Mokusuhde arabialaisen kanssa

Yritin tanaan etsia netista blogeja, joissa kasitellaan arabiyhteisoon liittymista suomalaisesta nakokulmasta. Valitettavasti niita ei loytynyt paljoa. Siksi paatinkin itse alkaa kirjoittaa aiheesta, ja olen muuten ainoa aiheesta napytteleva bloggaaja, joka ei ole kaantynyt muslimiksi.

Menin alustavasti viime kuussa moskeijassa naimisiin saksalais-palestiinalaisen mieheni Aladdinin kanssa, ja muutin Saksaan hanen luokseen asumaan. Olemme nyt tosin seitseman kuukautta kaukosuhteessa, koska opiskelen matkailua Englannissa neljatta, eli viimeista, vuotta.
Itse olen ainakin huomannut sen, etta kulttuurieroilla ei ole kahdenkeskisessa vuorovaikutuksessa mitaan valia. Ei ainakaan silloin, kun suhteen molemmat osapuolet ovat avarakatseisia. Kulttuurierot tulevat kuitenkin esille yhteison (muiden ymparillamme olevien arabien) ennakkoluuloissa ja erilaisina vaarinkasityksina. Aladdin kertoi viela kihloissa ollessamme, etta hanella on kaksi kaveria, jotka tulevat oikein hyvin toimeen saksalaisten vaimojensa kanssa. Han unohti kuitenkin mainita, etta kyseiset saksalaiset ovat kaantyneet islamin uskoon. Sain sen myohemmin selville, kun tapasin heidat yhteison illanvietoissa.

Arabikulttuurissa elamisesta on kirjoitettu kaksi loistavaa kirjaa, toinen on Riitta Saastamoisen Hymyileva kameli ja toinen Saudishamppanjaa, jonka on kirjoittanut joku suomalainen mies. Suosittelen molempia aihepiirista kiinnostuneille.