On vaikea keskittyä tulevaan, kun tuntuu, että menneitä ei ole vielä eletty. Haaskaan siis taas aikaani ajatellessani entistäni. Hän tulee aina iltaisin juttelemaan kanssani online, ja aina jätän kaiken muun sen takia. Eilen taas mietin, että ei oikeasti pitäisi logata sisälle, mutta kellon lähestyessä kymmentä sorruin. Tapaamisen aikana viime viikolla olin taas kuin osa sisäpiiriä, mutta nyt olo on taas kuin tarhan aidan takana piilottelevalla lähestymiskiellon saaneella äidillä. Poikakaveri toitottaa, ettei tuo entinen ikinä koskaan ole minusta välittänyt pätkääkään.
Ei tästä näin kyllä mitään tule, mutta on tosi vaikea lähteä, kun entinen ikään kuin pitää ovea hieman raollaan, vaikkei niin paljoa, että pääsisin sisään. En viitsi ovea auki riuhtoa, mutta ehkä se aukenee, kun seison tarpeeksi kauan rappukäytävässä. (Nauran tälle ajatukselle ja toimintamallille sitten myöhemmin.
jeudi 29 avril 2010
dimanche 11 avril 2010
Toiveuusinta: Merkityksiä Bollywood-elokuvissa
Bollywood-elokuvissa on pajon merkityksiä ja kuvaavia liikkeitä, jotka ovat kulttuuriin, mm. tanssiin sidonnaisia. Tässä muutamia:
Laulussa viestitetään "lentää", kädet on laitettu kuin siiviksi, jotka sitten "lentävät" näyttelijättären pyörähtäessä ympäri nostaen käsiään. Asento on napattu bharatnatyam-tanssista, jossa tämä liike tarkoittaa kotkaa.
"Kukka" ikään kuin aukeaa nupusta laulun "phool" (kukkaa) kuvaavan lyriikan kohdalla.
Peukalolla ja etusormella Madhuri viestittää tässä "pieni", käy myös kuvaamaan "vähän". Liike ei ole bharatnatyamia.
Shahrukh "katsoo" :D Oli niin ihana, että oli pakko laittaa.
Punainen pallo kämmenellä on eräänlainen versio otsalla olevasta "bindistä" (bindi= pallo). Kämmenellä sen uskotaan pitävän huonoa onnea poissa, ja merkitsee nykyään juhlia toimimalla juhlakoristeena.
Intialaisissa häissä kuppiin sekoitetaan kuminan siemeniä ja sokeriruo'on mehua, jonka jälkeen näitä ei oikein voi erottaa toisistaan. Hääpari laittaa seosta toistensa päälle tai muut laittaa, kuten Devdasissa ennen tätä kohtausta, jossa Parvatilla on Betel-puun lehdet käsissä. Ne symboloivat rikkautta ja "tuoreutta". Bengalilaisissa häissä morsian kärrätään seitsemän kertaa miehen ympäri, jonka jälkeen tämä laskee lehdet pois kasvoiltaan ja katsoo sulhasta suoraan silmiin.
Laulussa viestitetään "lentää", kädet on laitettu kuin siiviksi, jotka sitten "lentävät" näyttelijättären pyörähtäessä ympäri nostaen käsiään. Asento on napattu bharatnatyam-tanssista, jossa tämä liike tarkoittaa kotkaa.
"Kukka" ikään kuin aukeaa nupusta laulun "phool" (kukkaa) kuvaavan lyriikan kohdalla.
Tässä kahden käden "kukka". Bharatnatyam-tanssissa käsiliikkeet on jaoteltu yhden ja kahden käden liikkeisiin.
Peukalolla ja etusormella Madhuri viestittää tässä "pieni", käy myös kuvaamaan "vähän". Liike ei ole bharatnatyamia.
Shahrukh "katsoo" :D Oli niin ihana, että oli pakko laittaa.
Punainen pallo kämmenellä on eräänlainen versio otsalla olevasta "bindistä" (bindi= pallo). Kämmenellä sen uskotaan pitävän huonoa onnea poissa, ja merkitsee nykyään juhlia toimimalla juhlakoristeena.
Intialaisissa häissä kuppiin sekoitetaan kuminan siemeniä ja sokeriruo'on mehua, jonka jälkeen näitä ei oikein voi erottaa toisistaan. Hääpari laittaa seosta toistensa päälle tai muut laittaa, kuten Devdasissa ennen tätä kohtausta, jossa Parvatilla on Betel-puun lehdet käsissä. Ne symboloivat rikkautta ja "tuoreutta". Bengalilaisissa häissä morsian kärrätään seitsemän kertaa miehen ympäri, jonka jälkeen tämä laskee lehdet pois kasvoiltaan ja katsoo sulhasta suoraan silmiin.
Parvatin ollessa metsässä Devdasin kanssa tämän äiti tanssii ja tekee bharatnatyam-liikkeen nostamalla peukalon ylös kun muut sormet ovat puristuksessa. Liike merkitsee tässä rakkauden jumalaa ja aviomiestä. Ele tarkoittaa myös vartaloiden 'hyväilyä', joka antaa lisämietteitä sille, että mitä siellä metsässä oikein tapahtui.
Parvatin äiti vielä punoo rakkauden koukeroita tässä.
Madhuri tässä esittää bharatnatyam-liikkeen "kinastelua", laittamalla etusormet lukkoon.
Hyvin tuttu liike Bollywoodissa on sormien pistäminen suuhun, joka viestittää tässä "mitä sanoa" tai "sanoisinko".
Sormien hypistely merkitsee vaikeaa tilannetta, jossa ei oikein tiedä, mitä tehdä.
jeudi 1 avril 2010
Dialogi: Kabhi Kushi Kabhi Kham
Vaihdan jokseenkin vanhentuneen sisustus-teeman dialogi-teemaan. Valitsin viikon dialogiksi tämän:
- Kunnioitatko yhä tätä?
(Om, hindulaisuuden symboli)
- Jumala on aina sydämissämme.
- Kunnioitatko yhä tätä?
(Om, hindulaisuuden symboli)
- Jumala on aina sydämissämme.
- Miltä tahansa näytämme ulospäin, olemme tosi mukavia sisältä.
mercredi 31 mars 2010
Kirja: Shakespeare and the Loss of Eden
Luin Catherine Belseyn Shakespeare and the Loss of Eden (2001), lukuun ottamatta Raamatusta puhuvia lukuja. 1600-luvulla järjestetty avioliitto oli osa englantilaista kulttuuria, ja naisten oli maksettava isot myötäjäiset uusille perheilleen. 12-vuotias lapsi oli aviokypsä, vaikkakin useimmiten avioiduttiin 21-vuotiaina. 1500-lukua ennen ja osittain 1500-luvullakin romanttinen kirjallisuus kuitenkin keskittyi rakkauteen avioliiton ulkopuolella, vaikka kirkko ei semmoisesta tykännyt. 1600-luvun romantismi palautti hohdon avioliiton ulkopuolisiin romansseihin, myös Shakespearen tarinoissa.
Kirjassa pohditaan 1600-luvun ydinperhemallin problematiikkaa siltä pohjalta, että sopimuspohjainen läheisyys kasvattaa piittaamattomuutta ja kaunaa, kun rakkaus muuttuu itsestäänselvyydeksi. Ennenpitkää rakkaus muuttuu kahleiksi ja koviksi odotuksiksi, esim. tyttölapsen odotetaan ilman muuta menevän naimisiin vanhempien osoittaman pojan kanssa vanhempienrakkaudesta. Järjestetty rakkaus muuttui 1600-luvulla usein hyväksikäytöksi, fyysiseksi ja mentaaliseksi pahoinpitelyksi.
Shakespearen näytelmässä As You Like It veljekset Oliver ja Orlando ajautuvat veljesrakkauden vaatimusten uhreiksi, kuin Kain ja Aapeli Raamatussa. Pienempi veli odottaa isommaltaan sitä osaa ja huomiota, jonka hänen mielestään kuuluisi saada automaattisesti olemalla pikkuveli. Sitä hän ei saa. Kain ja Aapeli päättyy toisen veljen surmatessa toisen, mutta As You Like It nimensämukaisesti päättyy kuin yleisö haluaa veljeksien tehdessä sovinnon.
Avioliitossa sovittua rakkautta varjostaa usein mustasukkaisuus. Shakespearen tarinassa Cymbeline (1610) Iachimo piilottautuu Imogenin huoneen arkkuun. Imogenin nukkuessa Iachimo lähestyy häntä, puhuu raiskauksesta ja pysähtyy tarkkaillen huoneen sisustusta. Hän kiinnittää huomiota nukkuvan Imogenin rinnalla olevaan luomeen ja varastaa tältä rannerenkaan. Sitten hän menee takaisin arkkuun ja seuraavana päivänä kertoo Imogenin aviomiehelle tämän olleen uskoton. Imogenin aviomies velloo mustasukkaisuudessa, eikä tiedä uskoako vai eikö uskoa. Toisaalta Cymbeline, jonka vaimo on petollinen, ei voisi ikinä kuvitella vaimoaan pettämässä.
1600-luvulla vastanaineet saivat usein lahjaksi puusta veistetyn sängyn, johon oli veistetty kuvaelma lankeamuksesta. Sängyt olivat arvokkaita ja usein kulkivat perintönä suvussa. Lankeamus oli myös kirjailtujen makuuhuoneiden seinälakanoiden aihe, sekä aiheesta piirrettiin myös lautasiin. Tämä muistuttaa Eevan lankeamisesta ja naisen petollisuudesta. Kuvat ensimmäisen avioliiton paratiisiielämän rikkoutumisesta ja siitä, kuinka Eevaa rangaistiin antamalla hänelle synnyttämisen taakka muistuttavat uskottoman avioliiton helvetistä.
Shakespearelainen vapaa rakkaus kuitenkin pohjautuu samaan kuin Aatamin rakkaus: haluun. Halu on aina yhteydessä saavuttamattomaan, ja saavuttamattomuus saa halun palamaan. Tyydytetty rakkaus voi toisaalta muuttua kesyksi ja kotiutuvaksi, pesän perustamista varten.
Shakespearen näytelmissä vapaista rakastuneista kasvaa runoilijoita, ja rakkautta kuvaillaan sanoituksilla. Shakespearen sanoin: "Oi rakkaus anna anteeksi, kun laulan sinusta taivaallisesta ylistystä, niin maallisella kielellä niin maalliseen tapaan." Rakkauden ollessa persoonallista se on myös yleistä, ja antaa katsojille eläytymisen ja etäisyyden hurmaa. Vapaa rakkaus myöhemmin voitti järjestetyn rakkauden, ja järjestetyt avioliitot loppuivat Englannissa myöhemmin.
Kirjassa pohditaan 1600-luvun ydinperhemallin problematiikkaa siltä pohjalta, että sopimuspohjainen läheisyys kasvattaa piittaamattomuutta ja kaunaa, kun rakkaus muuttuu itsestäänselvyydeksi. Ennenpitkää rakkaus muuttuu kahleiksi ja koviksi odotuksiksi, esim. tyttölapsen odotetaan ilman muuta menevän naimisiin vanhempien osoittaman pojan kanssa vanhempienrakkaudesta. Järjestetty rakkaus muuttui 1600-luvulla usein hyväksikäytöksi, fyysiseksi ja mentaaliseksi pahoinpitelyksi.
Shakespearen näytelmässä As You Like It veljekset Oliver ja Orlando ajautuvat veljesrakkauden vaatimusten uhreiksi, kuin Kain ja Aapeli Raamatussa. Pienempi veli odottaa isommaltaan sitä osaa ja huomiota, jonka hänen mielestään kuuluisi saada automaattisesti olemalla pikkuveli. Sitä hän ei saa. Kain ja Aapeli päättyy toisen veljen surmatessa toisen, mutta As You Like It nimensämukaisesti päättyy kuin yleisö haluaa veljeksien tehdessä sovinnon.
Avioliitossa sovittua rakkautta varjostaa usein mustasukkaisuus. Shakespearen tarinassa Cymbeline (1610) Iachimo piilottautuu Imogenin huoneen arkkuun. Imogenin nukkuessa Iachimo lähestyy häntä, puhuu raiskauksesta ja pysähtyy tarkkaillen huoneen sisustusta. Hän kiinnittää huomiota nukkuvan Imogenin rinnalla olevaan luomeen ja varastaa tältä rannerenkaan. Sitten hän menee takaisin arkkuun ja seuraavana päivänä kertoo Imogenin aviomiehelle tämän olleen uskoton. Imogenin aviomies velloo mustasukkaisuudessa, eikä tiedä uskoako vai eikö uskoa. Toisaalta Cymbeline, jonka vaimo on petollinen, ei voisi ikinä kuvitella vaimoaan pettämässä.
1600-luvulla vastanaineet saivat usein lahjaksi puusta veistetyn sängyn, johon oli veistetty kuvaelma lankeamuksesta. Sängyt olivat arvokkaita ja usein kulkivat perintönä suvussa. Lankeamus oli myös kirjailtujen makuuhuoneiden seinälakanoiden aihe, sekä aiheesta piirrettiin myös lautasiin. Tämä muistuttaa Eevan lankeamisesta ja naisen petollisuudesta. Kuvat ensimmäisen avioliiton paratiisiielämän rikkoutumisesta ja siitä, kuinka Eevaa rangaistiin antamalla hänelle synnyttämisen taakka muistuttavat uskottoman avioliiton helvetistä.
Shakespearelainen vapaa rakkaus kuitenkin pohjautuu samaan kuin Aatamin rakkaus: haluun. Halu on aina yhteydessä saavuttamattomaan, ja saavuttamattomuus saa halun palamaan. Tyydytetty rakkaus voi toisaalta muuttua kesyksi ja kotiutuvaksi, pesän perustamista varten.
Shakespearen näytelmissä vapaista rakastuneista kasvaa runoilijoita, ja rakkautta kuvaillaan sanoituksilla. Shakespearen sanoin: "Oi rakkaus anna anteeksi, kun laulan sinusta taivaallisesta ylistystä, niin maallisella kielellä niin maalliseen tapaan." Rakkauden ollessa persoonallista se on myös yleistä, ja antaa katsojille eläytymisen ja etäisyyden hurmaa. Vapaa rakkaus myöhemmin voitti järjestetyn rakkauden, ja järjestetyt avioliitot loppuivat Englannissa myöhemmin.
mardi 30 mars 2010
Kirja: A pictorical history of Indian cinema
Luin Firoze Rangoonwallan Intian elokuvateollisuutta käsittelevän kirjan A pictorical history of Indian cinema. Kirjoittaja on töikseen Intialainen filmikriitikko, mutta kirja on julkaistu 1979, joten Shahrukia ei tässä näy :( Kirjassa on niin hienoja kuvia, että tekee vähän mieli leikata ne irti. Olen koonnut tähän joitain kiinnostavia otteita kirjasta:
Ensimmäinen intialainen elokuva julkaistiin Bombaylaisessa hotellissa 1896. Intialaisissa elokuvateattereissa oli musiikin soittajia, kun itse elokuvat olivat vielä äänettömiä. Sittemmin intialaisia elokuvia on leimannut myyttisyys ja melodramaattisuus. Ensimmäiset kehittyneet elokuvat kertoivat jumalista tai jumalien palvojista.
Ensimmäiset oikeat elokuvatähdet olivat mykkäfilmien Patience Cooper ja Khalil. Jo 1900-luvun alkupuolella kalliin elokuvatähden palkkaaminen oli riskialtista, sillä kalliiden tähtien palkat pystyivät syöksemään kokonaisia filmiyhtiöitä konkurssiin, mikäli elokuva floppasi. Puhumattakaan elokuvista, joissa on monia tähtiluokan näyttelijöitä samassa filmissä.
Intialainen elokuvayleisö on aina hakenut eskapismia elokuvateatterista, ja halajaa fantasiaa. Intialaisten unelma olla kaksin tytön/pojan kanssa on aina ollut suosittu "elokuvaelämys". Nykyään seurustelukulttuuri kuulemma kuuluu monen koululaisen arkeen Intiassa, joten ehkä siksi(kin) romantiikkaa saa nykyisin harvemmin valkokankaalla. Tuntuukin, että nykyaikaan, kun vähän kaikki on sallittua tai ainakin mahdollista aikuisille, elokuvat ovat entistä enemmän nuorille suunnattuja. Discojen glamouria, vapaata nuoren aikuisen elämää, sellaista, mistä nuorilla ei vielä ole kokemusta ja jota he vielä ihannoivat, mutta joka on aikuisten tiedossa jo merkityksetöntä.
Ensimmäisissä äänielokuvissa oli lauluja 20-40, ennätys on Indra Shabban 71 laulua. Musiikkikohtaukset vähenivät, ja nyt normi on 4-6 laulua/elokuva.
Hellien hetkien näyttäminen oli ihan normaalia 30-luvun intialaisissa elokuvissa. kuvassa Devika Ranin Karma (1933) ja toisessa Sita Ranin A Throw of Dice (1930). Ulkomailla kuvattu Sangam (1964) aloitti filmien kuvaamisen ulkomailla.
Hema Malini toi ammattitaitoista bharatnatyam-tanssia elokuviin.
Naisten kasvojen peittävää huivien käyttöä on naisasialiikkeet kritisoineet, mutta filmeissä ei olla siihen otettu kantaa. Jossain elokuvassa mies naittaa vahingossa rakkaansa muslimiystävälleen, koska ei tunnista tätä dubatan alta. Toisessa filmissä mies menee väärän naisen kanssa naimisiin, koska tunnisti tämän huivista, ei kasvoista.
Tykkäsin kirjasta, mutta se oli 40:ssä vuodessa hieman vanhentunut. Historiallinen kertaus intialaisen elokuvan taipaleesta 1800-luvulta 1970-luvulle on mielenkiintoinen.
Ensimmäinen intialainen elokuva julkaistiin Bombaylaisessa hotellissa 1896. Intialaisissa elokuvateattereissa oli musiikin soittajia, kun itse elokuvat olivat vielä äänettömiä. Sittemmin intialaisia elokuvia on leimannut myyttisyys ja melodramaattisuus. Ensimmäiset kehittyneet elokuvat kertoivat jumalista tai jumalien palvojista.
Ensimmäiset oikeat elokuvatähdet olivat mykkäfilmien Patience Cooper ja Khalil. Jo 1900-luvun alkupuolella kalliin elokuvatähden palkkaaminen oli riskialtista, sillä kalliiden tähtien palkat pystyivät syöksemään kokonaisia filmiyhtiöitä konkurssiin, mikäli elokuva floppasi. Puhumattakaan elokuvista, joissa on monia tähtiluokan näyttelijöitä samassa filmissä.
Intialainen elokuvayleisö on aina hakenut eskapismia elokuvateatterista, ja halajaa fantasiaa. Intialaisten unelma olla kaksin tytön/pojan kanssa on aina ollut suosittu "elokuvaelämys". Nykyään seurustelukulttuuri kuulemma kuuluu monen koululaisen arkeen Intiassa, joten ehkä siksi(kin) romantiikkaa saa nykyisin harvemmin valkokankaalla. Tuntuukin, että nykyaikaan, kun vähän kaikki on sallittua tai ainakin mahdollista aikuisille, elokuvat ovat entistä enemmän nuorille suunnattuja. Discojen glamouria, vapaata nuoren aikuisen elämää, sellaista, mistä nuorilla ei vielä ole kokemusta ja jota he vielä ihannoivat, mutta joka on aikuisten tiedossa jo merkityksetöntä.
Ensimmäisissä äänielokuvissa oli lauluja 20-40, ennätys on Indra Shabban 71 laulua. Musiikkikohtaukset vähenivät, ja nyt normi on 4-6 laulua/elokuva.
Hellien hetkien näyttäminen oli ihan normaalia 30-luvun intialaisissa elokuvissa. kuvassa Devika Ranin Karma (1933) ja toisessa Sita Ranin A Throw of Dice (1930). Ulkomailla kuvattu Sangam (1964) aloitti filmien kuvaamisen ulkomailla.
Hema Malini toi ammattitaitoista bharatnatyam-tanssia elokuviin.
Naisten kasvojen peittävää huivien käyttöä on naisasialiikkeet kritisoineet, mutta filmeissä ei olla siihen otettu kantaa. Jossain elokuvassa mies naittaa vahingossa rakkaansa muslimiystävälleen, koska ei tunnista tätä dubatan alta. Toisessa filmissä mies menee väärän naisen kanssa naimisiin, koska tunnisti tämän huivista, ei kasvoista.
Tykkäsin kirjasta, mutta se oli 40:ssä vuodessa hieman vanhentunut. Historiallinen kertaus intialaisen elokuvan taipaleesta 1800-luvulta 1970-luvulle on mielenkiintoinen.
Iltalukemista
Kävin kirjastosta haalimassa vähän iltalukemista: 6 kirjaa Bollywoodista, 2 arabien historiasta kertovaa opusta, sekä 2 Shakespearen kertomusta. Lukuenergiaa antaa puolalaiset maitoiset toffeekarkit.
Päätin jättää Andrewn oman onnensa nojaan, menen nykyään aikaisemmin nukkumaan, enkä edes ole paikalla, kun hän avaa koneen myöhään illalla töidensä jälkeen. Olen todella kyllästynyt miehiin ja seurustelusuhteisiin ja sovittuihin avioliittoihin (jollaista hieman yrittelin Aladinin kanssa). Vertailin elämäni sinkkuaikoja ja seurusteluaikoja, ja huomasin, että sinkkuaikoina olen pitänyt itsestäni parempaa huolta. Yksi kaveri sanoikin Facebookissa "ylittäneensä seurusteluiän". Ehkä joskus joku "oikea" tulee kohdalle, mutta anti nyt olla.
Eilen Andrew tuli online, kun olin vielä koneella. Tunnen aina piston sydämessä kun kuulen hänestä. Selvitin, että se johtuu stressihormonien nopeasta laukeamisesta elimistöön, jonka seurauksena sydän joutuu tekemään enemmän töitä pumpatakseen verta kehoon. Ilmiö on todellinen rasite sydämelle ja vaarallista siis terveydelle.
vendredi 26 mars 2010
Bollywood-sisustus: Kisna (2005)
1940-luvulle sijoittuva elokuva Kisna on rakkaustarina kahden rakastavaisen riistävästä suhteesta ja heidän repeämisestään karman (hyveiden) ja dharman (velvollisuuksien) välillä. Vivek Oberoi näyttelee pääosaa. Sisustuksena hieno sininen palatsi:
Ulkosali on upea suihkulähteineen ja arkkituehtuureineen.
Aulasta aukeaa parveke, jonka luona on keittiö ikkunalautoineen.
Parveke on hyvin tilava, siellä on samanlaisia suihkulähteitä kuin ensimmäisessä kuvassa.
Tyttöjen huoneessa on valkoinen sisustus.
Ulkosali on upea suihkulähteineen ja arkkituehtuureineen.
Aulasta aukeaa parveke, jonka luona on keittiö ikkunalautoineen.
Parveke on hyvin tilava, siellä on samanlaisia suihkulähteitä kuin ensimmäisessä kuvassa.
Tyttöjen huoneessa on valkoinen sisustus.
Ulkoa palatsi näyttää tältä.
samedi 27 février 2010
Eristyksissä
Kahdella parhaalla ystävälläni, joiden kanssa asun, taitaa olla säpinää. Tuntuu, että he haluavat kovasti viettää aikaa lähekkäin olohuoneen sohvalla tai minun ja ystävättäreni huoneessa. Olen täällä toisessa huoneessa, enkä oikein tiedä miten liikkua näissä neliöissä, kun tuntuu, että olen vain heidän tiellään. Onneksi minulla on täällä Internet.
vendredi 26 février 2010
Viimeinen mies elossa
Elokuvassa The Last Man on Earth (1964) Robert Morgan on maailman ainoa jäljelläoleva mies. Euroopassa koko väestön lamauttanut virus on levinnyt ilmateitse Amerikkaan.
Päivisin Robert kuskaa ruumiita teiltä roviolle, öisin hän pysyttelee turvassa kotonaan zombeina henkiin heränneiltä tuttaviltaan, jotka yrittävät murtautua hänen taloonsa ja tehdä hänestäkin zombien. Elokuva kulkee kahdella tasolla. Sen symboloima zombien painostus alkaa elämässä varhain, on uskontuputtajia, on pakollisia epämukavia vaatteita, on pakollisia baarireissuja... Vainoajia riittää, jos haluaa olla riippumaton ja joukkoon kuulumaton.
Robert katsoo vanhoja filmejä lapsensa syntymäpäiviltä. Onnellista perhe-elämää. Hauskuttelu videolla räjäyttää hänet mielipuoliseen nauruun, joka pian saa hänet epätoivoiseen itkuun. Häneltäkin mennyt vaimo ja lapsi tämän Euroopasta tulleen taudin mukana. Muistoissa ovat ne ajat, kun Robertin vaimo ja lapsi sairastuivat, ensin tulivat sokeiksi ja sitten lamaantuivat päivien ajaksi. Toisella tasolla 60-luvulla kiihtynyt perheiden hajoaminen ja avioerojen suuri kasvu koskettaa, viitataanpa siihen elokuvassa tai ei.
Viisi vuotta yksinäisyyttä ei ole ollut sellaista elämää, mitä Robert olisi halunnut elää. Eräänä päivänä autokaupasta uutta "lahtausautoa" valitessaan Robert näkee villakoiran. Tämä on elokuvan liikuttavimpia kohtauksia, kun mies riemastuu täysillä nähdessään pienen eläimen. Robert seuraa koiraa, mutta ei löydä tätä mistään. Sen sijaan Robert löytää vastikään keihäällä tapettuja ruumiita. Hän ei siis olekaan ainoa taudista selvinnyt. Kuka tappaa eläviä keihäillä?
Seuraavana päivänä Robertin ollessa ulkona hän näkee naisen. Suostuttelun jälkeen hän lupaa tulla Robertin luokse turvaan. Nainen on peloissaan, ja jokainen peloissaoleva on helppo saastuttaa. Toisella tasolla peloissaanolevat on helppo sairastuttaa henkisesti. Nainen pelkää valkosipulia ja omaa kuvaansa katsomista. Vaikka naisessakin on virus (pelkoa), hän on sille immuuni saadessaan pistoksen. Nainen kertoo koko maailman pelkäävän Roberttia, miestä, joka kävelee päivisin ja nukkuu öisin. Robert siirtää vertaan naiseen, jolloin tämäkin tulee terveeksi. Yhdessä he voisivat vertaan siirtämällä saada koko maailman terveeksi.
Kerron tässä kappaleessa, miten elokuva päättyy. Robertin entinen ystävä pääsee yöllä murtautumaan taloon, ja puree naista tehden hänestä jälleen sairaan. Samalla muut zombie-taudille immuunit, virusta (pelkoa) veressään kantavat ovat tulleet Robertin talolle hänet tappamaan. Syntyy ajodraama, jonka päätteeksi Robert jouksee kirkkoon ja tulee tapetuksi alttarille. Kuoleva Robert julistaa "Ja he ovat peloissaan minusta. Koska minä olen maailman viimeinen mies."
jeudi 25 février 2010
Aforismeja
Olli-Jukka Jokisaarella on avaramietteinen blogi, josta keräsin suosikkejani:
"Kuunteleminen tekee kuuliaiseksi ei näkeväksi.
Mielenterveyden hoitaminen lääkkeillä parantaa monta yritystä.
Minulla ei ole mitään syytä olla ystävällinen niille, joita rakastan. Minä rahastan.
Rikkaan ja köyhän ensimmäinen valhe: minä olen tämän ansainnut.
Tuotemaailma rakensi itselleen Frankensteinin hirviön: ihmisen.
Ihminen näyteikkunassa rikkoo täydellisyyden.
Epäilijää vielä siedetään, kyseenalaistajaa tuskin, ihmettelijää ei koskaan.
Totuudenpuhujat maksattavat valheen kuuntelijoillaan.
Koneen olemassaolo on tarkoitus, ihmisen olemassaolo sattuma.
Miksi tarkoitus olisi sattumaa arvokkaampi?
Tasa-arvoa ei ole kuin rahalla.
Rakastamme itseämme sen verran kuin meitä on rakastettu. Mistä itseviha tulee?
Kun halutaan enemmän, alkaa sota (Paronen). Kun halutaan liikaa, syntyy perikato."
"Kuunteleminen tekee kuuliaiseksi ei näkeväksi.
Mielenterveyden hoitaminen lääkkeillä parantaa monta yritystä.
Minulla ei ole mitään syytä olla ystävällinen niille, joita rakastan. Minä rahastan.
Rikkaan ja köyhän ensimmäinen valhe: minä olen tämän ansainnut.
Tuotemaailma rakensi itselleen Frankensteinin hirviön: ihmisen.
Ihminen näyteikkunassa rikkoo täydellisyyden.
Epäilijää vielä siedetään, kyseenalaistajaa tuskin, ihmettelijää ei koskaan.
Totuudenpuhujat maksattavat valheen kuuntelijoillaan.
Koneen olemassaolo on tarkoitus, ihmisen olemassaolo sattuma.
Miksi tarkoitus olisi sattumaa arvokkaampi?
Tasa-arvoa ei ole kuin rahalla.
Rakastamme itseämme sen verran kuin meitä on rakastettu. Mistä itseviha tulee?
Kun halutaan enemmän, alkaa sota (Paronen). Kun halutaan liikaa, syntyy perikato."
Liz Hurley De Beers Love Ball Lontoossa
Mita ihmetta Liz Hurleylla oli mielessa, kun lahti timanttijuhliin lapinakyvassa sarissa ilman aluspaitaa? Minulle on ihan sama, laillistetaanko naisten rintojen nayttaminen julkisilla paikoilla vaiko ei, mutta perinteisen intialaisen naisen ylpeydenaihetta ja kansallisvaatetusta ei saisi nain hapaista.
mercredi 24 février 2010
Bollywood-sisustus: Karma
Karma (1985) on kansallismielinen, hieman progandahtava elokuva, jossa poliisi ja kolme kuolemantuomion saanutta rikollista pelastavat Intian ulkomaalaisilta terroristeilta. Elokuvassa on kasapäin kliseitä. Sitten sisustukseen:
Elokuva alkaa kaksikerroksisessa talossa, jonka aulassa on paljon kalusteita. Ei siis värikästä sisätilatanssia luvassa tämän talon asukkaiden juhlissa elokuvan aikana. Asunnossa ei ole kreikkalaisia pylväitä tällä kertaa, ei perhevalokuvia/perheenjäsenistä tehtyä taulua, eli elokuva ei kerro pääasiassa tämän talon perheenjäsenten tunteista.
Tässä terroristin tyttären huone. Yksi Intiaa pelastavista rikollisista on heti rakastunut häneen ja hän häneen.
Elokuva alkaa kaksikerroksisessa talossa, jonka aulassa on paljon kalusteita. Ei siis värikästä sisätilatanssia luvassa tämän talon asukkaiden juhlissa elokuvan aikana. Asunnossa ei ole kreikkalaisia pylväitä tällä kertaa, ei perhevalokuvia/perheenjäsenistä tehtyä taulua, eli elokuva ei kerro pääasiassa tämän talon perheenjäsenten tunteista.
Tässä terroristin tyttären huone. Yksi Intiaa pelastavista rikollisista on heti rakastunut häneen ja hän häneen.
Huomaa tyypillinen "laatikkopohjainen" sohva, useissa Bollywood-elokuvissa käytetään tuommoisia. Oikeassa alanurkassa näyttäisi olevan puumallinen koruteline, miksi en löydä semmoisia mistään?
mardi 23 février 2010
Vihaan vihaa
"'Katsokaa miten hän mukiloi ja hakkasi minua,
miten hän iski minut maahan ja ryösti minut.'
Jos elät tällaisten ajatusten vallassa, elät vihassa.
'Katsokaa miten hän mukiloi ja hakkasi minua,
miten hän iski minut maahan ja ryösti minut.'
Heitä pois tällaiset ajatukset ja elä rakkaudessa.
Tässä maailmassa ei viha ole koskaan hälventänyt vihaa.
Vain rakkaus hälventää vihan. Tämä on sääntö,
vanha ja muuttumaton laki.
Sinäkin lähdet täältä pois.
Kun tiedät sen, miten voit riidellä?"
- Dhammapada
miten hän iski minut maahan ja ryösti minut.'
Jos elät tällaisten ajatusten vallassa, elät vihassa.
'Katsokaa miten hän mukiloi ja hakkasi minua,
miten hän iski minut maahan ja ryösti minut.'
Heitä pois tällaiset ajatukset ja elä rakkaudessa.
Tässä maailmassa ei viha ole koskaan hälventänyt vihaa.
Vain rakkaus hälventää vihan. Tämä on sääntö,
vanha ja muuttumaton laki.
Sinäkin lähdet täältä pois.
Kun tiedät sen, miten voit riidellä?"
- Dhammapada
Monimutkaisuuden hallinnasta
Miespalvelu-blogissa oli mainio kirjoitus monimutkaisuudesta:
"Usein monimutkaisuuden hallintaan tarjotaan helpointa ja harhaisinta ratkaisua, pyrkimystä yksinkertaisuuteen. Yllä olevassa kuvassa on esitelty kaavioita ihmisen fyysisestä rakenteesta, luurangosta, lihaksistosta, verenkierrosta ja hermostosta. Kun tähän lisätään mielen ja ajattelun alueet, itse ihminen ei ainakaan ole yksikertainen.
Yksinkertaisuus, sen kehittäminen, suosiminen ja pyhitys kuuluvat totalitaarisiin järjestelmiin, joissa suvereeni ihminen on alistettu. Näitä järjestelmiä ovat kaikki ajatuksiltaan, rakenteiltaan ja johtamistavoiltaan konservatiiviset alat kuten kuvataide, näyttelykoirien jalostus, liikkeenjohto, koululaitos.
Pahin yksinkertaistamisen yhdistelmä syntyy kun keskinkertainen, valtaan pyrkivä, alistunut konservatiivi saa koulutuksen. Koulutus vahvistaa kaikkea mahdollista harhaa kieltää maailman monimutkaisuus ja kykyä hallita sitä. Yksinkertaistamiseen vaipuneen ihmisen tunnistaa helposti: hän käyttää paljon sanontoja, lainauksia ja vertauksia, hän ei ota selvää kantaa asioihin vaan ”haluaa ottaa huomioon erilaisia näkemyksiä” (piilodiplomaatti), hän harrastaa vain toisen käden/asteen harrastuksia (valokuvaus, kuorolaulu, karaoke, autojen tuunaus, kansallispuvut, tanhu, kaikki kilttien tyttöjen ja amisviiksipoikien puuhat) eli ei ole itse ns. ensimmäinen liikutaja, vaan perässäkulkija.
Naiset hallitsevat monimutkaisuutta helpommin kuin miehet. Monimutkaisuuden alueella historia ja tytöt-pojat -roolitus ei ole suosinut naista ja keskinkertaiset miehet ovat saaneet ansiotonta etua.
Missä se uusi nainen sitten on? Hyvin todennäköisesti monimutkaisuuden hallinta ja johtaminen on naisten hallussa joskus, mutta ei konservatiivi-länsimaalaisten. Pikemminkin uusi luova ja toimintakykyinen nainen on hyvän koulutuksen saanut, laaja-alainen ja monipuolinen mustaihoinen ja kehitysmaista lähtöisin oleva. Etelä-Amerikka ja Afrikka ovat etusijalla siinä missä Pohjois-Amerikka ja Eurooppa ovat taantuvia."
Koko bloggaus luettavissa Miespalvelublogissa.
"Usein monimutkaisuuden hallintaan tarjotaan helpointa ja harhaisinta ratkaisua, pyrkimystä yksinkertaisuuteen. Yllä olevassa kuvassa on esitelty kaavioita ihmisen fyysisestä rakenteesta, luurangosta, lihaksistosta, verenkierrosta ja hermostosta. Kun tähän lisätään mielen ja ajattelun alueet, itse ihminen ei ainakaan ole yksikertainen.
Yksinkertaisuus, sen kehittäminen, suosiminen ja pyhitys kuuluvat totalitaarisiin järjestelmiin, joissa suvereeni ihminen on alistettu. Näitä järjestelmiä ovat kaikki ajatuksiltaan, rakenteiltaan ja johtamistavoiltaan konservatiiviset alat kuten kuvataide, näyttelykoirien jalostus, liikkeenjohto, koululaitos.
Pahin yksinkertaistamisen yhdistelmä syntyy kun keskinkertainen, valtaan pyrkivä, alistunut konservatiivi saa koulutuksen. Koulutus vahvistaa kaikkea mahdollista harhaa kieltää maailman monimutkaisuus ja kykyä hallita sitä. Yksinkertaistamiseen vaipuneen ihmisen tunnistaa helposti: hän käyttää paljon sanontoja, lainauksia ja vertauksia, hän ei ota selvää kantaa asioihin vaan ”haluaa ottaa huomioon erilaisia näkemyksiä” (piilodiplomaatti), hän harrastaa vain toisen käden/asteen harrastuksia (valokuvaus, kuorolaulu, karaoke, autojen tuunaus, kansallispuvut, tanhu, kaikki kilttien tyttöjen ja amisviiksipoikien puuhat) eli ei ole itse ns. ensimmäinen liikutaja, vaan perässäkulkija.
Naiset hallitsevat monimutkaisuutta helpommin kuin miehet. Monimutkaisuuden alueella historia ja tytöt-pojat -roolitus ei ole suosinut naista ja keskinkertaiset miehet ovat saaneet ansiotonta etua.
Missä se uusi nainen sitten on? Hyvin todennäköisesti monimutkaisuuden hallinta ja johtaminen on naisten hallussa joskus, mutta ei konservatiivi-länsimaalaisten. Pikemminkin uusi luova ja toimintakykyinen nainen on hyvän koulutuksen saanut, laaja-alainen ja monipuolinen mustaihoinen ja kehitysmaista lähtöisin oleva. Etelä-Amerikka ja Afrikka ovat etusijalla siinä missä Pohjois-Amerikka ja Eurooppa ovat taantuvia."
Koko bloggaus luettavissa Miespalvelublogissa.
Inscription à :
Commentaires (Atom)