Youtube-videot Facebookissa

Pakko jakaa Facebookissa tämä Youtubessa katselemani video. Ilta jatkuu Youtubessa, ja tuttu pakkoliike vie kursorin "jaa Facebookissa" linkin päälle yhä uudestaan. Ei hemmetti, nyt ne tyypit siellä kaverilistalla on varmaan jo ihan kypsiä. "Ei ne kypsyessään pilaannu, laita nyt vaan uutta videoo jakoon". Mielessä käy, että kaverilistallani reippaasti yli puolta ei kyllä missään hädässä kiinnosta ne videot, joita minä katselen. Halu levittää iloa, jonka olen joistakin videoista saanut, on kuitenkin valtava. Sori nyt vaan, kun taas laitan uutta videota Facebookin seinälle ja Mervin uusi sympaattinen statuspäivitys "hirvee krapula" jää näkemättä.


Tänään taas avasin Youtuben ja siellähän oli vaikka mitä kivaa uutta. Aishwaryan uusien elokuvien Action Replayy (kuvassa) sekä Guzaarishin trailerit, uusia tekstitettyjä eteläintialaisia musiikkivideoita ja roppakaupalla muutakin hauskaa. Nyt en kyllä... vai kylläkö sittenkin...

Sateisena päivänä

Istun nojatuolissa ikkunan äärellä, luonnollinen valaistus on syksyinen harmaa sadesää. Vilkaisen ikkunasta ulos nähdäkseni pihalla kasvavien lammikoiden pinnan väreilevän pisaroista. Pihan poikki kiitää päästä nilkkoihin hunnutettu nainen kahden kankailla piilotetun pienen tyttärensä seuraamana.

Siirrän katseeni takaisin Dhammapadaan, jossa Buddha opastaa onnellisen elämän lähteelle:

"Leikkaa pois viisi kahletta aistihaluihin: uskomus itsestä, epäilys, riippuvuus moraalisäännöistä ja uskonnollisista säädöksistä, himo sekä katkeramielisyys. Hylkää viisi arkielämän kahletta: halu olemassaoloon aineellisessa maailmassa, halu olemassaoloon aineettomassa maailmassa, ylpeys, levottomuus sekä tietämättömyys. Kehitä viittä henkistä ominaisuutta: luottamusta, viisautta, keskittymistä, voimallisuutta sekä tarkkaavaisuutta. Almuilla elävä, joka on ylittänyt viisi takertumista, on nimeltään Hän, joka on ylittänyt virran."

Aisha ja tämänkaltaisten elokuvien ontuvuus

Ystäväni ehdotteli kiivaasti viikon verran, että katsoisimme yhdessä Aisha-elokuvan (Bollywood, 2010). Pari viikkoa sitten pitkin hampain tapitin kuvaruudulta I Hate Luv Storys-elokuvan, joten en ollut vielä henkisesti valmis katsomaan uutta Sonam Kapoorin tähdittämää nuorten filmiä. Aisha perustuu Jane Austenin novelliin Emma. Aisha (Sonam Kapoor) on Delhin oma Emma tarinassa, jossa ihmissuhdekuviot ovat monimutkaisia. En pystynyt katsomaan elokuvaa kuin puoliväliin, onneksi ystävänikin halusi lopettaa lapsellisen elokuvan katsomisen samaan aikaan. Listasin elokuvasta ärsyttäviä piirteitä, jotka on kopioitu Hollywoodista.


1. Rokahtava/popahtava taustamusiikki
Aisha alkaa Delhin liikenteessä, taustamusiikkina soi rokahtava, englanniksi laulettu kappale. Rokkia soi uudestaan "action"-kohtauksissa, mm. kavereiden ollessa laskemassa koskea. Hollywood-elokuvissa rokahtava musiikki on soinut pidempään nuorten elokuvien taustalla. Aisha-elokuvassa taustamusiikki on muutenkin todella popahtavaa välillä, kun kai yritetään antaa trendikästä kuvaa menevällä rytmityksellä.


2. Intialaisesti pukeutunutta kohdellaan kuin "fossiilia" (Am. norttitytto)
Aisha "adoptoi" suojatikseen peri-intialaisen tyton (kuvassa vasemalla), ja projektina ystävänsä kanssa muuttaa tämän tyylin muodikkaaksi. Tyton pitkä letti vaihtuu suoraan, lyhyempään malliin, kulmakarvat nypitään ja vaatteet muuttuvat paljastavammiksi.

3. "Shut up"
Päähenkiloiden tärkeilyä korostaa heidän tokaisunsa "shut up", kun joku puhuu sellaisia, mikä heitä tylsistyttää.

4. Sonam Kapoor
Sonam Kapoor on ihan hyvä valinta tähän elokuvaan, eihän tälläiseen todellista ammattinäyttelijää (esim. Vidya Balan) viitsisi palkata. Näyttelijän taidoiltaan keskinkertainen, ulospäin näyttävä pitkäsäärinen nainen sopii paremmin elokuvan tyyliin.


5. Kerronnan keinot
Kuva pysähtyy ja Aisha kertoo mielipiteensä jostain henkilostä/tapahtumasta, ja sitten elokuva jatkuu.

6. Länsimainen look
Elokuvaa katsoessa saa sellaisen kuvan, että Intiassa kukaan nuori ei pukeudu salwariin, anarkaliin tai sariin. Alkoholia myos juo naisetkin.

7. Vaatehuone
Miksi tälläisissä nuorten tyttojen elokuvissa on päähenkilollä oltava huoneen kokoinen vaatekomero?



8. Mainostava shoppailukohtaus
Tytot menevät vähän ostoskeskukseen shoppailemaan, ja ruudulla vilahtelee sponsoroivien yritysten tuotemerkkejä trendikkään musiikin soidessa taustalla.

9. Shoppaillaan isän luottokortilla (kuvassa)
Pappa betalar, tyttäret vähän käyvät kalliilla ostoksilla.

10. Pinnalliset ihmissuhteet
Kuin salama kirkkaalta taivaalta on rakkaus syttynyt henkilohahmojen välillä. Katsojan pitäisi olla onnellinen, kun lopussa parit saavat toisensa, vaikkakin tunteiden taso on kovimmillaankin ollut uskottavuudeltaan vain lievän ihastuksen tasolla.

11. Vaatteet
Elokuvassa ei hienoja maisemia näy, lavastuksia enemmän annetaan arvoa päähenkiloiden vaatteille, jotka vaihtuvatkin epäuskottavasti, esim. aamiaisella täysin puettu ja ehostettu Aisha on eri vaatteissa ja eri kampauksessa kuin kohta ystäviensä kanssa ulkona ollessaan.

12. Bikinikohtaus
Mennään uimarannalle pelaamaan lentopalloa, jotta ruutuun saadaan naisia bikineissä, eipä ainakaan mieskatsojat kerkeä pitkästyä tätä tyttomäistä homppää katsoessaan.

Elokuva on niin heppoinen, ettei sen kaikkia Hollywoodista kopioituja nuorisoelokuvan kliseitä viitsi edes listata. Katsoimme muuten intialaisessa elokuvateatterissa nauhoitetun piraattiversion, jonka ääninauhalle oli tallentunut elokuvayleison äännähtely. Miehiä elokuva ei vaikuttanut naurattavan lainkaan, naiskatsojien naurua kuului joidenkin harvojen vitsien kohdalla silloin tälloin. Elokuvaruudulle piirtyi myos ääriviivoja miehistä, jotka nähtävästi poistuivat elokuvasalista saatuaan tarpeekseen.

Suitsukkeet

Sandalwood on ehdottomasti paras suitsuke, en näe mitään järkeä ostaa muita suitsukkeita kuin kunnon sandalwoodia. Tuoksu ja laatu ovat ehdottomasti suitsukehuipussaan sandalwoodista tehdyissä tuotteissa.

Luin artikkelin, jossa suositeltiin sandalwoodista tehtyjä öljyjä ja erilaisia kauneustuotteita. En tiennyt, että tätä saa esimerkiksi saippuoinakin. Ehdottomasti lisättävä kauppalistalle, sandalwoodin rentouttava ja keskittymistä parantava vaikutus varmasti vaikuttaa esimerkiksi käsirasvankin kautta.

1001 Symbolia 1.

Lueskelin rannalla Jack Tresidderin 1001 Symbolia - Kuvitettu opas symbolian historiaan -kirjaa. Mielenkiintoisimmista symboleista kokosin seuraavan listan:


Asetelmissa maallisien esineiden joukkoon usein maalattu kukkiva tai kuihtunut ruusu muistuttaa maallisen rikkauden turhuudesta. Symboliikka juontuu 1500-1600 -luvulle, jolloin maalattiin turhuus-maalauksia (oikealla Adriaen Pieterszin maalaama God is revealed in the smallest work of his creation, 1623). Vasemalla Ahad Gasanovin modernimpi asetelma.

Asetelmissa viinilasi tai malja symboloi elamaa ja nurin käännettynä tyhjyyttä ja siten elämän turhuutta.


Maallisten saavutusten turhuutta symboloi 1500-1600 -luvun maalauksissa pääkallo. Kuvassa kuuluisa Hans Holbein maalaus Suurlähettiläät, jonka alalaidassa sijaitseva kallo tulee esille vain tietysta kulmasta katsottuna.


Japanilaisissa ja kiinalaisissa tauluissa usein yksin esiintyvä, korkealle kohoava mänty symboloi pitkää ikää, joka on Japanissa ja Kiinassa ollut yksi ihmisen suurimmista siunauksista. Kuvassa Chikuun maalaus Landscape.


Kiinalaisissa ja Japanilaisissa maalauksissa suosittu aihe ovat suurikokoiset muuttolinnut haikara ja kurki, jotka myos symboloivat pitkäikäisyyttä.


Kaunis krysanteemi symboloi Japanin keisarillista perhettä.

Omena symboloi monissa kulttuureissa hedelmällisyyttä, osittain johtuen siitä, että se halkaistuna muistuttaa kuvioiltaan naisen sukupuolielintä (En olisi ikinä tullut sellaista ajatelleeksi, mutta en ihmettele, että joku, arvatenkin mies, on sellaista mennyt näkemään. Kuva: www.eettinenkuluttaja.net/hedelmat


Vuohi ja sen runsaudensarvi on alunperin lahtoisin tarinasta, jonka mukaan vuohi Amalthea imetti ylijumala Zeusta, joka vahingossa katkaisi toisen vuohen sarvista ja huomasi sen olevan pullollaan ravintoa.


Kiinalaisissa korteissa harakka symboloi mieluisia uutisia. Kiinassa myos varis nahdaan positiivisesti, auringon lintuna.


Faraon diadeemissa esiintyva uraeus (hyokkaamaan valmista naaraskobraa esittava 'kruunu') symboloi faraon oikeutta antaa tai ottaa elama.


Ensin Lahi-idan taiteissa esiintynyt kotkapainen ja leijonavartaloinen aarnikotka symboloi taivaiden ja maan herruutta. Symboli on otettu Suomen armeijan tunnuskuvaksi (kuvassa).

Kone vetelee viimeisiään

Vanha läppärini vetelee viimeisiään, aina välillä häviää näytöltä kuva ja sitten konetta saa vartin verran ravistella, että taas pääsee surffaamaan. Olen evakuoinut tiedostoja ja vanhoja kuvia, tämä kone saa jäädä romuttamolle, kun lähden tästä maasta. En ainakaan ihan heti osta uutta, kun puhelimella pystyn kuitenkin välttämättömät nettijutut tekemään. Hyvä kokeilla elämää ilman tietsikkaa, kai. En sitten varmaan blogittele ihan heti.

Katse tulevaan

On vaikea keskittyä tulevaan, kun tuntuu, että menneitä ei ole vielä eletty. Haaskaan siis taas aikaani ajatellessani entistäni. Hän tulee aina iltaisin juttelemaan kanssani online, ja aina jätän kaiken muun sen takia. Eilen taas mietin, että ei oikeasti pitäisi logata sisälle, mutta kellon lähestyessä kymmentä sorruin. Tapaamisen aikana viime viikolla olin taas kuin osa sisäpiiriä, mutta nyt olo on taas kuin tarhan aidan takana piilottelevalla lähestymiskiellon saaneella äidillä. Poikakaveri toitottaa, ettei tuo entinen ikinä koskaan ole minusta välittänyt pätkääkään.

Ei tästä näin kyllä mitään tule, mutta on tosi vaikea lähteä, kun entinen ikään kuin pitää ovea hieman raollaan, vaikkei niin paljoa, että pääsisin sisään. En viitsi ovea auki riuhtoa, mutta ehkä se aukenee, kun seison tarpeeksi kauan rappukäytävässä. (Nauran tälle ajatukselle ja toimintamallille sitten myöhemmin.

Toiveuusinta: Merkityksiä Bollywood-elokuvissa

Bollywood-elokuvissa on pajon merkityksiä ja kuvaavia liikkeitä, jotka ovat kulttuuriin, mm. tanssiin sidonnaisia. Tässä muutamia:


Laulussa viestitetään "lentää", kädet on laitettu kuin siiviksi, jotka sitten "lentävät" näyttelijättären pyörähtäessä ympäri nostaen käsiään. Asento on napattu bharatnatyam-tanssista, jossa tämä liike tarkoittaa kotkaa.

"Kukka" ikään kuin aukeaa nupusta laulun "phool" (kukkaa) kuvaavan lyriikan kohdalla.

Tässä kahden käden "kukka". Bharatnatyam-tanssissa käsiliikkeet on jaoteltu yhden ja kahden käden liikkeisiin.

Peukalolla ja etusormella Madhuri viestittää tässä "pieni", käy myös kuvaamaan "vähän". Liike ei ole bharatnatyamia.

Shahrukh "katsoo" :D Oli niin ihana, että oli pakko laittaa.

Punainen pallo kämmenellä on eräänlainen versio otsalla olevasta "bindistä" (bindi= pallo). Kämmenellä sen uskotaan pitävän huonoa onnea poissa, ja merkitsee nykyään juhlia toimimalla juhlakoristeena.

Intialaisissa häissä kuppiin sekoitetaan kuminan siemeniä ja sokeriruo'on mehua, jonka jälkeen näitä ei oikein voi erottaa toisistaan. Hääpari laittaa seosta toistensa päälle tai muut laittaa, kuten Devdasissa ennen tätä kohtausta, jossa Parvatilla on Betel-puun lehdet käsissä. Ne symboloivat rikkautta ja "tuoreutta". Bengalilaisissa häissä morsian kärrätään seitsemän kertaa miehen ympäri, jonka jälkeen tämä laskee lehdet pois kasvoiltaan ja katsoo sulhasta suoraan silmiin.

Parvatin ollessa metsässä Devdasin kanssa tämän äiti tanssii ja tekee bharatnatyam-liikkeen nostamalla peukalon ylös kun muut sormet ovat puristuksessa. Liike merkitsee tässä rakkauden jumalaa ja aviomiestä. Ele tarkoittaa myös vartaloiden 'hyväilyä', joka antaa lisämietteitä sille, että mitä siellä metsässä oikein tapahtui.

Parvatin äiti vielä punoo rakkauden koukeroita tässä.

Madhuri tässä esittää bharatnatyam-liikkeen "kinastelua", laittamalla etusormet lukkoon.

Hyvin tuttu liike Bollywoodissa on sormien pistäminen suuhun, joka viestittää tässä "mitä sanoa" tai "sanoisinko".

Sormien hypistely merkitsee vaikeaa tilannetta, jossa ei oikein tiedä, mitä tehdä.

Dialogi: Kabhi Kushi Kabhi Kham

Vaihdan jokseenkin vanhentuneen sisustus-teeman dialogi-teemaan. Valitsin viikon dialogiksi tämän:


- Kunnioitatko yhä tätä?


(Om, hindulaisuuden symboli)


- Jumala on aina sydämissämme.

- Miltä tahansa näytämme ulospäin, olemme tosi mukavia sisältä.

Kirja: Shakespeare and the Loss of Eden

Luin Catherine Belseyn Shakespeare and the Loss of Eden (2001), lukuun ottamatta Raamatusta puhuvia lukuja. 1600-luvulla järjestetty avioliitto oli osa englantilaista kulttuuria, ja naisten oli maksettava isot myötäjäiset uusille perheilleen. 12-vuotias lapsi oli aviokypsä, vaikkakin useimmiten avioiduttiin 21-vuotiaina. 1500-lukua ennen ja osittain 1500-luvullakin romanttinen kirjallisuus kuitenkin keskittyi rakkauteen avioliiton ulkopuolella, vaikka kirkko ei semmoisesta tykännyt. 1600-luvun romantismi palautti hohdon avioliiton ulkopuolisiin romansseihin, myös Shakespearen tarinoissa.

Kirjassa pohditaan 1600-luvun ydinperhemallin problematiikkaa siltä pohjalta, että sopimuspohjainen läheisyys kasvattaa piittaamattomuutta ja kaunaa, kun rakkaus muuttuu itsestäänselvyydeksi. Ennenpitkää rakkaus muuttuu kahleiksi ja koviksi odotuksiksi, esim. tyttölapsen odotetaan ilman muuta menevän naimisiin vanhempien osoittaman pojan kanssa vanhempienrakkaudesta. Järjestetty rakkaus muuttui 1600-luvulla usein hyväksikäytöksi, fyysiseksi ja mentaaliseksi pahoinpitelyksi.

Shakespearen näytelmässä As You Like It veljekset Oliver ja Orlando ajautuvat veljesrakkauden vaatimusten uhreiksi, kuin Kain ja Aapeli Raamatussa. Pienempi veli odottaa isommaltaan sitä osaa ja huomiota, jonka hänen mielestään kuuluisi saada automaattisesti olemalla pikkuveli. Sitä hän ei saa. Kain ja Aapeli päättyy toisen veljen surmatessa toisen, mutta As You Like It nimensämukaisesti päättyy kuin yleisö haluaa veljeksien tehdessä sovinnon.

Avioliitossa sovittua rakkautta varjostaa usein mustasukkaisuus. Shakespearen tarinassa Cymbeline (1610) Iachimo piilottautuu Imogenin huoneen arkkuun. Imogenin nukkuessa Iachimo lähestyy häntä, puhuu raiskauksesta ja pysähtyy tarkkaillen huoneen sisustusta. Hän kiinnittää huomiota nukkuvan Imogenin rinnalla olevaan luomeen ja varastaa tältä rannerenkaan. Sitten hän menee takaisin arkkuun ja seuraavana päivänä kertoo Imogenin aviomiehelle tämän olleen uskoton. Imogenin aviomies velloo mustasukkaisuudessa, eikä tiedä uskoako vai eikö uskoa. Toisaalta Cymbeline, jonka vaimo on petollinen, ei voisi ikinä kuvitella vaimoaan pettämässä.



1600-luvulla vastanaineet saivat usein lahjaksi puusta veistetyn sängyn, johon oli veistetty kuvaelma lankeamuksesta. Sängyt olivat arvokkaita ja usein kulkivat perintönä suvussa. Lankeamus oli myös kirjailtujen makuuhuoneiden seinälakanoiden aihe, sekä aiheesta piirrettiin myös lautasiin. Tämä muistuttaa Eevan lankeamisesta ja naisen petollisuudesta. Kuvat ensimmäisen avioliiton paratiisiielämän rikkoutumisesta ja siitä, kuinka Eevaa rangaistiin antamalla hänelle synnyttämisen taakka muistuttavat uskottoman avioliiton helvetistä.

Shakespearelainen vapaa rakkaus kuitenkin pohjautuu samaan kuin Aatamin rakkaus: haluun. Halu on aina yhteydessä saavuttamattomaan, ja saavuttamattomuus saa halun palamaan. Tyydytetty rakkaus voi toisaalta muuttua kesyksi ja kotiutuvaksi, pesän perustamista varten.

Shakespearen näytelmissä vapaista rakastuneista kasvaa runoilijoita, ja rakkautta kuvaillaan sanoituksilla. Shakespearen sanoin: "Oi rakkaus anna anteeksi, kun laulan sinusta taivaallisesta ylistystä, niin maallisella kielellä niin maalliseen tapaan." Rakkauden ollessa persoonallista se on myös yleistä, ja antaa katsojille eläytymisen ja etäisyyden hurmaa. Vapaa rakkaus myöhemmin voitti järjestetyn rakkauden, ja järjestetyt avioliitot loppuivat Englannissa myöhemmin.

Kirja: A pictorical history of Indian cinema

Luin Firoze Rangoonwallan Intian elokuvateollisuutta käsittelevän kirjan A pictorical history of Indian cinema. Kirjoittaja on töikseen Intialainen filmikriitikko, mutta kirja on julkaistu 1979, joten Shahrukia ei tässä näy :( Kirjassa on niin hienoja kuvia, että tekee vähän mieli leikata ne irti. Olen koonnut tähän joitain kiinnostavia otteita kirjasta:

Ensimmäinen intialainen elokuva julkaistiin Bombaylaisessa hotellissa 1896. Intialaisissa elokuvateattereissa oli musiikin soittajia, kun itse elokuvat olivat vielä äänettömiä. Sittemmin intialaisia elokuvia on leimannut myyttisyys ja melodramaattisuus. Ensimmäiset kehittyneet elokuvat kertoivat jumalista tai jumalien palvojista.


Ensimmäiset oikeat elokuvatähdet olivat mykkäfilmien Patience Cooper ja Khalil. Jo 1900-luvun alkupuolella kalliin elokuvatähden palkkaaminen oli riskialtista, sillä kalliiden tähtien palkat pystyivät syöksemään kokonaisia filmiyhtiöitä konkurssiin, mikäli elokuva floppasi. Puhumattakaan elokuvista, joissa on monia tähtiluokan näyttelijöitä samassa filmissä.

Intialainen elokuvayleisö on aina hakenut eskapismia elokuvateatterista, ja halajaa fantasiaa. Intialaisten unelma olla kaksin tytön/pojan kanssa on aina ollut suosittu "elokuvaelämys". Nykyään seurustelukulttuuri kuulemma kuuluu monen koululaisen arkeen Intiassa, joten ehkä siksi(kin) romantiikkaa saa nykyisin harvemmin valkokankaalla. Tuntuukin, että nykyaikaan, kun vähän kaikki on sallittua tai ainakin mahdollista aikuisille, elokuvat ovat entistä enemmän nuorille suunnattuja. Discojen glamouria, vapaata nuoren aikuisen elämää, sellaista, mistä nuorilla ei vielä ole kokemusta ja jota he vielä ihannoivat, mutta joka on aikuisten tiedossa jo merkityksetöntä.


Ensimmäisissä äänielokuvissa oli lauluja 20-40, ennätys on Indra Shabban 71 laulua. Musiikkikohtaukset vähenivät, ja nyt normi on 4-6 laulua/elokuva.




Hellien hetkien näyttäminen oli ihan normaalia 30-luvun intialaisissa elokuvissa. kuvassa Devika Ranin Karma (1933) ja toisessa Sita Ranin A Throw of Dice (1930). Ulkomailla kuvattu Sangam (1964) aloitti filmien kuvaamisen ulkomailla.


Hema Malini toi ammattitaitoista bharatnatyam-tanssia elokuviin.


Naisten kasvojen peittävää huivien käyttöä on naisasialiikkeet kritisoineet, mutta filmeissä ei olla siihen otettu kantaa. Jossain elokuvassa mies naittaa vahingossa rakkaansa muslimiystävälleen, koska ei tunnista tätä dubatan alta. Toisessa filmissä mies menee väärän naisen kanssa naimisiin, koska tunnisti tämän huivista, ei kasvoista.


Tykkäsin kirjasta, mutta se oli 40:ssä vuodessa hieman vanhentunut. Historiallinen kertaus intialaisen elokuvan taipaleesta 1800-luvulta 1970-luvulle on mielenkiintoinen.

Iltalukemista

Kävin kirjastosta haalimassa vähän iltalukemista: 6 kirjaa Bollywoodista, 2 arabien historiasta kertovaa opusta, sekä 2 Shakespearen kertomusta. Lukuenergiaa antaa puolalaiset maitoiset toffeekarkit.

Päätin jättää Andrewn oman onnensa nojaan, menen nykyään aikaisemmin nukkumaan, enkä edes ole paikalla, kun hän avaa koneen myöhään illalla töidensä jälkeen. Olen todella kyllästynyt miehiin ja seurustelusuhteisiin ja sovittuihin avioliittoihin (jollaista hieman yrittelin Aladinin kanssa). Vertailin elämäni sinkkuaikoja ja seurusteluaikoja, ja huomasin, että sinkkuaikoina olen pitänyt itsestäni parempaa huolta. Yksi kaveri sanoikin Facebookissa "ylittäneensä seurusteluiän". Ehkä joskus joku "oikea" tulee kohdalle, mutta anti nyt olla.

Eilen Andrew tuli online, kun olin vielä koneella. Tunnen aina piston sydämessä kun kuulen hänestä. Selvitin, että se johtuu stressihormonien nopeasta laukeamisesta elimistöön, jonka seurauksena sydän joutuu tekemään enemmän töitä pumpatakseen verta kehoon. Ilmiö on todellinen rasite sydämelle ja vaarallista siis terveydelle.

Bollywood-sisustus: Kisna (2005)

1940-luvulle sijoittuva elokuva Kisna on rakkaustarina kahden rakastavaisen riistävästä suhteesta ja heidän repeämisestään karman (hyveiden) ja dharman (velvollisuuksien) välillä. Vivek Oberoi näyttelee pääosaa. Sisustuksena hieno sininen palatsi:


Ulkosali on upea suihkulähteineen ja arkkituehtuureineen.


Aulasta aukeaa parveke, jonka luona on keittiö ikkunalautoineen.


Parveke on hyvin tilava, siellä on samanlaisia suihkulähteitä kuin ensimmäisessä kuvassa.


Tyttöjen huoneessa on valkoinen sisustus.

Ulkoa palatsi näyttää tältä.

Eristyksissä

Kahdella parhaalla ystävälläni, joiden kanssa asun, taitaa olla säpinää. Tuntuu, että he haluavat kovasti viettää aikaa lähekkäin olohuoneen sohvalla tai minun ja ystävättäreni huoneessa. Olen täällä toisessa huoneessa, enkä oikein tiedä miten liikkua näissä neliöissä, kun tuntuu, että olen vain heidän tiellään. Onneksi minulla on täällä Internet.

Viimeinen mies elossa

Elokuvassa The Last Man on Earth (1964) Robert Morgan on maailman ainoa jäljelläoleva mies. Euroopassa koko väestön lamauttanut virus on levinnyt ilmateitse Amerikkaan.

Päivisin Robert kuskaa ruumiita teiltä roviolle, öisin hän pysyttelee turvassa kotonaan zombeina henkiin heränneiltä tuttaviltaan, jotka yrittävät murtautua hänen taloonsa ja tehdä hänestäkin zombien. Elokuva kulkee kahdella tasolla. Sen symboloima zombien painostus alkaa elämässä varhain, on uskontuputtajia, on pakollisia epämukavia vaatteita, on pakollisia baarireissuja... Vainoajia riittää, jos haluaa olla riippumaton ja joukkoon kuulumaton.

Robert katsoo vanhoja filmejä lapsensa syntymäpäiviltä. Onnellista perhe-elämää. Hauskuttelu videolla räjäyttää hänet mielipuoliseen nauruun, joka pian saa hänet epätoivoiseen itkuun. Häneltäkin mennyt vaimo ja lapsi tämän Euroopasta tulleen taudin mukana. Muistoissa ovat ne ajat, kun Robertin vaimo ja lapsi sairastuivat, ensin tulivat sokeiksi ja sitten lamaantuivat päivien ajaksi. Toisella tasolla 60-luvulla kiihtynyt perheiden hajoaminen ja avioerojen suuri kasvu koskettaa, viitataanpa siihen elokuvassa tai ei.

Viisi vuotta yksinäisyyttä ei ole ollut sellaista elämää, mitä Robert olisi halunnut elää. Eräänä päivänä autokaupasta uutta "lahtausautoa" valitessaan Robert näkee villakoiran. Tämä on elokuvan liikuttavimpia kohtauksia, kun mies riemastuu täysillä nähdessään pienen eläimen. Robert seuraa koiraa, mutta ei löydä tätä mistään. Sen sijaan Robert löytää vastikään keihäällä tapettuja ruumiita. Hän ei siis olekaan ainoa taudista selvinnyt. Kuka tappaa eläviä keihäillä?

Seuraavana päivänä Robertin ollessa ulkona hän näkee naisen. Suostuttelun jälkeen hän lupaa tulla Robertin luokse turvaan. Nainen on peloissaan, ja jokainen peloissaoleva on helppo saastuttaa. Toisella tasolla peloissaanolevat on helppo sairastuttaa henkisesti. Nainen pelkää valkosipulia ja omaa kuvaansa katsomista. Vaikka naisessakin on virus (pelkoa), hän on sille immuuni saadessaan pistoksen. Nainen kertoo koko maailman pelkäävän Roberttia, miestä, joka kävelee päivisin ja nukkuu öisin. Robert siirtää vertaan naiseen, jolloin tämäkin tulee terveeksi. Yhdessä he voisivat vertaan siirtämällä saada koko maailman terveeksi.

Kerron tässä kappaleessa, miten elokuva päättyy. Robertin entinen ystävä pääsee yöllä murtautumaan taloon, ja puree naista tehden hänestä jälleen sairaan. Samalla muut zombie-taudille immuunit, virusta (pelkoa) veressään kantavat ovat tulleet Robertin talolle hänet tappamaan. Syntyy ajodraama, jonka päätteeksi Robert jouksee kirkkoon ja tulee tapetuksi alttarille. Kuoleva Robert julistaa "Ja he ovat peloissaan minusta. Koska minä olen maailman viimeinen mies."