Uutena vuotena lupasin itselleni painavani 2013 vuoden tammikuussa 42 kiloa. Painoin tuolloin 58 kiloa ja paino on nyt ensimmäisten kuuden kuukauden aikana tippunut peräti 13 kiloa.
Tässä kuvaa 58 kiloisena ja nyt 45 kiloisena.
Paino on toukokuusta asti pysynyt 45:ssä, sillä silloin oivalsin, ettei painonpudotus tuonut mitään lisäonnea parisuhteeseen, saati elämään yleensä. Toki voin nyt paremmin ja olen energisempi, mutta silti.. Poikaystäväni on kannustanut minua kuntoilemaan, mutta lopulta minun oli pakko myöntää hänelle, ettei ulkoinen painonpudotus muuttanut sisintä oloani miksikään. Ainoastaan töissä huomasin muutoksen, kun olin entistä aktiivisempi osallistumaan ja tekemään työtehtäviä kunnon kohentuessa.
Olen aikasemminkin ollut dieetillä, mutta silloin paino on liikkunut jojona. Nyt, kun olen ottanut painonpudotuksen tueksi buddhalaisia harjoituksia, on syönnin ja ajanhallinta muuttunut huomattavasti parempaan suuntaan. Enää en halua hotkia ja syödä epämiellyttäviä ruokia, vaan valmistan ateriat mieluiten kotona buddhalaisten periaatteiden mukaan. Jollei ruokaa halua syödä rauhassa pureskellen ja jokaisen suupalan tiedostaen, kannattaako sitä syödä ollenkaan? Huomasin, että tiettyä ruokaa en halua suuhuni kuin nopeasti nieltynä, mm. makkaran pureskeleminen hissuksiin osoittautui vastenmieliseksi. Nopeasti tulee hotkittua myös mm. rasvaa tihkuvat donitsit ja sipsit, niitä en voi enää tiedostaen syödä. Samalla yksinkertainen, tuore ruoka on tullut kuvioihin, ja olenkin innokkaasti ilmoittanut kiinalaiselle tuttavalleni, että syön nykyisin aika paljon yksinkertaista kiinalaista ruokaa, hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä.
EIlen luin Image-lehdestä, kuinka monet aloittavat kuntoilun sen tunteen pohjalta, ettei itsellä ole enää niin paljon arvoa, että kysyntää riittäisi. Kirjastossa käydessä huomasin, kuinka paljon uusia fitness- ja painonhallintalehtiä lehtiosastolle oli ilmestynyt. Ollaan niin maallisia, että omaa vartaloa harjoitetaan enemmän kuin mieltä. Joogalehden artikkelit keskittyivät paljolti kehoon ja venyvyyteen oikean päämäärän, rauhoittumisen sijaan. On ollut vaikea perustella poikaystävälle, miksi himourheilu on ollut niin passiivista ja miksi en ole enää viime kuukausina laihtunut. Paino kyllä pysyy 45:ssä ilman urheiluakin, kun syön terveellisesti. Lisäurheilu pudottaisi vielä painoa ja vuoden loppuun mennessä on tavoite olla 42 kiloa... mutta mitä sitten? Mitä teen 42:lla kilolla? Vaatteet istuvat paremmin ja jaksan paremmin, mutta en ole tyytyväisempi tai tyytymättömämpi itseeni kuin ollessani 58. Poikaystävänikin kohtelee minua aivan yhtä ystävällisesti kuin silloin, ollessani 58 kiloa.
Lopuksi haluan liittää tähän vielä Dalai Laman mietteitä karmasta, mitä seuraa mistäkin moraalittomasta teosta. Poimin nämä Dalai Lama, Avosydämin (Tammi, 2001)-kirjasta. Olen itse syyllistynyt joihinkin noista teoista ja myönnän, noinhan siinä kävi. Buddhalaisuuden mukaan epähyveellisen teon vaikutukset kasvavat ajan mittaan, jolloin tänään tehty moraaliton teko vaikuttaa elämään enemmän tulevaisuudessa, kuin tänään.
Tappaminen - lyhyt elinikä, sairauksia ja kasvava taipumus tappaa
Varastaminen - voimavarojen puuttuminen, taipumus joutua varkauksien uhriksi, kasvava taipumus varastaa
Aviorikos - uskottomuutta, petoksia, epärehellisiä kumppaneita
Valehteleminen - muut puhuvat hänestä pahaa ja valehtelevat hänelle, eivät usko häntä,
Pahan puhuminen - yksinäisyys, hankaloittaa muiden elämää
Törkeä puhe - solvauksia, vihainen asenne
Juoruilu - muut eivät enää kuuntele, vaikka hän puhuu taukoamatta
Pahantahtoisuus - saa pelkäämään ja vahingoittamaan muita
Ajattelemattomat näkökannat - uskomuksia, itsepäisyyttä, vaikeuttaa ymmärtämistä ja hyväksymistä
