta sisareni eroissa syyt ovat luonnollisia yhteensopimattomuuksia kumppaneiden välillä. Unelmieni mies on kuitenkin englantilainen, joten miksi ajattelisin kulttuurilähtökohdista?

Ymmärrän toki perhettäni, olenhan meistä ainoa, joka puhuu sujuvaa englannin kieltä. Ulkomaalainen mies ei pystyisi keskustelemaan täällä kenenkään kanssa, ja ehkä myös minun mahdollinen muuttaminen ulkomaille huolestuttaa. Vanhemmat vanhenevat, unohdanko heidät sekä kotimaan arvot ja tavat vieraan miehen seurassa? Alkaisiko se vierastaa minua suomalaisista juuristani? Entä, jos lapsenlapsi ei olisi tottunut ja ei siis tykkäisi letuista, miten kävisi perinteisten lettuiltojen? Kauhistus, jos lapsenlapsi ei osaisi suomea. Miehen perhe jäisi varmaan lähes tuntemattomaksi omalleni. Entä jos ulkomaalainen mies ei viihtyisi Suomessa tai ei nauttisi suomalaisesta ruoasta, jota äitini hänelle huolella kokkaisi?

Eräässä työpaikassa Helsingissä esimieheni sanoi olevansa sitä mieltä, että samalta paikkakunnalta tulevien pitäisi keskenään muodostaa liittoja. Hänen mielestään jo itä- ja länsisuomalaisen välillä on niin suuri kulttuuriero, että riitoja syntyy. Vain kulttuuriköyhä ja identiteetistään epävarma haluavat pitää ja tuntea vain pienenä oppimansa tavat ja käytännöt. Meille leppoisille, eri kulttuureista kiinnostuneille ja niitä kaikkia tasavertaisina pitäville ei niin helposti riitoja synny, jos saa kokea uusia elämyksiä eri kulttuureiden parissa. Syödä voi lähes mitä vain, jos se on ruokaa ja jos sitä ihmiset syö. Siksi etsinkin tulevaisuudessa vapaa-ajattelijaa, mieleltään avointa, rehellistä miestä. Häntä ei erilaiset käytäntöni ja kulttuurimieltymykseni ällötä/huimaa/kummeksuta, vaan hän on valmis kokemaan.

Ja se viimeinen suhde kaatui kyllä miehen ja itseni kypsymättömyyteen ja typeryyteen. Sellaisia tyhmeliinejä suomalaisissa miehissäkin on paljon, ja vieläpä juovat siihen päälle itsensä juovuksiin. Ranskalaisen pojan kanssa kun meillä suhde loppui, ei se tarkoita, että ranskalaiset miehet eivät sovi suomalaisille naisille, olen nähnyt monta suomalaisranskalaista menestystarinaa.

Loppujen lopuksi kaikkien suhteiden loppumisen taustalla on kuitenkin ollut Andrew. En ole uskaltanut enää tuon ensimmäisen suhteeni jälkeen heittäytyä täysillä parisuhteeseen, ja olenkin siksi tyytynyt ottamaan suhteista vastaan vain laastaria tai seikkailua. Unelmissa kuitenkin on pysynyt onnellinen perhe-elämä rakastamani miehen kanssa. Siksi olenkin nyt päättänyt pysyä sinkkuna. On kamala tunne olla miehen käsivarsilla toisen miehen viiltäessä sielua. Syyllisyydentunne vaivaa, kun ajattelen kaikkia niitä poikakavereita, jotka minuun rakastuivat ja jotka jätin kylmästi kun heistä ei enää ollut hyötyä eikä hupia. Hienoja miehiä kaikki, mutta kun taika puuttuu, niin se siitä. Ansaitsevat jonkun, joka heitä rakastaa.

Jos et sinä minua huoli, Andrew, niin en minäkään enää huoli ketään niin kauan kuin haluan olla huolimasi.

Kissat

2010-05-02T11:45:00.001-07:00

Tyhjentelin tietokonetta ja löysin tiedostoista mukavia kissakuvia. Kissat on niin ihania! En voi omistaa kissaa, kun en näe niitä objektiivisesti, vaan vain lutuisina karvakerinä:

Kone vetelee viimeisiään

2010-05-02T05:40:00.000-07:00

Vanha läppärini vetelee viimeisiään, aina välillä häviää näytöltä kuva ja sitten konetta saa vartin verran ravistella, että taas pääsee surffaamaan. Olen evakuoinut tiedostoja ja vanhoja kuvia, tämä kone saa jäädä romuttamolle, kun lähden tästä maasta. En ainakaan ihan heti osta uutta, kun puhelimella pystyn kuitenkin välttämättömät nettijutut tekemään. Hyvä kokeilla elämää ilman tietsikkaa, kai. En sitten varmaan blogittele ihan heti.

Katse tulevaan

2010-04-29T08:41:00.000-07:00

On vaikea keskittyä tulevaan, kun tuntuu, että menneitä ei ole vielä eletty. Haaskaan siis taas aikaani Andrew-jutun parissa. Hän tulee aina iltaisin juttelemaan kanssani online, ja aina jätän kaiken muun sen takia. Eilen taas mietin, että ei oikeasti pitäisi logata sisälle, mutta kellon lähestyessä kymmentä sorruin. Tapaamisen aikana Lontoossa olin taas kuin osa sisäpiiriä, mutta nyt olo on taas kuin tarhan aidan takana piilottelevalla lähestymiskiellon saaneella äidillä. Ei tästä näin kyllä mitään tule, mutta on tosi vaikea lähteä, kun Andrew ikään kuin pitää ovea hieman raollaan, vaikkei niin paljoa, että pääsisin sisään. En viitsi ovea auki riuhtoa, mutta ehkä se aukenee, kun seison tarpeeksi kauan rappukäytävässä. (Nauran tälle ajatukselle ja toimintamallille sitten myöhemmin.) Kerään nyt virikkeitä muualta, ja jätän tämän sitten taakseni, mutta en samalla tavalla kuin neljä vuotta sitten. Väkipakko ei ollut ratkaisu, tällä kertaa kai pitäisi käsitellä ammattimaisemmin ja ehkä kääntyä ammattilaisen puoleen. Sinkkuna ainakin pysyn nyt vaikka kymmenen vuotta, jos ylitsepääseminen vie niin kauan aikaa.

Lontoon jälkeen

2010-04-26T04:21:00.000-07:00

Kävin siellä Lontoossa tapaamassa Andrewta ja on se vaan niin mahtava mies... Huoh... Olen tätä tapaamista käynyt mielessäni läpi jo uudestaan ja uudestaan, minkä takia kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Tiesinhän, että meidän välillä on joku erityinen sähkömagneettinen veto, ja se oli selkeästi tunnettavissa neljän vuoden jälkeenkin. Hyvä, että hän pystyi päästämään kädestäni irti, että pääsin ajoissa junaan.

Toiveuusinta: Merkityksiä Bollywood-elokuvissa

2010-04-11T11:03:00.000-07:00

Bollywood-elokuvissa on pajon merkityksiä ja kuvaavia liikkeitä, jotka ovat kulttuuriin, mm. tanssiin sidonnaisia. Tässä muutamia:

Laulussa viestitetään "lentää", kädet on laitettu kuin siiviksi, jotka sitten "lentävät" näyttelijättären pyörähtäessä ympäri nostaen käsiään. Asento on napattu bharatnatyam-tanssista, jossa tämä liike tarkoittaa kotkaa.

"Kukka" ikään kuin aukeaa nupusta laulun "phool" (kukkaa) kuvaavan lyriikan kohdalla.

Tässä kahden käden "kukka". Bharatnatyam-tanssissa käsiliikkeet on jaoteltu yhden ja kahden käden liikkeisiin.

Peukalolla ja etusormella Madhuri viestittää tässä "pieni", käy myös kuvaamaan "vähän". Liike ei ole bharatnatyamia.

Shahrukh "katsoo" :D Oli niin ihana, että oli pakko laittaa.

Punainen pallo kämmenellä on eräänlainen versio otsalla olevasta "bindistä" (bindi= pallo). Kämmenellä sen uskotaan pitävän huonoa onnea poissa, ja merkitsee nykyään juhlia toimimalla juhlakoristeena.

Intialaisissa häissä kuppiin sekoitetaan kuminan siemeniä ja sokeriruo'on mehua, jonka jälkeen näitä ei oikein voi erottaa toisistaan. Hääpari laittaa seosta toistensa päälle tai muut laittaa, kuten Devdasissa ennen tätä kohtausta, jossa Parvatilla on Betel-puun lehdet käsissä. Ne symboloivat rikkautta ja "tuoreutta". Bengalilaisissa häissä morsian kärrätään seitsemän kertaa miehen ympäri, jonka jälkeen tämä laskee lehdet pois kasvoiltaan ja katsoo sulhasta suoraan silmiin.

Parvatin ollessa metsässä Devdasin kanssa tämän äiti tanssii ja tekee bharatnatyam-liikkeen nostamalla peukalon ylös kun muut sormet ovat puristuksessa. Liike merkitsee tässä rakkauden jumalaa ja aviomiestä. Ele tarkoittaa myös vartaloiden 'hyväilyä', joka antaa lisämietteitä sille, että mitä siellä metsässä oikein tapahtui.

Parvatin äiti vielä punoo rakkauden koukeroita tässä.

Madhuri tässä esittää bharatnatyam-liikkeen "kinastelua", laittamalla etusormet lukkoon.

Hyvin tuttu liike Bollywoodissa on sormien pistäminen suuhun, joka viestittää tässä "mitä sanoa" tai "sanoisinko".

Sormien hypistely merkitsee vaikeaa tilannetta, jossa ei oikein tiedä, mitä tehdä.

Ainutlaatuinen elämä

2010-04-03T16:19:00.000-07:00

Katsoin hindulaisuudesta kertovaa elokuvaa, jossa puhuttiin isoja sanoja, "sinä olet Jumala". Millä oikeudella kukaan semmoisia puhuu, silläkö että siltä tuntuu? Vaikka hindulaisuuden oppeihin kuuluu jumalan olevan energiaa ja kaikessa elävässä, islamissa jumala on tietynlainen tietoinen ja kaikkivoiva energia, mutta ei koskaan alennu ihmiseen vaan on tästä tyystin erillinen, tai siltä muslimeista tuntuu. Toisaalta taas jumala on varmasti joillekin pelkkää energiaa. Alkuräjähdysteorian mukaan energia on ikuista, eikä atomiakaan olisi olemassa ilman energiaa. Koska Jumalaa ei ole yhteishyväksyttävästi määritelty, eikä sitä voi uskontojen ja rajallisen tiedon takia määritellä, on jumalaan uskomattomuus ja uskominen kyseenalaista.

Melkein kaikki uskovat kuitenkin elinvoimaan, ja joillekin elinvoima voi olla Jumala. Kun olin uskossa opettelin rukouksia, astumaan oikealla jalalla taloon ja muuta hömppäpömppää. Ateismin viesti kehoitti kuitenkin unohtamaan hömppäpömpän ja keskittymään elinvoiman keräämiseen, mistä oli mahdoton kieltäytyä. Eron huomaan esim. siinä, kuinka ennen kuuntelin uskonnollista musiikkia hartaasti mukana laulaen, mutta nykyään hytkytän lanteita ja keimailen, enkä pidä sitä lainkaan syntisenä. Allahu Akbar (Jumala on mahtava) on alkanut kääntyä mielessäni muotoon ”elossaolo on mahtavaa”, siten siis että Jumala olisi elävää enegiaa, eli elinvoimaa.

Ateismi ei ajattele sitä hetkeä, kun elinvoima katoaa, se keskittyy tähän hetkeen. On absurdia ajatella kuolemaa elossa ollessa, kun ei siitä enää kuolleena mitään mieti eikä se silloin enää miltään tunnu.

Ateistisessa kirjallisuudessa usein toistuva elinvoiman kerääminen on humanistista ja tapahtuu hetkestä nauttimalla. Abraham Lincoln korosti Ateismin puolustuspuheessaan hyvää tekemällä saavan lisää elinvoimaa, lisää energiaa kehoon. Kun silitän kissaa, otan ensin. Turkki tuntuu ihanan silkkiseltä sormieni tuntohermoissa; mutta kun kissa alkaa kehrätä, tuntuu ihanammalta jakaa hyvää mieltä, antaa. Yhtä aikaa antaminen ja ottaminen on parasta maailmassa, sillä siinä on vuorovaikutus vahvimmillaan. Antaminen on kuitenkin aidompaa kuin ottaminen, siksi kai entinen poikaystäväni kiitteli minua siitä, että annoin hänen rakastaa minua, sen sijaan, että olisi kiittänyt minun antamastani rakkaudesta.

Ateismin opetukset muistuttavat, ettei ole Jumalaa, joka halaisi mummiamme tai kysyisi lähimmäistemme vointia. Ei ole Jumalaa, joka pelastaisi maapallon vehreyden tai ruokkisi maailman nälkäiset. Jumalattomuus todella antaa ymmärtää, kuinka paljon me ihmiset todella merkitsemme tälle maapallolle ja muille ihmisille. Jos me emme parannu, ei mikään meitä paranna. Jos me emme auta toisiamme, ei meitä kukaan auta.

Uskovaisten paha olo näkyy joskus siten, että he ovat poliittisesti konservatiivisia ja haluavat muiden tekevän kuin he teeskentelevät tekevänsä. Pahaa oloa tuntevat haluavat pilata muiden leppoisan asenteen. Ateistisesta kirjallisuudesta olen oppinut, että voin olla poliittisesti liberaali, mutta silti henkilökohtaisesti käyttäytyä konservatiivisesti.

En käännytä muita tai levitä vaikutusvaltaisien ateistien oppeja, koska minua ei haittaa, jos joku on uskossa. Ateismin minulle antama lupa nauttia ja kerätä elinvoimaa rohkeasti korvaa sen tarpeen, jota kirkosta kai haetaan. Luonnossa hiljennyn ja liikutun enemmän kuin kirkossa.

Tuskastakin saa (tieteellisesti!) tietynlaista tyydytystä, joten sitä ei tarvitse pelätä. Vastoinkäymiset eivät vie elinvoimaa, vaikka ne vähentäisivät sitä. Tuskassakin on hyvä miettiä elinvoiman keräämistä.

Yhytän Moun rukoilemaan, jos hänellä on stressiä. Vaikka Jumala ei kuule, niin oma sydän kuulee. Oma itse kuulee, oma itse toimii.

En itse voisi enää kuvitella meneväni uskovaisen kanssa naimisiin. Haluaisin tyttäreni uskovan itseensä ja muihin ihmisiin enemmän kuin mihinkään uskontoon. Haluaisin hänen puhuvan muille ihmisille tai sydämelleen Jumalalle puhumisen sijasta. Siksi haaveilen miehestä, joka tuntee elävänsä ainutlaatuista elämää ainutta kertaa.

Dialogi: Kabhi Kushi Kabhi Kham

2010-04-01T15:41:00.000-07:00

Vaihdan jokseenkin vanhentuneen sisustus-teeman dialogi-teemaan. Valitsin viikon dialogiksi tämän:

- Kunnioitatko yhä tätä?

(Om, hindulaisuuden symboli)

- Jumala on aina sydämissämme.

- Miltä tahansa näytämme ulospäin, olemme tosi mukavia sisältä.

Kirja: Shakespeare and the Loss of Eden

2010-03-31T07:31:00.000-07:00

Luin Catherine Belseyn Shakespeare and the Loss of Eden (2001), lukuun ottamatta Raamatusta puhuvia lukuja. 1600-luvulla järjestetty avioliitto oli osa englantilaista kulttuuria, ja naisten oli maksettava isot myötäjäiset uusille perheilleen. 12-vuotias lapsi oli aviokypsä, vaikkakin useimmiten avioiduttiin 21-vuotiaina. 1500-lukua ennen ja osittain 1500-luvullakin romanttinen kirjallisuus kuitenkin keskittyi rakkauteen avioliiton ulkopuolella, vaikka kirkko ei semmoisesta tykännyt. 1600-luvun romantismi palautti hohdon avioliiton ulkopuolisiin romansseihin, myös Shakespearen tarinoissa.

Kirjassa pohditaan 1600-luvun ydinperhemallin problematiikkaa siltä pohjalta, että sopimuspohjainen läheisyys kasvattaa piittaamattomuutta ja kaunaa, kun rakkaus muuttuu itsestäänselvyydeksi. Ennenpitkää rakkaus muuttuu kahleiksi ja koviksi odotuksiksi, esim. tyttölapsen odotetaan ilman muuta menevän naimisiin vanhempien osoittaman pojan kanssa vanhempienrakkaudesta. Järjestetty rakkaus muuttui 1600-luvulla usein hyväksikäytöksi, fyysiseksi ja mentaaliseksi pahoinpitelyksi.

Shakespearen näytelmässä As You Like It veljekset Oliver ja Orlando ajautuvat veljesrakkauden vaatimusten uhreiksi, kuin Kain ja Aapeli Raamatussa. Pienempi veli odottaa isommaltaan sitä osaa ja huomiota, jonka hänen mielestään kuuluisi saada automaattisesti olemalla pikkuveli. Sitä hän ei saa. Kain ja Aapeli päättyy toisen veljen surmatessa toisen, mutta As You Like It nimensämukaisesti päättyy kuin yleisö haluaa veljeksien tehdessä sovinnon.

Avioliitossa sovittua rakkautta varjostaa usein mustasukkaisuus. Shakespearen tarinassa Cymbeline (1610) Iachimo piilottautuu Imogenin huoneen arkkuun. Imogenin nukkuessa Iachimo lähestyy häntä, puhuu raiskauksesta ja pysähtyy tarkkaillen huoneen sisustusta. Hän kiinnittää huomiota nukkuvan Imogenin rinnalla olevaan luomeen ja varastaa tältä rannerenkaan. Sitten hän menee takaisin arkkuun ja seuraavana päivänä kertoo Imogenin aviomiehelle tämän olleen uskoton. Imogenin aviomies velloo mustasukkaisuudessa, eikä tiedä uskoako vai eikö uskoa. Toisaalta Cymbeline, jonka vaimo on petollinen, ei voisi ikinä kuvitella vaimoaan pettämässä.

1600-luvulla vastanaineet saivat usein lahjaksi puusta veistetyn sängyn, johon oli veistetty kuvaelma lankeamuksesta. Sängyt olivat arvokkaita ja usein kulkivat perintönä suvussa. Lankeamus oli myös kirjailtujen makuuhuoneiden seinälakanoiden aihe, sekä aiheesta piirrettiin myös lautasiin. Tämä muistuttaa Eevan lankeamisesta ja naisen petollisuudesta. Kuvat ensimmäisen avioliiton paratiisiielämän rikkoutumisesta ja siitä, kuinka Eevaa rangaistiin antamalla hänelle synnyttämisen taakka muistuttavat uskottoman avioliiton helvetistä.

Shakespearelainen vapaa rakkaus kuitenkin pohjautuu samaan kuin Aatamin rakkaus: haluun. Halu on aina yhteydessä saavuttamattomaan, ja saavuttamattomuus saa halun palamaan. Tyydytetty rakkaus voi toisaalta muuttua kesyksi ja kotiutuvaksi, pesän perustamista varten.

Shakespearen näytelmissä vapaista rakastuneista kasvaa runoilijoita, ja rakkautta kuvaillaan sanoituksilla. Shakespearen sanoin: "Oi rakkaus anna anteeksi, kun laulan sinusta taivaallisesta ylistystä, niin maallisella kielellä niin maalliseen tapaan." Rakkauden ollessa persoonallista se on myös yleistä, ja antaa katsojille eläytymisen ja etäisyyden hurmaa. Vapaa rakkaus myöhemmin voitti järjestetyn rakkauden, ja järjestetyt avioliitot loppuivat Englannissa myöhemmin.

Kirja: A pictorical history of Indian cinema

2010-03-30T13:25:00.000-07:00

Luin Firoze Rangoonwallan Intian elokuvateollisuutta käsittelevän kirjan A pictorical history of Indian cinema. Kirjoittaja on töikseen Intialainen filmikriitikko, mutta kirja on julkaistu 1979, joten Shahrukia ei tässä näy :( Kirjassa on niin hienoja kuvia, että tekee vähän mieli leikata ne irti. Olen koonnut tähän joitain kiinnostavia otteita kirjasta:

Ensimmäinen intialainen elokuva julkaistiin Bombaylaisessa hotellissa 1896. Intialaisissa elokuvateattereissa oli musiikin soittajia, kun itse elokuvat olivat vielä äänettömiä. Sittemmin intialaisia elokuvia on leimannut myyttisyys ja melodramaattisuus. Ensimmäiset kehittyneet elokuvat kertoivat jumalista tai jumalien palvojista.

Ensimmäiset oikeat elokuvatähdet olivat mykkäfilmien Patience Cooper ja Khalil. Jo 1900-luvun alkupuolella kalliin elokuvatähden palkkaaminen oli riskialtista, sillä kalliiden tähtien palkat pystyivät syöksemään kokonaisia filmiyhtiöitä konkurssiin, mikäli elokuva floppasi. Puhumattakaan elokuvista, joissa on monia tähtiluokan näyttelijöitä samassa filmissä.

Intialainen elokuvayleisö on aina hakenut eskapismia elokuvateatterista, ja halajaa fantasiaa. Intialaisten unelma olla kaksin tytön/pojan kanssa on aina ollut suosittu "elokuvaelämys". Nykyään seurustelukulttuuri kuulemma kuuluu monen koululaisen arkeen Intiassa, joten ehkä siksi(kin) romantiikkaa saa nykyisin harvemmin valkokankaalla. Tuntuukin, että nykyaikaan, kun vähän kaikki on sallittua tai ainakin mahdollista aikuisille, elokuvat ovat entistä enemmän nuorille suunnattuja. Discojen glamouria, vapaata nuoren aikuisen elämää, sellaista, mistä nuorilla ei vielä ole kokemusta ja jota he vielä ihannoivat, mutta joka on aikuisten tiedossa jo merkityksetöntä.

Ensimmäisissä äänielokuvissa oli lauluja 20-40, ennätys on Indra Shabban 71 laulua. Musiikkikohtaukset vähenivät, ja nyt normi on 4-6 laulua/elokuva.

Hellien hetkien näyttäminen oli ihan normaalia 30-luvun intialaisissa elokuvissa. kuvassa Devika Ranin Karma (1933) ja toisessa Sita Ranin A Throw of Dice (1930). Ulkomailla kuvattu Sangam (1964) aloitti filmien kuvaamisen ulkomailla.

Hema Malini toi ammattitaitoista bharatnatyam-tanssia elokuviin.

Naisten kasvojen peittävää huivien käyttöä on naisasialiikkeet kritisoineet, mutta filmeissä ei olla siihen otettu kantaa. Jossain elokuvassa mies naittaa vahingossa rakkaansa muslimiystävälleen, koska ei tunnista tätä dubatan alta. Toisessa filmissä mies menee väärän naisen kanssa naimisiin, koska tunnisti tämän huivista, ei kasvoista.

Tykkäsin kirjasta, mutta se oli 40:ssä vuodessa hieman vanhentunut. Historiallinen kertaus intialaisen elokuvan taipaleesta 1800-luvulta 1970-luvulle on mielenkiintoinen.

Iltalukemista

2010-03-30T12:26:00.000-07:00

Kävin kirjastosta haalimassa vähän iltalukemista: 6 kirjaa Bollywoodista, 2 arabien historiasta kertovaa opusta, sekä 2 Shakespearen kertomusta. Lukuenergiaa antaa puolalaiset maitoiset toffeekarkit.

Päätin jättää Andrewn oman onnensa nojaan, menen nykyään aikaisemmin nukkumaan, enkä edes ole paikalla, kun hän avaa koneen myöhään illalla töidensä jälkeen. Olen todella kyllästynyt miehiin ja seurustelusuhteisiin ja sovittuihin avioliittoihin (jollaista hieman yrittelin Aladinin kanssa). Vertailin elämäni sinkkuaikoja ja seurusteluaikoja, ja huomasin, että sinkkuaikoina olen pitänyt itsestäni parempaa huolta. Yksi kaveri sanoikin Facebookissa "ylittäneensä seurusteluiän". Ehkä joskus joku "oikea" tulee kohdalle, mutta anti nyt olla.

Eilen Andrew tuli online, kun olin vielä koneella. Tunnen aina piston sydämessä kun kuulen hänestä. Selvitin, että se johtuu stressihormonien nopeasta laukeamisesta elimistöön, jonka seurauksena sydän joutuu tekemään enemmän töitä pumpatakseen verta kehoon. Ilmiö on todellinen rasite sydämelle ja vaarallista siis terveydelle.

Hanumanuni

2010-03-29T07:37:00.000-07:00

Näin viime yönä unta, jossa olin Intiassa temppelissä. Hanuman-patsas heräsi henkiin ja yhtäkkiä olimme kahdestaan. Hanuman alkoi lähennellä, ja muistan ajatelleeni voi ei, kuinka sanoa ei jumalalle, mutta pian sen jälkeen mietin uutta ongelmaa, että saako jumalalle sanoa ei. Kieltäydyin kuitenkin, mutta hän suostutteli... Muistan, että hänellä oli siniset jalat, ja yllätyinkin nähdessäni nyt päivällä, että häntä todella kuvataan siniseksikin.

En usko unisymboliikkaan, mutta vilkaisu Googleen paljasti, että Hanumanin ilmestyminen ihmisten uniin on aika yleistä. Kai siinä on jotain, joka jää alitajuntaan.

Yritin liittää tähän kuvan, mutta kuvanliittäminen ei nyt jostain syystä toimi.

Bollywood-sisustus: Kisna (2005)

2010-03-26T17:00:00.000-07:00

1940-luvulle sijoittuva elokuva Kisna on rakkaustarina kahden rakastavaisen riistävästä suhteesta ja heidän repeämisestään karman (hyveiden) ja dharman (velvollisuuksien) välillä. Vivek Oberoi näyttelee pääosaa. Sisustuksena hieno sininen palatsi:

Ulkosali on upea suihkulähteineen ja arkkituehtuureineen.

Aulasta aukeaa parveke, jonka luona on keittiö ikkunalautoineen.

Parveke on hyvin tilava, siellä on samanlaisia suihkulähteitä kuin ensimmäisessä kuvassa.

Tyttöjen huoneessa on valkoinen sisustus.

Ulkoa palatsi näyttää tältä.

Kuin tähtitaivaan

2010-03-26T15:16:00.000-07:00

Laukku on nyt jäänyt Saksaan petturimiehen luokse, hän pitkittää tätä suhteen lopettamista tällä sairaalla laukkupelillä. Mietin, miten ajauduin tähän suhteeseen. Juttelin sinä iltana Andrewn kanssa, ja hän kertoi olleensa kolmen naisen kanssa silloin, kun luulin meidän vielä olleen suhteessa. Aladinin konservatiiviset käsivarret olivat paikalla.

Niin, en olisi ikinä uskonut, että Andrew olisi muiden naisten kanssa. Pidin sitä kyllä itsestäänselvyytenä suhteemme aikana, että muutkin naiset viehättyisivät häneen. Onhan hän oivaltava sanoissaan, välittävä, upea ja niin tavattoman hauska. Olin sokea, kun suomalainen ystävättäreni lähetteli hänelle flirttailevia viestejä. Nyt ymmärrän, ettei kukaan täysissä järjissään oleva nainen lähetä varatulle miehelle sellaisia tekstiviestejä ilman miehen provosointia tai hyväksyntää. Kai hän nauttii naishuomiosta, onhan hän leijona.

Ja kissaeläimet tykkäävät leikkiä kituvilla uhreillaan.

Tuo mies, jonka niin hyvin muka tunnen, sanoi minulle eilen illalla: "Voisimme olla onnemme huipulla päiviä, viikkoja, mutta mitä sen jälkeen?" En tiennyt, mitä hän tarkoitti. Andrew, joka tuntee minut ja jonka minä tunnen, onkin yhtäkkiä ajatteluradoiltaan tavoittamaton.

Kauhistuttava todellisuus iskee tajuntaan, en tunnekaan Andrewta. Tunnen sen Andrewn, jonka Andrew haluaa minun tuntevan. Jos hän olisi tähtitaivas, tuntisin hänestä vain otavan ja pari muuta kuviota. Mutta en tunne tähtitaivasta.

Ehkä olenkin tuntenut sen Andrewn , jonka hän on minulle näyttänyt, mutta ei jaksa enää leikkiä sitä Andrewta. Ehkä hän on niitä miehiä, joiden mielestä tyttöystävää saa pettää, jos hän on lihava. Sellaisia miehiä on. Ehkä hänellä on ollut vaikeampaa tyttöystävänsä kanssa, ja siksi vaan käy chateissämme kääntymässä, hakemassa ymmärrystä. Olen psykiatri Taylor.

Ehkä olemmekin toistemme seurassa paremmat Andrew ja Paula, mutta emme ole Andrew ja Paula, ja se raastaa meitä molempia. Vaikka asuimme yhdessä, en koskaan antanut hänen nähdä minua meikittä. Entä jos hän näkisi minut lihavempana, turpeampana, meikittä? En olisikaan enää se Paula.

Odotan, että hän tulee, kysyn häneltä. Tiedän, ettei hän vastaa. Hän puhuisi taas vain kuinka ihana minä olen ja että sen takia kaikki on vaikeata, eikä hän oikein tiedä, mitä tehdä. On hullua uskoa sellaista, sellaisen uskomisesta ansaitsee rangaistuksen. Siitä kärsii, tai sitten pakottaa itsensä uskomaan, että toiselle ei vain merkitse niin paljon kuin toinen itselle. Onhan naisella paljon muutakin annettavaa kuin kumppanuus.

Kareenan paidat

2010-03-16T05:24:00.000-07:00

Vapaa-ajalla Kareena tykkää pukeutua t-paitaan ja farkkuihin. Valkoiset t-paidat näyttävät olevan mieleen. Paidat viestittävät rokkihenkisyydestä.

Mediatapahtumissa Kareena pukeutuu joko värittömiin t-paitoihin tai hienompiin blouse-paitoihin.

Näin värikkäästi Bollywoodissa:

Särkyneen sydämen filosofiaa

2010-03-15T12:44:00.000-07:00

Ainoa rakkaus, jonka todella omistaa, on se rakkaus, jonka antaa (tuntematon). Eron jälkeen on helppo päättää lukita rakkaus sydämen selliin, jossa se on kaltereiden takana turvassa. Vankilassa oleva rakkaus ei karkaa, ja se on se ainoa, jonka saa surumielissään itsellään pitää. Andrew kuuluu elämääni samalla tavalla kuin lapsuuteni lämpimät, vaaleanpunaiset kesäillat. Molemmista nauttiminen loppui aikoinaan, mutta tunne on yhä tavoitettavissa.

Kun kokee ensirakkauden, tekee oma keho taikoja, joihin ei itsellä ole keinoja. Alitajunta, hormonit ja kehon koko sähkökenttä luovat paratiisimaisia tunteita, joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Kun suhde päättyy, olisi kait järkevää unohtaa koko juttu. Mutta kuinka luopua rakkaudesta? Tilastojen mukaan tällaista tunnetta ei saa elämänsä aikana kaikkia kokea, onnekkaat kerran, todella onnekkaat kaksi, ja kolme kertaa tämän kokevat eivät kai ole tunteneet tätä ensimmäistäkään kertaa. Parasta siis lukita rakkaus selliin, ja kantaa tätä painavaa kalterihökötystä itsekkäästi mukanaan.

Sellinkantajasta tulee omahyväisempi ja välinpitämättömämpi suuren rakkauden ollessa vangittuna. Rakkaus kai kerää itsesäälistä painoa koko vankilaolonsa ajan, ja lopulta murtaa sellien kalterit voimakkuudellaan. Rakkaus on jälleen vapaa, joko rakkauden kohteen ottaessa sen uudelleen vastaan tai sellinvartijan keskittäessä sen voimavarat jonnekin muualle. Mutta minne muualle? Mistä muualta voi löytää taikaa?

Kevät ja hormonit hyrrää

2010-03-10T08:29:00.000-08:00

Ahhh, olemme viime yöt jutelleet Andrewn kanssa. Englantilaiseen tapaan hän käy työtovereiden kanssa kaljalla töiden jälkeen, joten tulee myöhään kotiin. Hän on nyt ollut ihanan romanttinen, ja minusta tuntuu, että ehkä me todella olemme toistemme elämänkumppanit. Vaikka voinkin kuvitella olevani "järjestetysti" jonkun muun kanssa, jos hänen kanssaan en saa olla, en voi kuvitella olevani yhtä onnellinen kenenkään muun kanssa. Vaikka hän ei oikein käy yksiin toisten unelmieni kanssa, voisin unohtaa ne kaikki hänen vuokseen. Olen varuillani puhumasta tästä, sillä synkkä pilvi seuraa parisuhdetta, josta muille puhutaan. Hänen mielestään olen aivan ihana. Mielestäni aika hänen kanssaan on elämän parasta antia. Ystäväni Jenni oli heti äimistyksissään, kuinka voin ottaa tosissani miehen, joka tulee vasta neljän vuoden jälkeen takaisin noin romanttisena. Hän heti varoitteli hyväksikäyttämisestä. Mutta minua ei haittaa, kyllä hän kosii ennen kuin lähden Englannista, jos on tosissaan. Jos ei, niin lähden sitten muiden unelmieni perään täältä.

Mutta hän vain on niin ihana, täydellinen minulle. Vain hänen nimensä näkyminen näytöllä saa sykkeeni nousemaan ja kun puhumme, minulla on todella "sulava" olo. Kun kehun häntä, tuntuu, kuin imartelisin itseäni. Keskityn häneen niin intensiivisesti, ettei huomiotani enää riitä mihinkään muuhun. Mou tuli yksi ilta puhumaan minulle, kun olin hänen kanssaan online. Mou kysyi minulta kahdesti jotain, ja mumisin jotain vastaukseksi, josta hän ei saanut selvää. En vain pystynyt artikuloimaan kunnolla, vaikka puhuin "normaalisti". Olin oudossa tilassa, johon päädyn vain Andrewn seurassa ollessani. Mou ymmärsi heti, mistä oli kyse, ja lähti.

Exan tapaaminen lahestyy

2010-03-06T13:00:00.000-08:00

Pienena uskoin kahteen asiaan taysilla, Jeesukseen ja kohtalon maaraamaan sielunkumppaniin. Jeesukseen menetin uskoni jo 14-vuotiaana, mutta usko "taivaallisesta" kumppanista piti uskonnontapaista ajattelua ylla. Kun sitten tapasin ensirakkauteni, han sanoi uskovansa meidan olevan toisillemme ne "oikeat". Eron jalkeen tama "uskominen" on ollut todella raastavaa. Ehka kenellakaan ei olekaan tiettya paria, vaan sielunkumppanin loytyminen on sattumaa, jolloin mahdollisia "sielunkumppaneita" on enemman kuin yksi kappale jokaista kohden. Tata olen miettinyt nyt nelja vuotta eron jalkeen, lopettaako uskominen?

Sovimme siis tapaavamme myohemmin tana kevaana eksani kanssa. Yksi ilta han lahetteli minulle tekstiviesteja. Tekstaillessamme hymyilin sangylla kuin delfiini, enka pystynyt sita hillitsemaan vaikka Mou katsoi kauhistuksissaan vieresta. Kauhistuneena siksi, etta han on huolissaan minusta ja eksani tarkoitusperista.

Olen alkanut tehodieetille, kaynyt pitkilla lenkeilla ja joogannut kolme kertaa paivassa. Moulta en ole pystynyt piilottelemaan sita tosiasiaa, etta sen yhden tapaamisen tahden olen nyt ollut niin onnellinen ja energiaa taynna. Olo on ehka vahan kuin lahestymiskiellon saaneella aidilla, joka kay tapaamassa lastansa tarhan aidan takana.

Minun on ikaan kuin pakko menna Lontooseen selvittamaan, onko tuo mies sielunkumppanini vai onko kaikki sittenkin sattumaa. Mou on nyt jo jarrutellut, mutta toisaaltaan hanen mielestaan sovin hyvin yhteen tuon englantilaisen miehen kanssa. Valilla mietin, etten haluakaan menna Lontooseen, mutta tama on viimeinen tilaisuuteni, josta en nyt voi kieltaytya. Havettaa olla "uskossa", mutta on vaikea heittaytya sattumien varaan.

Sovittu

2010-03-01T14:59:00.000-08:00

Mou, kavereista parhaimpani, tuntee minut liian hyvin. Erotilanteessa mieleeni muistunut neljän vuoden takainen poikakaverini on ollut mielessäni. Pidin menneiden muistelua mielisairautena, siksi en itse halunnut tehdä asialle mitään. Mou huomasi heti, mitä minun mielessäni on liikkunut, vaikka en ole puhunut asiasta ääneen. Viime yönä hän kehotti minua menemään Lontooseen, etten koko loppuelämääni miettisi, mitä olisi tapahtunut, jos en olisikaan ollut välinpitämätön.

Samalla vilkaisu suomi24:n ihmissuhdepalstan särkynyt sydän-aihealueen keskusteluihin sai syyllisyyden heräämään pintaan. Parikin viestiä on "puolisoni tapasi entisen kumppaninsa - minulla on kamala olo"-tyylisiä. Mitenköhän vapaamielinen Andrewn tyttöystävä on? Toivottavasti ei kovin mustasukkainen. Omasta mielestäni ainakin olisi aika tavata nyt, kun siihen on ehkä viimeinen mahdollisuus. Elämässä olisi yksi ratkaisematta jäänyt arvoitus vähemmän.

Joka tapauksessa nyt olemme sopineet tapaavamme, kunhan olen saanut opinnäytetyöni valmiiksi. Neljä vuotta tässä onkin jo ehtinyt asia olla lakaistuna maton alle.

Eristyksissä

2010-02-27T16:21:00.000-08:00

Kahdella parhaalla ystävälläni, joiden kanssa asun, taitaa olla säpinää. Tuntuu, että he haluavat kovasti viettää aikaa lähekkäin olohuoneen sohvalla tai minun ja ystävättäreni huoneessa. Olen täällä toisessa huoneessa, enkä oikein tiedä miten liikkua näissä neliöissä, kun tuntuu, että olen vain heidän tiellään. Onneksi minulla on täällä Internet.

Mere Jeevan Saathi

2010-02-27T15:51:00.000-08:00

Täällä maailmassa moni pelaa niin omaan pussiin, että muilla ihmisillä ei loppujen lopuksi ole hirveästi väliä. Pääasia, että itsellä on hyvä olla ja että kaikki menee niin kuin itse haluaa... Täällä on loppujen lopuksi jokainen niin yksin.

Viimeinen mies elossa

2010-02-26T15:07:00.000-08:00

Elokuvassa The Last Man on Earth (1964) Robert Morgan on maailman ainoa jäljelläoleva mies. Euroopassa koko väestön lamauttanut virus on levinnyt ilmateitse Amerikkaan.

Päivisin Robert kuskaa ruumiita teiltä roviolle, öisin hän pysyttelee turvassa kotonaan zombeina henkiin heränneiltä tuttaviltaan, jotka yrittävät murtautua hänen taloonsa ja tehdä hänestäkin zombien. Elokuva kulkee kahdella tasolla. Sen symboloima zombien painostus alkaa elämässä varhain, on uskontuputtajia, on pakollisia epämukavia vaatteita, on pakollisia baarireissuja... Vainoajia riittää, jos haluaa olla riippumaton ja joukkoon kuulumaton.

Robert katsoo vanhoja filmejä lapsensa syntymäpäiviltä. Onnellista perhe-elämää. Hauskuttelu videolla räjäyttää hänet mielipuoliseen nauruun, joka pian saa hänet epätoivoiseen itkuun. Häneltäkin mennyt vaimo ja lapsi tämän Euroopasta tulleen taudin mukana. Muistoissa ovat ne ajat, kun Robertin vaimo ja lapsi sairastuivat, ensin tulivat sokeiksi ja sitten lamaantuivat päivien ajaksi. Toisella tasolla 60-luvulla kiihtynyt perheiden hajoaminen ja avioerojen suuri kasvu koskettaa, viitataanpa siihen elokuvassa tai ei.

Viisi vuotta yksinäisyyttä ei ole ollut sellaista elämää, mitä Robert olisi halunnut elää. Eräänä päivänä autokaupasta uutta "lahtausautoa" valitessaan Robert näkee villakoiran. Tämä on elokuvan liikuttavimpia kohtauksia, kun mies riemastuu täysillä nähdessään pienen eläimen. Robert seuraa koiraa, mutta ei löydä tätä mistään. Sen sijaan Robert löytää vastikään keihäällä tapettuja ruumiita. Hän ei siis olekaan ainoa taudista selvinnyt. Kuka tappaa eläviä keihäillä?

Seuraavana päivänä Robertin ollessa ulkona hän näkee naisen. Suostuttelun jälkeen hän lupaa tulla Robertin luokse turvaan. Nainen on peloissaan, ja jokainen peloissaoleva on helppo saastuttaa. Toisella tasolla peloissaanolevat on helppo sairastuttaa henkisesti. Nainen pelkää valkosipulia ja omaa kuvaansa katsomista. Vaikka naisessakin on virus (pelkoa), hän on sille immuuni saadessaan pistoksen. Nainen kertoo koko maailman pelkäävän Roberttia, miestä, joka kävelee päivisin ja nukkuu öisin. Robert siirtää vertaan naiseen, jolloin tämäkin tulee terveeksi. Yhdessä he voisivat vertaan siirtämällä saada koko maailman terveeksi.

Kerron tässä kappaleessa, miten elokuva päättyy. Robertin entinen ystävä pääsee yöllä murtautumaan taloon, ja puree naista tehden hänestä jälleen sairaan. Samalla muut zombie-taudille immuunit, virusta (pelkoa) veressään kantavat ovat tulleet Robertin talolle hänet tappamaan. Syntyy ajodraama, jonka päätteeksi Robert jouksee kirkkoon ja tulee tapetuksi alttarille. Kuoleva Robert julistaa "Ja he ovat peloissaan minusta. Koska minä olen maailman viimeinen mies."

Aforismeja

2010-02-25T12:46:00.000-08:00

Olli-Jukka Jokisaarella on avaramietteinen blogi, josta keräsin suosikkejani:

"Kuunteleminen tekee kuuliaiseksi ei näkeväksi.

Mielenterveyden hoitaminen lääkkeillä parantaa monta yritystä.

Minulla ei ole mitään syytä olla ystävällinen niille, joita rakastan. Minä rahastan.

Rikkaan ja köyhän ensimmäinen valhe: minä olen tämän ansainnut.

Tuotemaailma rakensi itselleen Frankensteinin hirviön: ihmisen.

Ihminen näyteikkunassa rikkoo täydellisyyden.

Epäilijää vielä siedetään, kyseenalaistajaa tuskin, ihmettelijää ei koskaan.

Totuudenpuhujat maksattavat valheen kuuntelijoillaan.

Koneen olemassaolo on tarkoitus, ihmisen olemassaolo sattuma.

Miksi tarkoitus olisi sattumaa arvokkaampi?

Tasa-arvoa ei ole kuin rahalla.

Rakastamme itseämme sen verran kuin meitä on rakastettu. Mistä itseviha tulee?

Kun halutaan enemmän, alkaa sota (Paronen). Kun halutaan liikaa, syntyy perikato."

Liz Hurley De Beers Love Ball Lontoossa

2010-02-25T03:56:00.000-08:00

Mita ihmetta Liz Hurleylla oli mielessa, kun lahti timanttijuhliin lapinakyvassa sarissa ilman aluspaitaa? Minulle on ihan sama, laillistetaanko naisten rintojen nayttaminen julkisilla paikoilla vaiko ei, mutta perinteisen intialaisen naisen ylpeydenaihetta ja kansallisvaatetusta ei saisi nain hapaista.

Bollywood-sisustus: Karma

2010-02-24T16:00:00.000-08:00

Karma (1985) on kansallismielinen, hieman progandahtava elokuva, jossa poliisi ja kolme kuolemantuomion saanutta rikollista pelastavat Intian ulkomaalaisilta terroristeilta. Elokuvassa on kasapäin kliseitä. Sitten sisustukseen:

Elokuva alkaa kaksikerroksisessa talossa, jonka aulassa on paljon kalusteita. Ei siis värikästä sisätilatanssia luvassa tämän talon asukkaiden juhlissa elokuvan aikana. Asunnossa ei ole kreikkalaisia pylväitä tällä kertaa, ei perhevalokuvia/perheenjäsenistä tehtyä taulua, eli elokuva ei kerro pääasiassa tämän talon perheenjäsenten tunteista.

Tässä terroristin tyttären huone. Yksi Intiaa pelastavista rikollisista on heti rakastunut häneen ja hän häneen.

Huomaa tyypillinen "laatikkopohjainen" sohva, useissa Bollywood-elokuvissa käytetään tuommoisia. Oikeassa alanurkassa näyttäisi olevan puumallinen koruteline, miksi en löydä semmoisia mistään?

Karhu ajaa polkupyörää

2010-02-23T15:37:00.001-08:00

Venäjäblogissa on huima video, jolla karhu ajaa polkupyörää.

Multiversumista päivää

2010-02-23T15:30:00.000-08:00

Ihmisillä on tapana järjestellä ja leimailla asioita, esineitä ja eläviä keksimällä näille omaa maailmankatsomusta edustavia nimiä. Maailmankaikkeus on kristillisen käsityksen mukaan universumi, vaikka tieteellistä varmuutta ei ole siitä, elämmekö universumissa vaiko lukuisien versumien multiversumissa. Lapsia nimetään oman uskon ja identiteetin mukaan. Muhammed on maailman yleisin poikalapsen nimi. Toisille kissa on petoeläin, toisille "kissuli".

Hampaita pestessäni tänään havahduin siihen, etten tiennyt, mitä sana maailma tarkoittaa. Kysyin heti Jenniltä, ja hänen mukaansa maailma on kaikki se, mitä on maan ja ilman välissä. Itse olen ajatellut maailman olevan toinen nimi maailmankaikkeudelle. Wikipedia sanoo maailmalla olevan neljä eri merkitystä: Maailmankaikkeus, Maa, planeetta ja todellisuus.

"Maailma" oman mielikuvani mukaan.

Erilaisille henkilöille sana "maailma" varmaan tarkoittaa nimenomaan yhtä noista edellämainituista. Voisi leikkimielisesti veikata, että maailma tarkoittaa todellisuutta taiteellisille yksilöille, planeettaa matemaatikoille, Maata jalat pinnalla kulkeville ja maailmankaikkeutta haaveilijoille.

Vihaan vihaa

2010-02-23T15:00:00.000-08:00

"'Katsokaa miten hän mukiloi ja hakkasi minua,
miten hän iski minut maahan ja ryösti minut.'
Jos elät tällaisten ajatusten vallassa, elät vihassa.

'Katsokaa miten hän mukiloi ja hakkasi minua,
miten hän iski minut maahan ja ryösti minut.'
Heitä pois tällaiset ajatukset ja elä rakkaudessa.

Tässä maailmassa ei viha ole koskaan hälventänyt vihaa.
Vain rakkaus hälventää vihan. Tämä on sääntö,
vanha ja muuttumaton laki.
Sinäkin lähdet täältä pois.
Kun tiedät sen, miten voit riidellä?"
- Dhammapada

Loren, I love you

2010-02-23T12:18:00.000-08:00

Herkistyin pari kuukautta sitten, kun Rudetube esitti Loren, I love You-videon. En ollut sitä ennen nähnyt. Jokainen kamalan eron kokenut varmasti ikuisesti muistaa, kuinka stressihormonit sydämellä oikeasti kirpaisevat.

Hän on yhä Lontoossa ja olen vain parin tunnin junamatkan päässä hänestä. Tunteeni häntä kohtaan ovat yhä samat kuin neljä vuotta sitten. Suunnittelin tosissani junalipun ostamista ja tapaamisen sopimista. Jätän kuitenkin sähköpostin vastaamatta ja junalipun ostamatta. Minua pidättelee hänen nykyinen tyttöystävänsä. Olen tyytyväinen, jos hän nyt on onnellisessa suhteessa tuon tytön kanssa. He ovat seurustelleet jo kolme vuotta. Siksi lähden taas Englannista kolmen kuukauden kuluttua näkemättä häntä, ehkä emme enää koskaan ole samassa maassa samaan aikaan.

Loren, I Love You löytyy tästä linkistä.

Monimutkaisuuden hallinnasta

2010-02-23T10:04:00.000-08:00

Miespalvelu-blogissa oli mainio kirjoitus monimutkaisuudesta:

"Usein monimutkaisuuden hallintaan tarjotaan helpointa ja harhaisinta ratkaisua, pyrkimystä yksinkertaisuuteen. Yllä olevassa kuvassa on esitelty kaavioita ihmisen fyysisestä rakenteesta, luurangosta, lihaksistosta, verenkierrosta ja hermostosta. Kun tähän lisätään mielen ja ajattelun alueet, itse ihminen ei ainakaan ole yksikertainen.

Yksinkertaisuus, sen kehittäminen, suosiminen ja pyhitys kuuluvat totalitaarisiin järjestelmiin, joissa suvereeni ihminen on alistettu. Näitä järjestelmiä ovat kaikki ajatuksiltaan, rakenteiltaan ja johtamistavoiltaan konservatiiviset alat kuten kuvataide, näyttelykoirien jalostus, liikkeenjohto, koululaitos.

Pahin yksinkertaistamisen yhdistelmä syntyy kun keskinkertainen, valtaan pyrkivä, alistunut konservatiivi saa koulutuksen. Koulutus vahvistaa kaikkea mahdollista harhaa kieltää maailman monimutkaisuus ja kykyä hallita sitä. Yksinkertaistamiseen vaipuneen ihmisen tunnistaa helposti: hän käyttää paljon sanontoja, lainauksia ja vertauksia, hän ei ota selvää kantaa asioihin vaan ”haluaa ottaa huomioon erilaisia näkemyksiä” (piilodiplomaatti), hän harrastaa vain toisen käden/asteen harrastuksia (valokuvaus, kuorolaulu, karaoke, autojen tuunaus, kansallispuvut, tanhu, kaikki kilttien tyttöjen ja amisviiksipoikien puuhat) eli ei ole itse ns. ensimmäinen liikutaja, vaan perässäkulkija.

Naiset hallitsevat monimutkaisuutta helpommin kuin miehet. Monimutkaisuuden alueella historia ja tytöt-pojat -roolitus ei ole suosinut naista ja keskinkertaiset miehet ovat saaneet ansiotonta etua.

Missä se uusi nainen sitten on? Hyvin todennäköisesti monimutkaisuuden hallinta ja johtaminen on naisten hallussa joskus, mutta ei konservatiivi-länsimaalaisten. Pikemminkin uusi luova ja toimintakykyinen nainen on hyvän koulutuksen saanut, laaja-alainen ja monipuolinen mustaihoinen ja kehitysmaista lähtöisin oleva. Etelä-Amerikka ja Afrikka ovat etusijalla siinä missä Pohjois-Amerikka ja Eurooppa ovat taantuvia."

Koko bloggaus luettavissa Miespalvelublogissa.

Shahid ja Kareena

2010-02-22T11:20:00.000-08:00

Shahid ja Kareena ovat hyvissä väleissä erosta huolimatta. Jopa Kareenan uusi mies Saif Ali näkee Shahidin normaalina ja mukavana kaverina. "Kareenalla ei ole ongelmaa kenenkään kanssa", sanoo hänen edustajansa.

Väleissä erosta huolimatta.

Toista se on Aishwarya Railla, joka pakoilee entisiä poikaystäviään. Mukamas koska menneet on menneitä.

Anwar - Tohse Naina Laage

2010-02-22T05:10:00.000-08:00

Rakastan tätä laulua, siitä on kaksi versiota, muslimiversio ja hinduversio. Käänsin sanat harkitulla epätarkkuudella:

Tohse Naina Laage Piya Saaware
Silmäsi koskevattavat minua, henkinen rakatajani
Nahin Bas Me Ab Yeh Jiya Saaware
En voi enää pidätellä sydäntäni, henkinen rakastajani

Mohabbat To Ek Jaaveda Zindagi Hai
Rakkaus on ikuinen elämä

Tohse Naina Laage Mili Roshni
Silmäsi koskettivat minua, siten löysin valon
Tohse Man Jo Laaga Mili Zindagi
Sydämesi jos kosketti minua, siten löysin elämän

Mohabbat Ki Hai Daastaan Zindagi
Rakkauden tarina on elämä
Mohabbat Na Ho Toh Kaha Zindagi
Rakkaudetta missä on elämää?

Shama Ko Pigalne Ka Armaan Kyun Hai?
Miksi lamppu halajaa sammua palaen?
Patange Ko Jalne Ka Armaan Kyun Hai?
Miksi koi halajaa kuolla tuleen lentäen?
Isi Shaqt Ka Intehaan Zindagi Hai
Haluaa niin, että tahdosta tulee elämän tarkoitus

Mohabbat Jise Baksh De Zindagani
Rakastava hakee armoa elämältä
Nahi Maut Par Khatm Uski Kahaani
Eikä kuolema päätä hänen tarinaansa

Kaise Jiya Jaaye - Ishq Bin?
Kuinka voi elää - ilman rakkautta?

Nahin Koi Insaan Mohabbat Se Khaali
Kukaan ei elä rakkaudetta
Har Ek Ruh Pyaasi, Har Ek Dil Sawaali
Jokaisen sielu on janoinen, jokaisen sydän hullaantuu

Mohabbat Jahaan Wahaan Zindagi Hai
Siellä missä on rakkautta on elämää
Mohabbat Na Ho Toh Kahaan Zindagi Hai
Rakkaudettomassa paikassa ei ole elämää

Nahi Maut Par Khatm Usaki Kahani
Rakastajan tarina ei pääty kuolemaan

Rakkaustesti

2010-02-21T16:30:00.001-08:00

John Blanchard nousi ylös tuolilta, suoristi armeijan uniformunsa ja tarkkaili Grand Central juna-asemalla kulkevaa väkijoukkoa. Hän etsi tyttöä jonka sydämen hän tunsi, mutta kenen kasvoja ei; tyttöä, jolla on keltainen ruusu. John oli kiinnostunut hänestä kolmetoista kuukautta sitten Floridan kaupunginkirjastossa. Ottaessaan hyllyltä erään kirjan hän tunsi sydämessään kipinää, ei kirjaan painetun tekstin vuoksi, vaan marginaaleihin käsinkirjoitettujen viestien takia. Pehmeä käsiala viestitti mietteliäästä sielusta ja syvälle luotaavasta mielestä.

Kirjan etusivulla John huomasi omistajan nimen, neiti Hollis Maynell. Suuren työn ja tuskan taakse päästyään hän sai käsiinsä tytön osoitteen. Hän asui New Yorkissa. John kirjoitti hänelle kirjeen esitellen itsensä ja pyytäen häntä vastaamaan. Seuraavana päivänä John lennätettiin merien taa palvelemaan Toisessa maailmansodassa.

Seuraavan vuoden ja kuukauden ajan hän tutustui Hollisiin kirjeiden kautta. Jokainen kirje oli kuin siemen, joka putosi Johnin sydämen hedelmälliseen maaperään. Romanssi oli nupuillaan.

John pyysi valokuvaa, mutta Hollis ei hennonnut lähettää. Hänen mielestään John ei välittäisi, jos todella pitäisi hänestä.

Kun John palasi Euroopasta, hän ja Hollis sopivat tapaavansa 19:00 New Yorkin Grand Central asemalla.

"Sinä tunnistat minut keltaisesta ruususta", Hollis oli kirjoittanut.

Joten John oli asemalla etsimässä tyttöä, jota hänen sydämensä rakasti, mutta kenen kasvoja hän ei ollut koskaan nähnyt.

Annan herra Blacharding kertoa, mitä tapahtui:

Nuori nainen tuli minua vastaan, hän oli pitkä ja hoikka. Hänen vaaleat hiuksensa olivat hieman kiharalla; hänen silmänsä olivat siniset kuin kaksi kukkaa. Hänen huulensa ja leukansa olivat viehättävän vakaat, ja vaalean vihreässä kesämekossaan hän näytti tuoneen kevään henkiin.

Aloin kävellä häntä kohti, unohtaen tarkistaa olisiko hänellä keltaista ruusua. Kun liikuin, viettelevä hymy kohosi hänen huulilleen.

"Oletko tulossa minun suuntaani, merimies?" hän flirttasi.

Melkein kontrollittomana otin askelen lähemmäs häntä, mutta sitten näin Hollis Maynellin. Hän seisoi lähes suoraan tytön takana. Nainen hieman päälle 40, hänellä oli harmaantuva tukka, jonka hän oli sullonut kuluneen hattunsa alle. Hän oli muodottoman pyöreähkö, hänen tukevat nilkkansa pursusivat ulos lattapohjaisista kengistä. Tyttö vihreässä puvussa oli kävelemässä yhä kauemmas.

Tunsin sydämeni jakautuvan kahtia, toisella puolella halusin seurata häntä, ja toisella puolella yhä halusin tutustua siihen naiseen, kenen henkevyytensä oli todella ollut seuranani.

Siellä hän seisoi. Hänen kalpeat, pulskat kasvonsa näyttivät ystävällisiltä ja vastaanottavilta, hänen harmaat silmänsä loistivat tietynlaista hehkua. En epäröinyt.

Tästä ei tulisi rakkautta, mutta mahdollisesti jotakin kallisarvoista, ehkäpä jotain kallisavoisempaa kuin rakkaus. Ystävyyssuhde, josta olisin koko loppuelämäni kiitollinen. Menin tervehtimaan naista esitellen itseni, ja heti puhuttuani kavahdin pettymyksen tuomaa katkeruutta äänessäni.

Nainen hymyili ystävällisesti. "Minulla ei ole aavistustakaan, kuka sinä olet", hän vastasi. "Mutta se nuori nainen vihreässä puvussa antoi minulle tämän ruusun, ja pyysi minua laittamaan sen rintataskuuni. Hän käski minun kertoa sinulle, että hän odottaa sinua tuolla kadun toisella puolella olevassa isossa ravintolassa. Hän sanoi sen olleen jonkinlainen testi!"

-Alkuperäinen kirjoittaja tuntematon

Uppoava saari

2010-02-21T13:59:00.000-08:00

Olipa kerran uppoava saari, jonka varaan rakkaus oli joutunut.

Rikkaus souti ohi veneellään, mutta kieltäytyi auttamasta rakkautta,
sillä hän ei mahtunut veneeseen kullan ja hopean kanssa.

Turhamaisuus souti myös ohi, mutta kieltäytyi auttamasta,
sillä rakkaus oli märkä ja olisi voinut vahingoittaa venettä.

Surumielisyys kieltäytyi auttamasta,
koska hän oli niin surullinen, että halusi olla yksin.

Onnellisuus souti ohi eikä edes kuullut rakkautta huumassaan.

Aika souti lähelle ja pelasti rakkauden.

Kuivalla maalla Rakkaus kysyi viisaudelta, miksi aika oli tarjonnut apuaan.

"Aika tarjosi apua", viisaus vastasi "koska vain aika pystyy ymmärtämään, kuinka kallisarvoinen rakkaus on."

-Tuntematon

Kites - pussailu Bollywood-elokuvissa

2010-02-20T17:31:00.000-08:00

Hrithik Roshanin ja Barbara Morin tuleva uusi elokuva Kites sisältää kuumia kohtauksia ja "intohimoisen" suudelman. Elokuvasta julkaistaan kaksi versiota, toinen intialaiselle yleisölle ja toinen länsimaalaiselle. Intialainen versio eroaa siten, ettei siinä näytetä kuumia lemmenhetkiä. Saa miettiä, onko tämän ratkaisun takana intialaisten elokuvantekijöiden rasistinen stereotypia länsimaalaisista seksinjanoisina.

Intialainen katsomo saa nauttia hellistä hetkistä.

Länsimaalaisille katsojille sen sijaan kaupitellaan "kovaa kamaa".

Suutelukohtauksissa ei sinänsä ole mitään väärää. Itse en ainakaan ole mitään kieltämässä. Mutta vaikka ne siellä intiassa lisäisivät sata suutelukohtausta filmiin, se tuskin ketään länsimaalaista hetkauttaa. Täällä sitä on totuttu näkemään, ketään ei kiinnosta. Vaikea kuvitella, että joku länsimaalainen ajattelisi yhtään mitään suutelukohtauksesta. Toisin on asiat sen sijaan Intiassa, jossa ihmisiä on mennyt kasapäin katsomaan "tuhmia". On yleisesti tiedossa, että seksi on uutuutena myynyt hyvin intialaisille katsomoille.

Suuteleminen on nykyään monelle yllättävän yleistä Bollywoodissa. Hyvin muistan ne ajat, kun Bollywood-näyttelijät ylpeinä sanoivat ulkomaalaisissa haastatteluissa, että "me emme pussaile, me laulelemme ja tanssimme". Nyt liian monessa elokuvassa laulu on jäänyt taustalle, niin on käynyt liian usein tanssillekin. Hulmuavien sarien sijasta monissa elokuvissa hulmuaa nyt bikinien narut tai minihame.

Länsimaissa sen sijaan ennen niin suosittu Playboy keikkuu konkurssin partaalla, eikä super(seksipommi)blondit enää niin kiinnosta. Monet uudet seksikkäät julkkikset ovat oikeasti alansa ammattilaisia, hyvinä esimerkkeinä Beyoncé, Lady Gaga, yms. Sen sijaan Bollywoodissa taidottomia, mutta hotteja, näyttelijöitä ilmestyy pääosiin suoraan missikilpailuista. Silikonia näyttää olevan aika monella.

Tätä vastaan on taisteltava. En itse ainakaan mene katsomaan Kitesia elokuvateatteriin, katson sen piraattina, jos se saa hyvät arvostelut.

My Name is KHAN

2010-02-20T16:25:00.000-08:00

Kävimme tänään ystäväni Jennin ja Moun kanssa Leicesterissä katsomassa My Name is Khanin, josta lisää myöhemmin. Päivä alkoi hyvin. Aamulla sadan täytetyn kyselyn raja täyttyi, joten olen nyt saanut kaikki kyselyt valmiiksi, ja voin siirtyä opinnäytetyön analyysiosioon, JEE! :D

Ennen elokuvaa söimme Keralalaisessa Kayal-ravintolassa seuraavaa:

Mou söi idlejä, Jenni söi lammasbiryania ja itse söin kasvisthalin. Sitten kiirehdimme täysin mahoin elokuvateatteriin.

Katsomossa oli pääosin desejä, oli siellä pari valkoihoistakin. My Name is Khan on hyvä elokuva, suosittelen. Shahrukh Khan harvoin tuottaa pettymystä, varsinkin, jos vastanäyttelijänä on Kajol. Elokuvassa aspergerin syndroomasta kärsivä Khan muuttaa San Franciscoon ja menee naimisiin hindulaisen naisen kanssa. Kaikki sujuu hyvin ja elämä on ihanaa, kunnet 9/11 ja muslimivastaisuus amerikassa rikkoo idyllin.

Khan menee upeissa kulisseissa naimisiin hindulaisen kampaajan kanssa. Tyypillinen pakollinen juhla Bollywood-elokuvassa, jotta ihmiset nähdään värikkäissä ja näyttävissä juhlapuvuissa. Juhlissa korostuvat myös yhteisöllisyys, traditiot ja elämän "kabhi kushi", onnelliset ajat.

Vaikka elokuva on saanut runsaasti viiden tähden arvosteluja, antaisin sille itse vain neljä tähteä. Tämä elokuva olisi ollut paikallaan silloin 6-7 vuotta sitten. Terroristiteema ja 9/11 on jo aika vanhentunutta ja ylikoluttua materiaalia. Elokuva on selvästi rakennettu viehättämään länsimaalaista katsojakuntaa. Kuten usein Amerikassa kuvatuista Bollywood-elokuvista, tästäkin puuttui pari purkillista masalaa. Ylidramatisoituja kohtauksia bollywoodin tapaan on turha odottaa. Musiikkikohtauksissa ei lauleta eikä tanssita, musiikki soi vain taustalla kun hahmot tekevät normaaleja juttuja. Ollaan siis kaukana pellolla kirmailusta. Elokuvassa ei näkynyt yhtäkään saria, paitsi (liian) lyhyessä hääkohtauksessa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä elokuva, mutta en anna viittä tähteä, kun mukana ei ole tarpeeksi mausteita.

Bollywood-sisustus: Dil ka Rishta

2010-02-15T14:38:00.000-08:00

Ylläri ylläri, talo on kaksikerroksinen! Tässä näkyy yläkertaa. Huomaa valkoiset pylväät! Tyypillinen Bollywood-koti.

Alakerta on aika länsimaalainen, ja sisältää ison aukean tilan (näyttämön). Takka on ihana lisä.

Makuuhuoneesta tulee mieleen joku Kauniit ja rohkeat. Talon yläkerran parvekkeella on kliseinen pelkistetty valkoinen sohva. Naitä valkoisia ja punaisia neliöpohjaisia sohvia näkee Bollywoodissa niin usein, että niitä varmaan kierrätetään siellä studiolla.

Idris Tawfikin luennolla

2010-02-15T13:45:00.000-08:00

Kävin tänään ystäväni kanssa Idris Tawfiqin luennolla kuuntelemassa, mitä tällä entisellä katolisella papilla, nykyisellä muslimilla islamista on. Monet katolilaiset papit kai siksi hurahtavat, kun eivät perusta perhettä. On varmasti valtava paine taistella luontoa vastaan, enkä usko, että semmoinen on hyväksi kenellekään. Jos tekee mieli herkutella ja nauttia ainoasta elämästä ketään vahingoittamatta, se varmasti kannattaa.

Tawfiqilla oli positiivinen asenne, hän sanoi yhä rakastavansa kristinuskoa, vaikka onkin nyt muslimi. Ihailin sitä asennetta. Kehittyneissä maissa antisemitismi on nousussa ja lainkuuliaisia juutalaisia häiritään terroriteoin, eikä pelkästään uusnatsien taholta. Olen huolestunut. Tawfiq sanoi rakastavansa juutalaisuutta. Syytä onkin, sillä islam on suurilta osin vain arabien rankempi kopio juutalaisuudesta.

Tawfiq puhui paljon islamista yksinkertaistetusti, kuin se ei olisikaan poliittinen järjestelmä (mitä se on), vaan pelkkä mantra 'laaillaaha illallaa' ja ihmisen oma asia. Tawfiqin mukaan kohtalo ohjaa ihmiset tiettyihin paikkoihin tiettyinä aikoina, jumala on suunnitellut jokaisen tilanteen etukäteen. Ateistina kysyn, eikö olekaan itsestä kiinni, mihin tilaisuuksiin tarttuu ja mihin menee, eikö ihminen ohjaa omaa kohtaloaan vapaalla tahdolla? Uskon, että rakkaus ohjaa ihmistä ja kohtalo on sitä onnellisempi, mitä enemmän uskaltaa rakastaa. Terveen ihmisen vapaa tahto on sydämen tahto. Tunnettu hauska ateisti Douglas Adams sanoi kohtalosta näin: "En ehkä ole päätynyt sinne minne olin matkalla, mutta luulen että päädyin sinne minne minun pitikin."

Hullujen paratiisi

2010-02-15T12:59:00.000-08:00

Elämässä pääsee monen ihmisen mielestä onnen huipulle rakastamalla, ja rakkaus on täyteläisimmillään kahden ihmisen välillä. Islamilaisessa paratiisissa odottaa monta neitsyttä, ja viini virtaa solisevina puroina. Kultaa siellä riittää paljon kaikille. Kun jo tässä elämässä välttelen yökerhoja kammottavan pitkästyttävinä paikkoina, mietin, miksi kukaan haluaisi elää sellaista kännisen pupun elämää paratiisissa? Miksi jumala tässäkin elämässä antoi miehille oikeuden naida useasti, se aiheuttaa kilpailua ja kaunaa naisten keskuudessa, kun oma aviomies voi ottaa jonkun muun, jos haluaa.

Voisin unelmoida paratiisista, jos siellä yhden kumppanin kanssa olisimme rakastuneita, ja rakkaus täyttäisi aivomme hormoneista, jotka saisivat meidät hulluttelemaan ja tuntemaan onnea ilman viinipuroja.

Musiikkia sydämelle

2010-02-14T12:20:00.000-08:00

Varoitus! Intialaiset elokuvalaulut saattavat aivopestä kuulijoitaan! Itse rakastuin Intiaan sydänjuuriani myöten vasta musiikin kautta. Intialainen elokuvamusiikki on niin romanttista ja imelää, että se saa sydämen tavoittaessaan rakkauden todella tuntumaan maailman ihanimmalta asialta.

Ystäväni väitti intialaisista elokuvalauluista rakkauslauluja olevan 99.4%, ja niissä eniten esiintyvät sanat sydän (dil), rakastaja (aashiq) ja rakkaus (pyaar). Kun tällaista musiikkia pyörittää settinä mp3-soittimessa, ei ihme, jos romanttisuus ja sydäntietoisuus kasvaa.

Jiddu Krishnamurti

2010-02-13T14:33:00.000-08:00

Intia on guruja pullollaan, ja monella on seuraajia monista eri maista. Krishnamurtin teokset kannustivat aikoinaan minua valitsemaan ateismin, mistä olen hänelle kiitollinen. KM vaikutti varsinkin 70-luvulla, vaikka hän aloitti mietteidensä muille puhumisen jo 1920-luvulla.

Krishnamurtin opit perustuvat kaikkien idolien hylkäämiselle. Vaikka esim. juutalaisuus perustuu idolien hylkäämiselle, on Krishnamurti oivaltanut uskonnon olevan myös idoli, jotain, johon tarrata. Krishnamurtin mukaan totuus on maa, jonne ei mikään polku johda. Totuutta ei löydä uskonnosta, sillä totuus on rajaton, poluin saavuttamaton. "Totuutta ei voi järjestää, eikä mitään järjestöä pitäisi luoda poluksi, jota pitkin ihmiset tallaavat kohti 'totuutta'", lausui Krishnamurti vuonna 1929. Hänen mielestään totuus on lyöydettävissä vain ihmissuhteista, omasta mielestä, tarkkaillen ja tuntien, ei järjellisen analyysin ja perustelun kautta.

Krishnamurtin mukaan jokaista ihmistä vaivaa luodut kuvat - uskonnolliset, poliittiset ja henkilökohtaiset. Ihminen joka väittää olevansa jotain, on vähemmän kuin on, koska kukaan ei absoluuttisesti edusta jotakin adjektiivia, jotakin uskontoa, poliittista vakaumusta. Jokainen luotu "kuva" ohjaa ihmisen ajattelua, ihmissuhteita, jokapäiväistä elämää. Ihminen on näiden kuvien uhri, ne erottavat ihmisen toisesta ihmisestä. Jokainen adjektiivi, jokainen subjektiivi sisältää ennakkokäsityksiä siitä, mikä tekee mistäkin mitä.

Krishnamurtin yksi kiinnostavimmista luennoista koskee vapautta. Moni luulee olevansa vapaa voidessaan valita, mutta Krishnamurtin mielestä vapaa mieli on vapaa valinnasta. Jos ihminen on vapaa, hänen ei tarvitse valita mitään, hän ohjautuu siihen mitä hän haluaa. Jos joutuu valitsemaan suklaansyönnin ja syömättä jättämisen välillä, on suklaan orja. Suklaasta vapaa jättää suklaan syömättä tekemättä valintaa jättämättä syömisestä. Jos valinta on kuitenkin tehtävä, on aivan sama, syökö suklaan vai eikö syö, molemmissa tapauksissa on suklaan orja, koska suklaa aiheuttaa valintatilanteen, eikä valintoja tekevä mieli ole vapaa.

Kun on intialaisaiheisesta blogista kyse, on rakkaudesta puhuminen paikallaan. Krishnamurtin mielestä rakkaus on kuin viisautta. Moni on intellektuelli, koska on opiskellut ja opetellut muiden mielipiteitä. Mutta muiden opettama intellektuelli heijastaa viisautta vain sen verran kuin mitä hän on oppinut viisailta. Viisaudesta on tullut "kuva", intellektuallisuudesta on tullut polku, joka ei johda minnekään. Tämä on tuhoisaa, kun ihmisellä on kuva "rakkaus", jonka hän on oppinut muilta ja jota hän heijastaa niin kuin on oppinut. Ihminen ei saa tavoitella rakkauden kuvaa, vaan hänen on oltava vapaa vallanhimosta, itsekeskeisyydestä, pelosta... Vasta kun ihminen on vapaa rakkauden vastakohdista, voi hän oikeasti rakastaa. Ihminen, joka tuntee negatiivisia tunteita, ei voi koskaan täysillä nauttia positiivisista tunteista. Puhdasta rakkautta ei saavuta jahtaamalla polkua/ideaalia/kuvaa rakkaudesta, vaan vain olemalla vapaa siitä, mikä on rakkauden negaatio.

Bollywood-sisustus: Aandaz (A Matter of Style)

2010-02-13T13:41:00.000-08:00

Aandaz (1949) kertoo nuoresta Ninasta, joka on ystävät Dilipin kanssa, joka häntä salaa rakastaa. Nina menee kuitenkin naimisiin toisen miehen kanssa, joka tulee mustasukkaiseksi Ninan ja Dilipin ystävyydestä. Dilip on usein Ninan kotona, jonka olohuone (näyttämö) on sisustettu näin:

Yläkerassa on kreikkalaistyyliset pylväät, kuten usein Bollywood-kodeissa! Huomaa maalaukset ja tanssiva naispatsas.

Portaat ovat aivan upeat, muuten mustavalkokuvasta vaikea nähdä yksityiskohtia.

Mustasukkainen mies

2010-02-07T06:57:00.000-08:00

Älä usko, jos harras mulimi sanoo, että suhteeseen hänen kanssa alettuasi sinun ei tarvitse olla muslimi. Vaikka et ikinä kääntyisikään uskoon, on miehellä islamilaiset näkemykset siitä, millaisen naisen tulisi olla. Hyvästi läheiset välit miesystävien kanssa, matkustelu ystävien kanssa... Ei muslimi tarvitse olla, mutta elää islamilaisesti kyllä. Muuten ei ole hieno nainen ollenkaan, vaan ällöttävä ilmestys, jota voi tahtonsa mukaan mielivaltaisesti loukata ja (henkisesti) pahoinpidellä miten haluaa. Jos mies rukoilee viisi kertaa päivässä, on erittäin todennäköistä, että hän ei ole 2000-lukua ja sen uusia mahdollisuuksia nähnytkään.

Vaikka ei tekisi mitään väärää, on mustasukkainen mies hengittämässä niskaan joka käänteessä. Kaikki menot pitää erikseen raportoida, jos niin ei tee, on mies kiukkunsa äärillä valmiina näyttämään valtansa ja oikeutensa tarkastella Sinun jokaista menemistäsi ja tulemistasi. Ei siinä että omassa elämässä olisi mitään pahaa, mutta poliisimaiset kuulustelut ja jatkuvat puhelinsoitot "missä olet kenen kanssa? mitä teet?" alkavat kyllä jossain vaiheessa tuntua kurjilta. Ei aikuista naista tarvitse vahtia.

Vali vali. Ei se nyt noin mene, tuossa ilmaisin asian vain kärjistetysti.

Rakkaus

2010-02-06T14:17:00.000-08:00

"Rakkaus on tilaisuuden käyttämättä jättämistä silloin kun aika ei ole oikea.
Se on kärsivällisyyttä.

Rakkaus on viime yön uni, joka herätessäsi nukkuu käsivarrellasi.
Se on unelmien ja todellisuuden kohtaamista.

Rakkaus on hyvästelyä tietäen, että tulet vielä takaisin.
Se on uskoa.

Rakkaus on tuijottamista ulos ikkunasta muistellen eilisiltaa.
Se on mietiskelyä.

Rakkaus on kuulla säätiedotus lumisateesta toivoen, että voisi käpertyä vuoteeseen jonkun kanssa.
Se on yksinäisyyttä."

-tuntematon

Katuvalosta katuvarjoon

2010-02-01T14:17:00.000-08:00

Jokaisella on varmasti lapsuudessa ollut vihaisia ajatuksia vanhempia kohtaan. "En ikinä enää puhu niille", "kun muutan pois kotoa, en enää koskaan ota heihin mitään yhteyttä" tai klassinen "karkaan kotoa". On luonnollista, että parisuhteen alussa tielle tulee samanlaisia tunteita. Vanhempien luokse aina palasi oman avuttomuutensa vuoksi, oli pahempi olo olla yksin kuin niellä ylpeytensä. Kumppanin luokse palaa hakemaan rakkautta ja kotia, ja jos hyvin käy, on kumppani odottamassa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tämän juutalaistarinan luin tänään:

"Kaksi miestä näkivät kolmannen kontallaan katulampun alla. "Mitä etsit", kysyi heistä toinen. "Avaimiani", vastasi mies. "Mihin ne tippuivat", uteli kolmas. "Tuonne", sanoi mies, osoittaen sormellaan kaukaisuuteen. Miehet ihmettelivät, miksi hän ei sieltä etsinyt avaimiaan, johon hän vastasi "koska siellä on pimeää".

Samalla tavalla voi lähteä etsimään kadottamaansa rakkautta kaukaa rikospaikalta, jossa mieli on pahoittunut.

Viisivuotias äiti

2010-01-29T08:26:00.000-08:00

"Lina Vanessa Medina (s. 27. syyskuuta 1933 Peru) on maailmanhistorian kaikkein nuorin äiti synnytettyään poikansa viiden vuoden ja kahdeksan kuukauden iässä." Löysin tämän kiinnostavan Wikipedian artikkelin, kannattaa lukea, jos ei ole ennen kuullut asiasta.

Sarinsidontaa

2010-01-28T14:34:00.000-08:00

Sarin voi kietoa ylleen monella tavalla, vain mielikuvitus on rajana. Sarin erottaa kankaanpalasta se, että se on nimenomaan kiedottu päälle. Tässä yleisimpiä sarinsidontatapoja:

Usein sari kiedotaan niin, että pallu (sarin näkyviin jäävä kankaanpääty) on takana ja peittää käsivarren. Sari peittää tällöin koko rintakehän tai puolet siitä, tai voihan sen ripustaa vaikka hihan helmaan, jos haluaa olla mauton. Usein näkee myös, että pallua pidetään toisella kädellä edessä. Sen luulisi olevan väsyttävää.

Sari usein myös taitellaan olkapäälle, tässä erilaisia taittelutyylejä Katrinan, Trishan ja satunnaisen mallin esittelemänä.

Sarin saa myös kätevästi pois tieltä kutsaratilaiseen tapaan sitomalla pallu eteen, tai Trishan tapaan, laittamalla se osittain hameen alle. Viimeisessä kuvassa näyttelijä (onko tuo se ei-intialainen Genelia?) on keksinyt käyttää/häpäissyt sarin käyttämällä sitä kaulahuivin tapaan.

Usein näkee myös koruja tai vöitä sarin päällä. Kolmannessa kuvassa vaikeannäköinen sidonta

Pallun voi laittaa myös takaa eteen, roikkuvana tai olkapäälle taiteltuna, aivan samalla tavalla kuin edestä taakse kankaanpään asettaessa.

Toisinaan pallunkulma (kamala sana!) ripustetaan olkapäälle, senkin voi tehdä oman maun mukaan eri tyyleillä.

Sarin voi myös taitella eteen thai-tyylisesti, sen voi kiepsauttaa kainalon alta tai laittaa eteen ja pallua hieman taakse esim. nuppineulalla.

Sari on niin monipuolinen vaate, että sillä onnistuu itseilmaisu hyvin.

Bollywood-sisustus

2010-01-27T12:57:00.000-08:00

Intialaista tavaraa ja sisustustyyliä markkinoidaan joskus tämän näköisillä huoneilla:

Huone näyttää ennemminkin halvan teatterin lavaistukselta. Ainakin Bollywood-elokuvissa näkyy useimmiten hyvin länsimaalaisesti sisustettuja, isoja asuntoja; palatseja tai jos perhe ei kuulu yrittäjäsukuun, vaatimattomia, kalteri-ikkunaisia taloja. Koska suomalaiset huoneet ovat länsimaalaistyyliset, parhaiten Bollywood-sisustuksen kopion luo lisäämällä kotiin intialaisia tavaroita, esim. ison perhevalokuvan tai taulun vanhemmista, alttarin, suitsukkeita... Mutta ei missään nimessä ripustelemalla kankaita, paljetteja ja violettia ympäriinsä, kuten näissä feikkisisustuksissa usein annetaan ymmärtää!

Päätin aloittaa uuden sarjapostauksen, aiheena asunnot Bollywood-elokuvissa. Ensimmäisenä esittelen asunnon elokuvasta Dil Hain Tumhara.

Ulkoapäin elokuvan talo näyttää tältä, aika länsimaiselta.

Tässä lähempää kuvaa ylemmässä kuvassa näkyvästä parvekkeesta.

Pihatilaa riittää, sinne mahtuu myös vieraat syömään muovikalusteissa.

Sisääntultaessa paljastuu iso sali, joka toimii hyvin myös tanssilavana!

Yläkerrasta katsottuna näkyy outo "lasimatto" keskellä sisääntulosalia.

Yläkertaan vievien portaiden alla on takka, jonka päällä näkyy, mikäs muukaan kuin perhepotretti!

Viime vuoden joulukuusi on unohtunut viedä pihalle!

Itämainen suhtautuminen länsimaisiin naisiin

2010-01-24T07:31:00.000-08:00

Tekisi mieli kirjoittaa vetoomus johonkin itämaiseen lehteen, ettäs kehtaavat siellä päässä suhtautua länsimaisiin naisiin kuin heillä ei olisi perheenperustamisviettiä laisinkaan! Viime viikolla taas yksi kaveri sai tietää miehensä, lapsensa isän vain leikkineen hänen kanssaan perhettä kansalaisuuspapereiden tähden. Lapsi ja vaimo jäivät juonen paljastuttua. Suomeen yrittää "rakkaudella yli rajojen" n. 100-200 ihmistä vuodessa. Luku kuulostaa vähältä, mutta luvun voi kääntää myös muotoon "ainakin 100-200 särkynyttä sydäntä vuodessa".

Deepika Padukone esittelemässä säär... asua muotinäytöksessä, libanonilainen laulaja Haifa Wehbe lavalla, myös monta kertaa esiintynyt Egyptissä. Laulajatar tunnetaan huonosta (levyille käsitellystä) lauluäänestä, huonosta tanssitaidosta ja seksikkyydestä. Beyoncen esiintymistä Egyptissä vastustettiin paikallisin voimin, syyttämällä hyvästä äänestä, upeasta tanssista ja seksikkäästä ulkomuodosta tunnetun laulajan showta seksishowksi.

Tilannetta pahensi entisestään katsomani Bollywood-elokuva Humko Tumse Pyaar Hai, jossa intialainen mies harrasti yhden illan toimia intialais-amerikkalaisen naisen kanssa. Ihme oli kumma, kun nainen odottikin suhteelta enemmän kuin seksiä. Siihen nainen vastasi"Sydämeni on intialainen, vaikka olenkin kasvanut Amerikassa". Samanlaista "intialaista sydäntä" kaupitellaan monessa muussakin elokuvassa sekä vastaavaa "arabialaista sydäntä" useissa arabialaisissa lähteissä. Amerikkalainen sydänhän ei muuta haluakaan kuin yksiä iltoja. Kuinka heidät sitten voi huijata lumeavioliittoon, jos he eivät kumppaanuutta tavoittele?

Kun tähdet näyttävät aina vain enemmän, on uusien tähtien, sellaisten kuin Mallikan, paljastettava entistä enemmän saadakseen huomiota. Liioitellussa mielikuvassa jossain vaiheessa mennään takaisin semmoiseen malliin, missä vartalo on luonnollinen juttu, ja siihen suhtaudutaan samalla viileydellä kuin sademetsissä ja savanneilla, joissa naiset kulkevat lähes ilman vaatteita.

Itsekin olen monesti törmännyt tämmöisiin itämaisiin ja intialaisiin hyväksikäyttäjiin lomamatkoilla ja täällä netissä. Ketkä haluavat vain pikaista hauskaa, ketkä ovat ihan rakastuneita ja valmiita naimisiin vartin chattimisen jälkeen. Tätä eivät harrasta vain ulkomaalaiset miehet, ei tarvitse kuin mennä Aapeliin pelaamaan, kun suomalainen miespelikaveri alkaa kysellä, mitä on päällä. Ja peli tietenkin loppuu kesken, kun vastausta ei kuulu. Tämmöisiä miehiä ja erilaisia rahankärkkyjiä tulee juttusille niin usein niin monesta kolkasta, että ne oikein ärsyttää!

Kaikista käsittämättömintä on, että itämaiset miehet perustelevat länsimaisia kumppaneitaan loukkaavaa käytöstään sillä, että länsimaissa on paljon avioeroja ja sillä, että länsimaissa naisia esitellään mediassa kuin halpaa lihaa. Harva nainen nauttii avioerosta, varsinkin jos on lapsetkin jo hankittu. Ei semmoinen varmasti ole herkkua kenellekään. Naisella on muitakin tarpeita kuin äitiys. Länsimaissa nainen saa ilmaista itseään mm. luistelemalla tai tanssimalla balettia, mitä ei useissa itämaissa katsota hyvällä. Silti naisilla, ja miehilläkin, on sisäinen tarve näyttää hyvältä ja toimia spontaanisti.

Britney Spears, todiste länsimaalaisen naisen kevytkenkäisyydestä. Intialainen näyttelijätär kopioi Spearsia, minkä voi moni intialainen mies nähdä olevan todiste paikallisen viihdeteollisuuden kyvystä vastata markkinoiden kysyntään.

Siihen en ota kantaa, onko tämmöinen viihteen markkinoiminen hyvä vai huono asia. Länsimaalaisen naisen hyväksikäyttöön sitä ei kuitenkaan saisi käyttää. Mitähän mieltä satunnainen intialainen mies olisi, jos menisin miehenä hänen kanssaan puhumaan chatissa. Sanoisin juuri katsoneeni kuumia intialaisia naisia bollywoodissa pienissä bikineissä pyörittelemässä vartaloitaan. Että olisi kiva olla intiassa myös vähän "pyörittelemässä". Luulen, että intialainen mies loukkaantuisi semmoisesta ja sanoisi perinteisen intialaisen naisen olevan ihan toisenlainen. Toisaalta onhan peinteinen suomalainenkin nainen "elovenatyttö".

"Intialaisia naisia", jotka eivät kuitenkaan edusta kuin hyvin pientä osaa intialaisista naisista.

Loppuun vielä voisin sanoa, että olen kyllä itsekin karttanut länsimaalaisia miehiä siitä syystä, että haluan perheelle omistautuneen miehen. Varmasti moni perheellinen länsimaalainen mies pitää hyvää huolta vaimostaan ja lapsistaan, mutta se, miten pidetään huolta, on eri. Muistan, kuin ensimmäinen (englantilainen) poikaystäväni särki sydämeni kun olimme ensimmäistä kertaa ulkona syömässä. Odotin ilman muuta, että hän maksaa kaiken, mutta hän pyysikin minua maksamaan oman annokseni. Summasta puutui 30 senttiä, joten pyysin sitä häneltä ja luulin, että asia oli sillä selvä. Vaan hämpä halusi, että maksan sen 30 senttiä takaisin. Mietin silloin, että mitäs se tuommoinen peli on. Myös huomautukset kuten, "kanna itse omat ostoksesi", olivat suorastaan shokeeraavia. Nyt kun on itämainen mies, joka maksaa ne ostokset ja kantaa ne kotiin, on olo parempi ja prinsessamaisempi. On vaikeampi löytää länsimaalaista miestä, jolle tämmöinen on päivänselvää. Mutta se ei oikeuta esim. lummeavioliittoon Amerikkalaisen miehen kanssa, vain jotta pääsisin asumaan ja työskentelemään vaikkapa Kaliforniassa.

Barbien ihania asuja ja meikkejä

2010-01-07T15:30:00.000-08:00

Rakastin pienempänä Barbien somistamista. Tusseilla taiteilin meikit ja nenäliinoista valmistin teipin avulla valkoisia mekkoja. Tykkäisin semmoisesta varmaan vieläkin, pitäisi vain ostaa kangasta ja koristeita asujen tekoon. Tässä joitakin hienoja Mattelin sekä käsintehtyjä Barbien tyylittelyitä:

Mattelin hääpuku sekä Mattelin muotipuku. Molemmissa sama idea laittaa kansagta roikkumaan kuin vyöstä.

Musta ja valkoinen Mattelin iltapuku.

Mattelin Aasia-puku sekä Mattelin rokahtava iltapuku.

Jonkun käsintekemä Barbien hääpuku ja aidon kokoinen Barbie-kakku Sydneyssä Barbien syntymäpäivänä.

Tässä vielä parempi kuva kakusta, sekä jonkun käsintekemä puku.

Mattelin pukuja.

Hienoja käsintehtyjä asuja.

Ihastuin näihin mustiin barbeihin blondeilla hiuksilla.

Iiiihanat hiukset!

Upeasti "meikatut".

Tässä vielä kaksi hienoa Mattelin pukua.

Bollywoodtanssin eleitä

2010-01-03T18:14:00.001-08:00

Bollywoodtanssissa on paljon viestejä, joista mielenkiintoisimmat tulevat bharatanatyam-tanssista. Eleitä on hauska bongailla, kun niitä oppii tuntemaan.

Laulun Taal se Taal Mila alussa ruudulle ilmestyy kaksi kättä bharatnatyam-tanssiasennossa. Ensimmäiseksi ruutuun ilmestyvän vaseman käden somet viestittävät huonosta säästä tai myrkyn juomisesta, kun taas oikeanpuoleiset sormet on aseteltu viestittämään, että jokin on jatkuvaa. Tästä voi siis lukea, että "jatkuva tuulinen/huono sää" tai dramaattisesti "jatkuvaa myrkyn nielemistä".

Tällä sormien asennolla on monia merkityksiä, mutta tässä laulussa kyseessä lienee "opettaa". Kun joku kertoo jollekin jotain ja tämän pitäisi pistää se mieleensä, on sormien noin laittaminen suun viereen tapa viestittää "opetus on käynnissä" bharatnatyam-kielellä.

Tämä on kohtelias tapa sanoa "tervehdys" tai "tervetuloa", yhteydestä riippuen. Tapa tulee muslimipiireistä.

Molemmissa lauluissa "Radha na Kaisa Jale" sekä "Silsila yeh chaahat ka" tämä tanssiliike viestittää sielun olevan tulessa.

Nainen viestittää "Krishna", mutta käsien asento tarkoittaa myös "huilu".

Sormien yhteenpainaminen on bharatnatyam-kieltä ja tarkoittaa "syödä". Kuvat laulusta Khaike Paan Banaras Wala.

Tässä Madhuri tarkoittaa "silmäripset", mutta samaa käytetään joskus myös sanomaan "silmät".

Käden takana piiloittelu viestittää häpeästä.

Käsi ohimolla viestittää tässä "voi ei".

Kädet tässä viestivät "joku katsoo jotakin". Yleensä kädet suljetaan jossain vaiheessa liikettä yhteen, sillä pitäähän silmiä räpytellä.

Tässä Madhurin kaunis tapa sanoa "silmät".

Rannerenkaiden helistely pään korkeudella viestittää tässä ja useasti muutenkin
"rannerenkaat".

Nilkkahelistimiin koskeminen helmaa nostaen viestittää tässä "nilkkarenkaat".

Käden tuonti vasemalle rinnalle on sanoa "rakkaus".

Pyörimisellä voidaan usein viitata elämän ja kuoleman kiertokulkuun, elämänpyörään.

Tässä Bollywoodin yleisimmät tavat rukoilla jumalaa. Bharatnatyam-tanssissa Krishnaa rukoiltaessa kädet ovat aina kasvojen edessä kämmenet vastakkain. Vieressä kristitty tapa, sitten ollaan alttarilla rähmällään ja neljännessä kuvassa kädet ojennetaan eteen islamilaiseen tapaan.

Käden vieminen kasvojen toiselta sivulta "ympyrähköisessä" liikkeessa kertoo aina joko "kaunis nainen", "vaalean nainen" tai harvoin, mutta nykyään on myös mahdollista nähdä tämän tarkoittavan "tumma nainen". Vanhempi voi tehdä tämän liikkeen myös nuoremman naisen kasvojen edessä, jolloin hän viestittää tämän olevan kaunis.

L'Oreal vs. Bollywood

2010-01-01T11:14:00.000-08:00

Aishwarya on työskennellyt L'Orealin mallina vuodesta 2003. L'Orealin ja monen muunkin meikkifirman mainosfilmit ovat niin törkeän käsiteltyjä, että verrattuna Intian elokuvateollisuus näyttää kumman todelliselta maailmalta.

Vasemalla Aishwarya on L'Orealin meikkimainoksessa ja oikealla elokuvassa Iruvar. L'Orealin filmikuva on selvästi käsitelty ja "pehmennetty" kuvauksen jälkeen. Iruvarin otoksessa maailma ja Aishwarya ovat aidomman ja ihannoitavamman näköisiä.

Vasemalla Aishwaryan ensimmäinen L'Oreal-mainos, jossa hän esittelee hiusväriä. Oikealla Aishun mallikuva hänen uransa alkuajoilta. Väri on sama, aivan yhtä täyteläinen ja hyvännäköinen molemmissa kuvissa. Intialaisen mainosfirman mainos näyttää aidommalle.

Vasemalla Aishun L'Oreal-ripsivärimainos, oikealla pysäytetty kuva elokuvasta Hum dil ke chuke sanam. Bollywoodin todellisemmalta näyttävä maailma vaikuttaa kuvia verrattessa mukavammalta paikalta.

Vasemalla Aishwarya L'Orealin meikkaamana Cannesin elokuvafestivaaleilla. Oikealla Aishwarya uransa alkuaikoina perinteisemmässä Intialaisessa meikissä. L'Oreal on tummentanut Aishun kasvoja oranssihtavalla meikkivoide-puuteriyhdistelmällä. Oikealla Aishu on saman värinen, mutta iho on paljon aidomman näköinen.

Vasemalla Aishwarya mainostaa ripsiväriä, oikealla kuva elokuvasta Shankar Raj. Upeat ripset molemmissa kuvissa.

Vasemalla Aishwarya mainostaa mineraalivärejä, joilla hänen poskilleen on värjätty hentoa punaa ja silmäluomiin kimalletta. Oikealla Aishwarya uransa alkuaikoina Bollywood-elokuvassa samanlainen meikki poskilla ja kimalletta silmäluomissa Bollywood-tyyliin. Tuo Color Minerals on muuten tosi hyvä tuote, ihanasti sulautuu tuo punaväri poskiin! Suosittelen.

Sonam Kapoorin uusi meikki

2009-12-31T04:38:00.000-08:00

Sonam Kapoor on viime aikoina ollut usein juorulehtien palstoilla. Huomioni on herättänyt näyttelijättären uudenlainen tyyli.

Aiemmin hän käytti usein vanhentavan näköistä, tummempaa meikkiä. Ehkä sopimus L'Orealin kanssa on vaikuttanut uuden, upean meikin syntyyn. Tämä selittäisi myös, miksi Aishwaryalla on aina ollut niin hienoja meikkauksia.

Ihalailen tummaa meikkiä vanhemmilla naisilla, se todella lisää heidän glamouriaan. Nuorille sopii ennemmin hento, luonnollinen tyyli, jossa ei ole käytetty kovin lämpimiä värejä.

Näissä kahdessa kuvassa meikki on kutakuinkin samanvärinen, mutta ensimmäisessä kuvassa luonnottomampi. Liian ohuiksi nypityt kulmakarvat ja voimakas khol vanhentavat näyttelijää silmissä. Uusi, raikkaampi ja luonnollisemmalta näyttävä meikki alempana antaa kasvoille nouruuden hehkua. Ei hevin uskoisi, että ylempänä oleva kuva on nuorempi Sonam! L'Orealin meikkaajat ovat todella ammattimaisia.

Vahvoista väreistä neutraalimpiin siirtyminen luo ihmeitä. Oikeanpuoleisessa kuvassa huomio kiinnittyy enemmän koko kasvoihin, vasemassa tummilla väreillä korostetuille alueille.

Alaripsiä voimakkaasti korostava meikki ei näytä niin raikkaalta, kuin alarajaukseton.