Aishwarya ei enää Ash

Aishwarya Rai ei enää halua kenenkään kutsuvan häntä Ashiksi. Hän perusteli pyyntöään Raavan, Raavanan Japanin lehdistötilaisuudessa medialle ja faneille näin: "Kun liityin filmiteollisuuteen, ihmisillä oli vaikeuksia lausua nimeni oikein, joten he alkoivat kutsua minua Ashiksi. Mutta siitä on nyt vuosia ja arvaan, että kaikki jo osaavat lausua nimeni oikein."

Aisha ja tämänkaltaisten elokuvien ontuvuus

Ystäväni ehdotteli kiivaasti viikon verran, että katsoisimme yhdessä Aisha-elokuvan (Bollywood, 2010). Pari viikkoa sitten pitkin hampain tapitin kuvaruudulta I Hate Luv Storys-elokuvan, joten en ollut vielä henkisesti valmis katsomaan uutta Sonam Kapoorin tähdittämää nuorten filmiä. Aisha perustuu Jane Austenin novelliin Emma. Aisha (Sonam Kapoor) on Delhin oma Emma tarinassa, jossa ihmissuhdekuviot ovat monimutkaisia. En pystynyt katsomaan elokuvaa kuin puoliväliin, onneksi ystävänikin halusi lopettaa lapsellisen elokuvan katsomisen samaan aikaan. Listasin elokuvasta ärsyttäviä piirteitä, jotka on kopioitu Hollywoodista.


1. Rokahtava/popahtava taustamusiikki
Aisha alkaa Delhin liikenteessä, taustamusiikkina soi rokahtava, englanniksi laulettu kappale. Rokkia soi uudestaan "action"-kohtauksissa, mm. kavereiden ollessa laskemassa koskea. Hollywood-elokuvissa rokahtava musiikki on soinut pidempään nuorten elokuvien taustalla. Aisha-elokuvassa taustamusiikki on muutenkin todella popahtavaa välillä, kun kai yritetään antaa trendikästä kuvaa menevällä rytmityksellä.


2. Intialaisesti pukeutunutta kohdellaan kuin "fossiilia" (Am. norttitytto)
Aisha "adoptoi" suojatikseen peri-intialaisen tyton (kuvassa vasemalla), ja projektina ystävänsä kanssa muuttaa tämän tyylin muodikkaaksi. Tyton pitkä letti vaihtuu suoraan, lyhyempään malliin, kulmakarvat nypitään ja vaatteet muuttuvat paljastavammiksi.

3. "Shut up"
Päähenkiloiden tärkeilyä korostaa heidän tokaisunsa "shut up", kun joku puhuu sellaisia, mikä heitä tylsistyttää.

4. Sonam Kapoor
Sonam Kapoor on ihan hyvä valinta tähän elokuvaan, eihän tälläiseen todellista ammattinäyttelijää (esim. Vidya Balan) viitsisi palkata. Näyttelijän taidoiltaan keskinkertainen, ulospäin näyttävä pitkäsäärinen nainen sopii paremmin elokuvan tyyliin.


5. Kerronnan keinot
Kuva pysähtyy ja Aisha kertoo mielipiteensä jostain henkilostä/tapahtumasta, ja sitten elokuva jatkuu.

6. Länsimainen look
Elokuvaa katsoessa saa sellaisen kuvan, että Intiassa kukaan nuori ei pukeudu salwariin, anarkaliin tai sariin. Alkoholia myos juo naisetkin.

7. Vaatehuone
Miksi tälläisissä nuorten tyttojen elokuvissa on päähenkilollä oltava huoneen kokoinen vaatekomero?



8. Mainostava shoppailukohtaus
Tytot menevät vähän ostoskeskukseen shoppailemaan, ja ruudulla vilahtelee sponsoroivien yritysten tuotemerkkejä trendikkään musiikin soidessa taustalla.

9. Shoppaillaan isän luottokortilla (kuvassa)
Pappa betalar, tyttäret vähän käyvät kalliilla ostoksilla.

10. Pinnalliset ihmissuhteet
Kuin salama kirkkaalta taivaalta on rakkaus syttynyt henkilohahmojen välillä. Katsojan pitäisi olla onnellinen, kun lopussa parit saavat toisensa, vaikkakin tunteiden taso on kovimmillaankin ollut uskottavuudeltaan vain lievän ihastuksen tasolla.

11. Vaatteet
Elokuvassa ei hienoja maisemia näy, lavastuksia enemmän annetaan arvoa päähenkiloiden vaatteille, jotka vaihtuvatkin epäuskottavasti, esim. aamiaisella täysin puettu ja ehostettu Aisha on eri vaatteissa ja eri kampauksessa kuin kohta ystäviensä kanssa ulkona ollessaan.

12. Bikinikohtaus
Mennään uimarannalle pelaamaan lentopalloa, jotta ruutuun saadaan naisia bikineissä, eipä ainakaan mieskatsojat kerkeä pitkästyä tätä tyttomäistä homppää katsoessaan.

Elokuva on niin heppoinen, ettei sen kaikkia Hollywoodista kopioituja nuorisoelokuvan kliseitä viitsi edes listata. Katsoimme muuten intialaisessa elokuvateatterissa nauhoitetun piraattiversion, jonka ääninauhalle oli tallentunut elokuvayleison äännähtely. Miehiä elokuva ei vaikuttanut naurattavan lainkaan, naiskatsojien naurua kuului joidenkin harvojen vitsien kohdalla silloin tälloin. Elokuvaruudulle piirtyi myos ääriviivoja miehistä, jotka nähtävästi poistuivat elokuvasalista saatuaan tarpeekseen.

Toiveuusinta: Merkityksiä Bollywood-elokuvissa

Bollywood-elokuvissa on pajon merkityksiä ja kuvaavia liikkeitä, jotka ovat kulttuuriin, mm. tanssiin sidonnaisia. Tässä muutamia:


Laulussa viestitetään "lentää", kädet on laitettu kuin siiviksi, jotka sitten "lentävät" näyttelijättären pyörähtäessä ympäri nostaen käsiään. Asento on napattu bharatnatyam-tanssista, jossa tämä liike tarkoittaa kotkaa.

"Kukka" ikään kuin aukeaa nupusta laulun "phool" (kukkaa) kuvaavan lyriikan kohdalla.

Tässä kahden käden "kukka". Bharatnatyam-tanssissa käsiliikkeet on jaoteltu yhden ja kahden käden liikkeisiin.

Peukalolla ja etusormella Madhuri viestittää tässä "pieni", käy myös kuvaamaan "vähän". Liike ei ole bharatnatyamia.

Shahrukh "katsoo" :D Oli niin ihana, että oli pakko laittaa.

Punainen pallo kämmenellä on eräänlainen versio otsalla olevasta "bindistä" (bindi= pallo). Kämmenellä sen uskotaan pitävän huonoa onnea poissa, ja merkitsee nykyään juhlia toimimalla juhlakoristeena.

Intialaisissa häissä kuppiin sekoitetaan kuminan siemeniä ja sokeriruo'on mehua, jonka jälkeen näitä ei oikein voi erottaa toisistaan. Hääpari laittaa seosta toistensa päälle tai muut laittaa, kuten Devdasissa ennen tätä kohtausta, jossa Parvatilla on Betel-puun lehdet käsissä. Ne symboloivat rikkautta ja "tuoreutta". Bengalilaisissa häissä morsian kärrätään seitsemän kertaa miehen ympäri, jonka jälkeen tämä laskee lehdet pois kasvoiltaan ja katsoo sulhasta suoraan silmiin.

Parvatin ollessa metsässä Devdasin kanssa tämän äiti tanssii ja tekee bharatnatyam-liikkeen nostamalla peukalon ylös kun muut sormet ovat puristuksessa. Liike merkitsee tässä rakkauden jumalaa ja aviomiestä. Ele tarkoittaa myös vartaloiden 'hyväilyä', joka antaa lisämietteitä sille, että mitä siellä metsässä oikein tapahtui.

Parvatin äiti vielä punoo rakkauden koukeroita tässä.

Madhuri tässä esittää bharatnatyam-liikkeen "kinastelua", laittamalla etusormet lukkoon.

Hyvin tuttu liike Bollywoodissa on sormien pistäminen suuhun, joka viestittää tässä "mitä sanoa" tai "sanoisinko".

Sormien hypistely merkitsee vaikeaa tilannetta, jossa ei oikein tiedä, mitä tehdä.

Dialogi: Kabhi Kushi Kabhi Kham

Vaihdan jokseenkin vanhentuneen sisustus-teeman dialogi-teemaan. Valitsin viikon dialogiksi tämän:


- Kunnioitatko yhä tätä?


(Om, hindulaisuuden symboli)


- Jumala on aina sydämissämme.

- Miltä tahansa näytämme ulospäin, olemme tosi mukavia sisältä.

Kirja: A pictorical history of Indian cinema

Luin Firoze Rangoonwallan Intian elokuvateollisuutta käsittelevän kirjan A pictorical history of Indian cinema. Kirjoittaja on töikseen Intialainen filmikriitikko, mutta kirja on julkaistu 1979, joten Shahrukia ei tässä näy :( Kirjassa on niin hienoja kuvia, että tekee vähän mieli leikata ne irti. Olen koonnut tähän joitain kiinnostavia otteita kirjasta:

Ensimmäinen intialainen elokuva julkaistiin Bombaylaisessa hotellissa 1896. Intialaisissa elokuvateattereissa oli musiikin soittajia, kun itse elokuvat olivat vielä äänettömiä. Sittemmin intialaisia elokuvia on leimannut myyttisyys ja melodramaattisuus. Ensimmäiset kehittyneet elokuvat kertoivat jumalista tai jumalien palvojista.


Ensimmäiset oikeat elokuvatähdet olivat mykkäfilmien Patience Cooper ja Khalil. Jo 1900-luvun alkupuolella kalliin elokuvatähden palkkaaminen oli riskialtista, sillä kalliiden tähtien palkat pystyivät syöksemään kokonaisia filmiyhtiöitä konkurssiin, mikäli elokuva floppasi. Puhumattakaan elokuvista, joissa on monia tähtiluokan näyttelijöitä samassa filmissä.

Intialainen elokuvayleisö on aina hakenut eskapismia elokuvateatterista, ja halajaa fantasiaa. Intialaisten unelma olla kaksin tytön/pojan kanssa on aina ollut suosittu "elokuvaelämys". Nykyään seurustelukulttuuri kuulemma kuuluu monen koululaisen arkeen Intiassa, joten ehkä siksi(kin) romantiikkaa saa nykyisin harvemmin valkokankaalla. Tuntuukin, että nykyaikaan, kun vähän kaikki on sallittua tai ainakin mahdollista aikuisille, elokuvat ovat entistä enemmän nuorille suunnattuja. Discojen glamouria, vapaata nuoren aikuisen elämää, sellaista, mistä nuorilla ei vielä ole kokemusta ja jota he vielä ihannoivat, mutta joka on aikuisten tiedossa jo merkityksetöntä.


Ensimmäisissä äänielokuvissa oli lauluja 20-40, ennätys on Indra Shabban 71 laulua. Musiikkikohtaukset vähenivät, ja nyt normi on 4-6 laulua/elokuva.




Hellien hetkien näyttäminen oli ihan normaalia 30-luvun intialaisissa elokuvissa. kuvassa Devika Ranin Karma (1933) ja toisessa Sita Ranin A Throw of Dice (1930). Ulkomailla kuvattu Sangam (1964) aloitti filmien kuvaamisen ulkomailla.


Hema Malini toi ammattitaitoista bharatnatyam-tanssia elokuviin.


Naisten kasvojen peittävää huivien käyttöä on naisasialiikkeet kritisoineet, mutta filmeissä ei olla siihen otettu kantaa. Jossain elokuvassa mies naittaa vahingossa rakkaansa muslimiystävälleen, koska ei tunnista tätä dubatan alta. Toisessa filmissä mies menee väärän naisen kanssa naimisiin, koska tunnisti tämän huivista, ei kasvoista.


Tykkäsin kirjasta, mutta se oli 40:ssä vuodessa hieman vanhentunut. Historiallinen kertaus intialaisen elokuvan taipaleesta 1800-luvulta 1970-luvulle on mielenkiintoinen.

Bollywood-sisustus: Kisna (2005)

1940-luvulle sijoittuva elokuva Kisna on rakkaustarina kahden rakastavaisen riistävästä suhteesta ja heidän repeämisestään karman (hyveiden) ja dharman (velvollisuuksien) välillä. Vivek Oberoi näyttelee pääosaa. Sisustuksena hieno sininen palatsi:


Ulkosali on upea suihkulähteineen ja arkkituehtuureineen.


Aulasta aukeaa parveke, jonka luona on keittiö ikkunalautoineen.


Parveke on hyvin tilava, siellä on samanlaisia suihkulähteitä kuin ensimmäisessä kuvassa.


Tyttöjen huoneessa on valkoinen sisustus.

Ulkoa palatsi näyttää tältä.

Bollywood-sisustus: Karma

Karma (1985) on kansallismielinen, hieman progandahtava elokuva, jossa poliisi ja kolme kuolemantuomion saanutta rikollista pelastavat Intian ulkomaalaisilta terroristeilta. Elokuvassa on kasapäin kliseitä. Sitten sisustukseen:



Elokuva alkaa kaksikerroksisessa talossa, jonka aulassa on paljon kalusteita. Ei siis värikästä sisätilatanssia luvassa tämän talon asukkaiden juhlissa elokuvan aikana. Asunnossa ei ole kreikkalaisia pylväitä tällä kertaa, ei perhevalokuvia/perheenjäsenistä tehtyä taulua, eli elokuva ei kerro pääasiassa tämän talon perheenjäsenten tunteista.



Tässä terroristin tyttären huone. Yksi Intiaa pelastavista rikollisista on heti rakastunut häneen ja hän häneen.

Huomaa tyypillinen "laatikkopohjainen" sohva, useissa Bollywood-elokuvissa käytetään tuommoisia. Oikeassa alanurkassa näyttäisi olevan puumallinen koruteline, miksi en löydä semmoisia mistään?

Shahid ja Kareena

Shahid ja Kareena ovat hyvissä väleissä erosta huolimatta. Jopa Kareenan uusi mies Saif Ali näkee Shahidin normaalina ja mukavana kaverina. "Kareenalla ei ole ongelmaa kenenkään kanssa", sanoo hänen edustajansa.

Väleissä erosta huolimatta.

Toista se on Aishwarya Railla, joka pakoilee entisiä poikaystäviään. Mukamas koska menneet on menneitä.

Anwar - Tohse Naina Laage

Rakastan tätä laulua, siitä on kaksi versiota, muslimiversio ja hinduversio. Käänsin sanat harkitulla epätarkkuudella:

Tohse Naina Laage Piya Saaware
Silmäsi koskevattavat minua, henkinen rakatajani
Nahin Bas Me Ab Yeh Jiya Saaware
En voi enää pidätellä sydäntäni, henkinen rakastajani

Mohabbat To Ek Jaaveda Zindagi Hai
Rakkaus on ikuinen elämä

Tohse Naina Laage Mili Roshni
Silmäsi koskettivat minua, siten löysin valon
Tohse Man Jo Laaga Mili Zindagi
Sydämesi jos kosketti minua, siten löysin elämän

Mohabbat Ki Hai Daastaan Zindagi
Rakkauden tarina on elämä
Mohabbat Na Ho Toh Kaha Zindagi
Rakkaudetta missä on elämää?

Shama Ko Pigalne Ka Armaan Kyun Hai?
Miksi lamppu halajaa sammua palaen?
Patange Ko Jalne Ka Armaan Kyun Hai?
Miksi koi halajaa kuolla tuleen lentäen?
Isi Shaqt Ka Intehaan Zindagi Hai
Haluaa niin, että tahdosta tulee elämän tarkoitus

Mohabbat Jise Baksh De Zindagani
Rakastava hakee armoa elämältä
Nahi Maut Par Khatm Uski Kahaani
Eikä kuolema päätä hänen tarinaansa

Kaise Jiya Jaaye - Ishq Bin?
Kuinka voi elää - ilman rakkautta?

Nahin Koi Insaan Mohabbat Se Khaali
Kukaan ei elä rakkaudetta
Har Ek Ruh Pyaasi, Har Ek Dil Sawaali
Jokaisen sielu on janoinen, jokaisen sydän hullaantuu

Mohabbat Jahaan Wahaan Zindagi Hai
Siellä missä on rakkautta on elämää
Mohabbat Na Ho Toh Kahaan Zindagi Hai
Rakkaudettomassa paikassa ei ole elämää

Nahi Maut Par Khatm Usaki Kahani
Rakastajan tarina ei pääty kuolemaan

Kites - pussailu Bollywood-elokuvissa

Hrithik Roshanin ja Barbara Morin tuleva uusi elokuva Kites sisältää kuumia kohtauksia ja "intohimoisen" suudelman. Elokuvasta julkaistaan kaksi versiota, toinen intialaiselle yleisölle ja toinen länsimaalaiselle. Intialainen versio eroaa siten, ettei siinä näytetä kuumia lemmenhetkiä. Saa miettiä, onko tämän ratkaisun takana intialaisten elokuvantekijöiden rasistinen stereotypia länsimaalaisista seksinjanoisina.


Intialainen katsomo saa nauttia hellistä hetkistä.


Länsimaalaisille katsojille sen sijaan kaupitellaan "kovaa kamaa".

Suutelukohtauksissa ei sinänsä ole mitään väärää. Itse en ainakaan ole mitään kieltämässä. Mutta vaikka ne siellä intiassa lisäisivät sata suutelukohtausta filmiin, se tuskin ketään länsimaalaista hetkauttaa. Täällä sitä on totuttu näkemään, ketään ei kiinnosta. Vaikea kuvitella, että joku länsimaalainen ajattelisi yhtään mitään suutelukohtauksesta. Toisin on asiat sen sijaan Intiassa, jossa ihmisiä on mennyt kasapäin katsomaan "tuhmia". On yleisesti tiedossa, että seksi on uutuutena myynyt hyvin intialaisille katsomoille.

Suuteleminen on nykyään monelle yllättävän yleistä Bollywoodissa. Hyvin muistan ne ajat, kun Bollywood-näyttelijät ylpeinä sanoivat ulkomaalaisissa haastatteluissa, että "me emme pussaile, me laulelemme ja tanssimme". Nyt liian monessa elokuvassa laulu on jäänyt taustalle, niin on käynyt liian usein tanssillekin. Hulmuavien sarien sijasta monissa elokuvissa hulmuaa nyt bikinien narut tai minihame.

Länsimaissa sen sijaan ennen niin suosittu Playboy keikkuu konkurssin partaalla, eikä super(seksipommi)blondit enää niin kiinnosta. Monet uudet seksikkäät julkkikset ovat oikeasti alansa ammattilaisia, hyvinä esimerkkeinä Beyoncé, Lady Gaga, yms. Sen sijaan Bollywoodissa taidottomia, mutta hotteja, näyttelijöitä ilmestyy pääosiin suoraan missikilpailuista. Silikonia näyttää olevan aika monella.

Tätä vastaan on taisteltava. En itse ainakaan mene katsomaan Kitesia elokuvateatteriin, katson sen piraattina, jos se saa hyvät arvostelut.

My Name is KHAN

Kävimme tänään ystäväni Jennin ja Moun kanssa Leicesterissä katsomassa My Name is Khanin, josta lisää myöhemmin. Päivä alkoi hyvin. Aamulla sadan täytetyn kyselyn raja täyttyi, joten olen nyt saanut kaikki kyselyt valmiiksi, ja voin siirtyä opinnäytetyön analyysiosioon, JEE! :D

Ennen elokuvaa söimme Keralalaisessa Kayal-ravintolassa seuraavaa:

Mou söi idlejä, Jenni söi lammasbiryania ja itse söin kasvisthalin. Sitten kiirehdimme täysin mahoin elokuvateatteriin.

Katsomossa oli pääosin desejä, oli siellä pari valkoihoistakin. My Name is Khan on hyvä elokuva, suosittelen. Shahrukh Khan harvoin tuottaa pettymystä, varsinkin, jos vastanäyttelijänä on Kajol. Elokuvassa aspergerin syndroomasta kärsivä Khan muuttaa San Franciscoon ja menee naimisiin hindulaisen naisen kanssa. Kaikki sujuu hyvin ja elämä on ihanaa, kunnet 9/11 ja muslimivastaisuus amerikassa rikkoo idyllin.


Khan menee upeissa kulisseissa naimisiin hindulaisen kampaajan kanssa. Tyypillinen pakollinen juhla Bollywood-elokuvassa, jotta ihmiset nähdään värikkäissä ja näyttävissä juhlapuvuissa. Juhlissa korostuvat myös yhteisöllisyys, traditiot ja elämän "kabhi kushi", onnelliset ajat.

Vaikka elokuva on saanut runsaasti viiden tähden arvosteluja, antaisin sille itse vain neljä tähteä. Tämä elokuva olisi ollut paikallaan silloin 6-7 vuotta sitten. Terroristiteema ja 9/11 on jo aika vanhentunutta ja ylikoluttua materiaalia. Elokuva on selvästi rakennettu viehättämään länsimaalaista katsojakuntaa. Kuten usein Amerikassa kuvatuista Bollywood-elokuvista, tästäkin puuttui pari purkillista masalaa. Ylidramatisoituja kohtauksia bollywoodin tapaan on turha odottaa. Musiikkikohtauksissa ei lauleta eikä tanssita, musiikki soi vain taustalla kun hahmot tekevät normaaleja juttuja. Ollaan siis kaukana pellolla kirmailusta. Elokuvassa ei näkynyt yhtäkään saria, paitsi (liian) lyhyessä hääkohtauksessa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä elokuva, mutta en anna viittä tähteä, kun mukana ei ole tarpeeksi mausteita.

Bollywood-sisustus: Dil ka Rishta

Ylläri ylläri, talo on kaksikerroksinen! Tässä näkyy yläkertaa. Huomaa valkoiset pylväät! Tyypillinen Bollywood-koti.


Alakerta on aika länsimaalainen, ja sisältää ison aukean tilan (näyttämön). Takka on ihana lisä.


Makuuhuoneesta tulee mieleen joku Kauniit ja rohkeat. Talon yläkerran parvekkeella on kliseinen pelkistetty valkoinen sohva. Naitä valkoisia ja punaisia neliöpohjaisia sohvia näkee Bollywoodissa niin usein, että niitä varmaan kierrätetään siellä studiolla.