"I want a simple lady"

Kun kenelta tahansa itamaan miehelta kysyy, minkalaisen puolison han haluaa, on vastaus huomattavan usein "simple". Taman nakee esimerkiksi shaadi.comin ilmoituksia selaillessa. Puolisoksi halutaan yksinkertainen nainen, jonka kanssa elama on tasapainoista. Monimutkainen, oikutteleva ja alahteleva nainen on kauhistus. Varsinkin lansimaalaiset naiset nahdaan moniulotteisina ja vaikeina.

Juttelin turkkilaisen miehen ex-puolison kanssa, joka valitti miehen kieltaneen hanelta huulipunan kayton naimisiinmenon jalkeen. Huulipunasta tuli lopulta niin iso kynnyskysymys, etta silla oli loppupeleissa suuri rooli avioliiton kariutumisessa. Muistan itsekin kapinoineeni ensimmaisen poikakaverini kanssa, joka on Intian muslimi. Tahalteni tilailin aina ravintoloissa sianlihaa, vedin paitaa alemmaksi jos se oli hanen mielestaan liian paljastava, tein kaikkeni jotta Suomalaisessa kulttuurissa normaalit asiat olisivat normaaleja suhteessamme. Enhan minakaan antanut hanelle mitaan kaskyja. Islam ja Intialainen kulttuuri olivat kuitenkin koko suhteemme ajan valtoja, jotka sanelivat poikaystavani arvot ja odotukset minua kohtaan. Naita arvoja han ei koskaan kyseenalaistanut, vaikka kyseessa olisi ollut minun, tulevan vaimon, mielihalujen toteuttaminen. Janosin vallankumousta, halusin, etta islamin sijaan mina ja han paattaisimme mika on oikein ja mika vaarin. Olin siis juuri sellainen ei-simple, monimutkainen nainen, jolle oman paan pitaminen ja omien arvojen mukaan elaminen oli aarimmaisen tarkeaa.

Rakkaus kuitenkin kasvattaa suhteen aikana simppeliksi, nyt minulle on ihan sama, syonko sianlihaa vaiko en. Luovuin myoskin Kreikasta ostamistani minihameista. Aladdinin onnellisuus ja tyytyvaisyys merkitsevat paljon enemman kuin oman kulttuurini pelisaannoilla pelaaminen. Suhteemme aikana olen omasta tahdostani halunnut luopua nipusta vapauksia, onhan se pieni uhraus Aladdinin miellyttamisesta, joka on minulle paljon suurempi nautinto kuin lansimaalaisen kulttuurin minulle suomat vapaudet.

Toisaalta taas Aladdin on heltynyt suhteemme aikana, eika han ole valittanyt niista kerroista, kun olen ystavieni kanssa kaynyt baareissa. Alkuaikoina se oli hanen mielestaan aivan ehdottomasti kiellettava. Han on luopunut vesipiipun polttamisesta sen jalkeen, kun mainitsin sen terveyshaitoista. Niina hetkina, kun Saksassa asuessamme arabikulttuuri on ahdistanut minua, on han tarjoillut minulle intialaista teeta ja ostipa han yhtena paivana ison kasan Bollywood-elokuviakin, jotta voisimme yhdessa katsoa niita. Joululomalla han aikoo kokata meille intialaista ruokaa. Hanelle on todella tarkeaa, etta tunnen oloni kotoisaksi hanen asunnossaan, jopa silloin, kun kyseeseen tulee arabikulttuurin asioista luopuminen.

Mokusuhde arabialaisen kanssa

Yritin tanaan etsia netista blogeja, joissa kasitellaan arabiyhteisoon liittymista suomalaisesta nakokulmasta. Valitettavasti niita ei loytynyt paljoa. Siksi paatinkin itse alkaa kirjoittaa aiheesta, ja olen muuten ainoa aiheesta napytteleva bloggaaja, joka ei ole kaantynyt muslimiksi.

Menin alustavasti viime kuussa moskeijassa naimisiin saksalais-palestiinalaisen mieheni Aladdinin kanssa, ja muutin Saksaan hanen luokseen asumaan. Olemme nyt tosin seitseman kuukautta kaukosuhteessa, koska opiskelen matkailua Englannissa neljatta, eli viimeista, vuotta.
Itse olen ainakin huomannut sen, etta kulttuurieroilla ei ole kahdenkeskisessa vuorovaikutuksessa mitaan valia. Ei ainakaan silloin, kun suhteen molemmat osapuolet ovat avarakatseisia. Kulttuurierot tulevat kuitenkin esille yhteison (muiden ymparillamme olevien arabien) ennakkoluuloissa ja erilaisina vaarinkasityksina. Aladdin kertoi viela kihloissa ollessamme, etta hanella on kaksi kaveria, jotka tulevat oikein hyvin toimeen saksalaisten vaimojensa kanssa. Han unohti kuitenkin mainita, etta kyseiset saksalaiset ovat kaantyneet islamin uskoon. Sain sen myohemmin selville, kun tapasin heidat yhteison illanvietoissa.

Arabikulttuurissa elamisesta on kirjoitettu kaksi loistavaa kirjaa, toinen on Riitta Saastamoisen Hymyileva kameli ja toinen Saudishamppanjaa, jonka on kirjoittanut joku suomalainen mies. Suosittelen molempia aihepiirista kiinnostuneille.