Kait tästä pitää kirjoittaa, ettei kukaan ihmettele mitään. Kirjauduin Facebookiin viime viikolla ja kauhukseni huomasin, kuinka seinäni oli muuttunut aikajanaksi! Kaikki aiemmin poistamani materiaali oli ilmestynyt uudestaan esille. Entinen miesystäväni törötti etusivulla jäätelö kourassa "Rakas vaimoni tule jäätelölle". Kuva oli vuodelta 2009 ja poistettu palvelusta jo aikoja sitten. Järkytyin, mitä kaikkea vanhaa kuonaa oli työntynyt nyt kaikkien nähtäville. Klikkailin aika nopeasti asetukset -> käyttäjäasetukset -> deaktivoi profiili.
Aika-ajoin nettiin tullessa tekee mieli avata Facebook, kun vanhasta tavasta hiiri selailee linkkiä valikosta. 667 kaveria oli aivan liian paljon! Ahdisti, kuinka esimiehet, työkaverit, vanhat opettajat, -poikaystävät, -luokkakaverit ja muut tuttavuudet olivat siellä kuin hyllyillä. Avaan jossain vaiheessa uuden profiilin vain etunimillä, ja siihen mahtuu vain noin 50 tuttua.
Tuntuu kuin valtava menneisyyden taakka olisi tippunut harteilta. Kun vanhat tutut eivät enää kuulu elämään, ei vanhoilla tapahtumillakaan ole juuri väliä. On kuin aloittaisi uudestaan nykyhetkestä.
Toisaalta välillä kaipaa juttuseuraa, eikä netissä ole ketään, kenelle kirjoittaa. Poikaystäväni on ehkä sairastunut masennukseen, mitään emme ole ammattilaisella diagnusoituttaneet. Yhteisöpalveluun en siis ainakaan ihan heti uutta profiilia ole luomassa, virutaalielämän ulkopuolella kun on niin paljon muitakin asioita mietittävänä.
