Vihdoinkin on Vivek Oberoi mennyt naimisiin, oli jo aikakin tämän 34-vuotiaan tähden lopettaa exäänsä keskittyminen ja aloittaa uudelleen naisrintamalla. Mehndi-juhlissa soi kuitenkin tiettävästi kappaleita Vivekin ja Aishwaryan yhdessä tähdittämästä elokuvasta Kyun! Hogaya na. Onnellinen pari ei reagoinut lauluihin erityisellä huomiolla, mutta mielestäni olisi ollut tulevaa vaimoa kohtaan kunnioittavaa jättää nuo laulut pois juhlista. Vivek on yrittänyt hyödyntää kaiken mediarvon, joka häihin liittyy antamalla paljon haastatteluita ja kommentteja aiheesta. Päivää ennen häitä hänet nähtiin Mumbain elokuvastudiolla, jonne hän meni pyytääkseen Abhishekin henkilökohtaisesti häihinsä.
Priyanka Alva, Vivekin tuore vaimo mehndi-juhlissaan. Tarjolla oli vain italialaista ja välimerellistä suupalaa, mutta siitä huolimatta syömistyyli oli peri-intialainen ainakin tämän kuvan ottohetkellä.
Hääkutsu oli nykyään hyvin yleinen suklaarasia kutsukortin kera. Aishwaryan ja Abhishekin suklaisesta kutsukortista on kaikki jäljet hävinneet niin Googlessa kuin Youtubessakin. Lieneekö tähdet vaatineet näitä sensuroitaviksi? Shilpan ja Rajn kutsukortista löytyy hieno video Youtubesta.
Vivek on punjabilainen, kun taas Priyanka on hindubrahmaani. Tästä syystä juhlissa oli kahdet erilliset seremoniat. Juhlavuudesta ja koristeellisuudesta pidän erityisen paljon poikaystäväni kulttuurissa. Hienot värit ja päätähuimaava pienten yksityiskohtien määrä kuuluu nimenomaan hindukulttuuriin, Pakistanissa suositaan hieman klassisempaa tyyliä. Tämä näkyi erityisen selvästi Lontoolaisessa temppelissä, jossa kävin poikaystäväni kanssa kesällä, tilpehööriä ja kultakimalluskoristetta, suitsukkeita ja erilaisia koristeita oli temppeli pullollaan. Moskeijoissahan on alttari ja lattia, koristeina saattaa olla hieno kirjailtu matto tai seinillä geometrisia kuvioita sekä kirjailtuja koraaninpätkiä, kuitenkin hillitymmässä muodossa. Jotenkin kaikista noista koristeluista, tuikkusista, suitsukkeista ja ympärillä kuuluvasta hyräilystä tulee lämmin ja mukava olo, kun taas moskeijoissa minut valtaa rauhallinen ja askeettinen olo.
Häät olivat Priyankan suvun maalaistalolla Mumbain ulkopuolella. Käytetyt hääpuvut ovat tätä iltaa varten suunniteltuja uniikkikappaleita. Paljon onnea Vivek ja Priyanka!
samedi 30 octobre 2010
vendredi 22 octobre 2010
Ileana D Cruz ja urakehityksen mittarit
Hyvin päälleistuvat siistit vaatteet näyttävät hyviltä, ja hyvältä näyttävät asiat luovat positiivisia mielikuvia. Tollywood-näyttelijä Ileana D Cruzin päälle vaatteet istuvat erityisen hyvin. Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka näyttelijöille uran aikana alkaa ilmestyä lihasta ja rasvaprosentti ehkä myös tippua, taitaa kaikilla olla henkilökohtainen treenari.
Tämänkin näyttelijän uraa seuratessa huomaa, kuinka tumma iho on vaalentunut ja musta tukka muuttunut karamellin sävyiseksi. Aikoinaan Bipashan tullessa Bollywoodiin juteltiin siitä, kuinka niin tumma nainen pääsi sisälle Mumbain elokuvateollisuuteen niin näkyvälle paikalle, mutta kyllä se Bipashakin on kovin vaalentunut vuosien saatossa.
Bipasha uransa alussa ja nykyisin. Pidän tummasta, niin jotenkin harmittaa, kuinka vaaleaihoisuutta korostetaan niin paljon. Oma poikaystäväni on musta ja seuraa Kanndankielisiä elokuvia, ja olen itsekin niitä seuranneena nyt huomannut, kuinka Kollywoodissa välillä vaalean ihon ihannointi menee välillä jo ehkä liiallisuuksiin.
..ja sitten vähän photoshopilla vieläkin vaaleammaksi.
Ileanasta on erilaisiin rooleihin. Viaton morsian tai itsevarma seksitykki.
Kysyttäessä melkein keneltä tahansa näyttelijältä, kuinka tämä pitää kilot kurissa, vastaus on aina sama: hyvät geenit yhdistettynä joogaan.
Shilpa Shetty: "minä en pysty olemaan dieetillä, olen siunattu geeneilläni"
Aishwarya Rai: "En tarkkaile painoani, mässäilen ruoalla."
..ja noita löytyy
Kyllä tuo vasemanpuoleinen kuva vaan enemmän miellyttää silmää, vaikka Tollywood kuinka yrittäisi uudistua tuommoisella oikeanpuoleisen kaltaisella, modernimmalla mallilla.
samedi 16 octobre 2010
Toisilleen luodut
Dieetti
Olo on kuvan mukainen, kohta on kuusi kuukautta dieettiä takana, mutta paino se ei vain ole paljoa vaakaviisaria alaspäin hetkauttanut. Ymmärrän, että minun normaalipainoni ei vain yksinkertaisesti ole se ihannepainoni, vartaloni kun varastoi läskiä kuin mehiläinen hunajaa ja kevyemmällä ruokavaliolla ollessani kun hermojani kiristää niin että läheisiä hirvittää.
lundi 11 octobre 2010
Priyankan uusi nenä
samedi 9 octobre 2010
Vuoren takana siintävät pilvet
(Jiuzhai, Kiina)
Nummet loistivat auringonpaisteessa, joka ruohonkorsi tanssi tuulessa. Laakso oli valoisa ja naurun täyttämä; se oli upea päivä, jona näkyi tuhat varjoa. Varjot ovat elävempiä kuin todellisuus; varjot ovat pidempiä, syvempiä, rikkaampia; niillä on oma elämänsä, itsenäinen ja suojeleva; niiden antama tyydytyksen tunne on omalaatuisensa. -- Eilisen haju miellyttää. Aivot ovat aina eilisessä, tänään on eilisen varjo ja huominen on jatkoa tälle varjolle. Mutta jos kykenemme näkemään ilman eilistä, on pilvi vuoren takana räjähtävän viehättävä; se on jotain, joka ei ole ikinä ollut, eikä tule ikinä olemaan. Näemme pilven kokonaan, emme osana varjoa, osana ajatusta. - J. Krishnamurti
Elämäpeli
Sinapinsiemen
Istuin bussissa matkalla kotiin, kun kuulin takanani istuneen muslimin kertovan suomalaiselle bimbolle, kuinka sinapinsiemen on käsittömän pieni. Sinapinsiementä ei voi nähdä silmillä, tai voi, mutta vain jos siristää, valisti poika. Melkein purskahdin nauruun, mutta voihan olla, että pojalla tosiaan oli niin huono näkö, ettei halkaisijaltaan runsaan millimetrin siemen osu hänen näköpiiriinsä.
Tiesin kyllä, että pojan käsitys sinapinsiemenestä johtuu kahdesta Koraanin jakeesta, joissa on sinapinsiemenvertaus. Toinen niistä on 31.16:
"Ja Lukmaan lausui edelleen: »Oi poikani! Totisesti, jos sinapinsiemenen painoinen jyvänen on kätketty kiven sisään tai taivaisiin taikka maan päälle, niin Jumala on sen löytävä. Totisesti, Jumala on terävänäköinen, ymmärtävä." (käännös)
Hindujen kirjassa Mahabharatassa sinapinsiemenvertaus on seuraava:
"Ilkeämielinen ihminen on kärkäs näkemään vikoja lähimmäisessään, vaikka ne ovat pieniä kuin sinapin siemen; mutta kun hän tarkastelee itseään, hän ei näe omia vikojaan; vaikka ne ovat suuria kuin bilvan (?) hedelmät." (käännös)
Jeesus sanoo Raamatussa:
"Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. 32 Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille."
Huomasin buddhalaisia tekstejä lukiessani, että Buddhakin teki vertauksia sinapinsiemeneen. Dhammapadassa on oikein oma vedansa sinapinsiemenelle, nimeltään sinapinsiemenvertaus:
"-- Tultuaan vanhaksi leikkimään ja juoksemaan sinne ja tänne, tämä Hauraan Gotamin poika kuoli. Suru versoi Gotamin sydämessä. --- Nostaen poikansa lanteelleen hän lähti kulkemaan ovelta ovelle pyytäen joka talossa: "Antakaa minulle lääkettä pojalleni!" Missä ihmiset hänet kohtasivatkin, he sanoivat: "Missä olet koskaan kuullut lääkkeestä kuolleelle?" Näin sanoen he löivät yhteen kätensä ja nauroivat katketakseen. Gotami ei lainkaan ymmärtänyt mitä he tarkoittivat. Nytpä hänet näki muuan viisas mies joka ajatteli: Tämä nainen on poikansa kuoleman johdosta täytynyt mennä järjiltään surusta. Mutta lääkettä hänelle tuskin voi kukaan muu tietää - yksin kymmenen voiman tietäjä (Buddha) voi sen tietää. --- Buddha, joka näki Gotamin olevan kypsä ymmärtämään, sanoi: "Teit oikein, Gotami, tullessasi hakemaan täältä lääkettä. Lähde nyt ja mene kaupunkiin, kierrä kaikkialla kaupungissa, aloita alusta ja talosta, jossa kukaan ei ole kuollut, siitä talosta tuo pienenpieniä sinapinsiemeniä." --- (Gotami kävi lukuisissa taloissa) Lopulta hän ymmärsi: Koko kaupungissa oli asianlaita samoin! Buddha, täynnä myötätuntoa ihmiskunnan hyvinvointia kohtaan, oli varmaankin sen nähnyt! Tunnetta tulvillaan Gotami vei poikansa polttopaikan luo. --- Hän heitti poikansa pois, polttopaikkaan. Sitten hän lausui seuraavat säkeet: Ei kylän laki, ei laki markkinakaupungin, ei minkään yhden talon laki tää - niin ihmisten kuin jumalien maailmoissa Laki on: tilapäistä on kaikki, ei mikään jää."
Aishwarya ei enää Ash
Aishwarya Rai ei enää halua kenenkään kutsuvan häntä Ashiksi. Hän perusteli pyyntöään Raavan, Raavanan Japanin lehdistötilaisuudessa medialle ja faneille näin: "Kun liityin filmiteollisuuteen, ihmisillä oli vaikeuksia lausua nimeni oikein, joten he alkoivat kutsua minua Ashiksi. Mutta siitä on nyt vuosia ja arvaan, että kaikki jo osaavat lausua nimeni oikein."
Rehvakas johtaja
(Sinikka Salokorven ja Eila Rikkisen kirjasta Hullunhauska Lomakirja, Minerva, 2006:)
Vanhaan hyvään aikaan, 70-luvulla, kymmenen hengen seurue lähti Leningradiin eli nykyiseen Pietariin. Seurassa oli yksi johtajamies, joka halusi lomallakin johtaa kaikkia muita. Viimeisen illan päätteeksi hän kutsui koko porukan illalliselle Pietarin parhaimpaan ravintolaan.
"Syökää ja juokaa mitä haluatte, tilatkaa vaikka kymmenen kiloa kaviaaria", röyhenteli johtaja.
Matkatoverit halusivat kysyä, mistä johtaja oli saanut nou ruplavuoret, joita hän ryhmälle ylpeänä vilautteli.
"Myn kadulla lähes kaiken ylimääräisen, mitä minulla mukanani oli", sanoi johtaja. "Suomalaisilla vaatteilla on täällä hyvä menekki."
Illan päätteeksi johtaja pyysi laskun. Hovimestari toi ison laskun, hymyili ja toivoi saavansa hyvät juomarahat. Sitten johtaja rupesi laskemaan ruplia pöytään.
Tässä vaiheessa tarjoilijan hymy hyytyi, hän katsoi pöytäseuruetta, mumisi jotain ja hävisi laskun kanssa. Seurue katseli ihmeissään toisiaan.
Hovimestari tuli takaisin kahden mustapukuisen miehen kanssa. Toinen osasi suomea ja selitti kiukkuisena, että johtajan ruplat olivat tsaarin aikaisia rahoja eikä ravintola hyväksynyt minkäänlaisia luottokortteja.
Johtajan naama lehahti tulipunaiseksi. Lopulta ei auttanut muu kuin kerätä seurueen laukuista kaikki ruplat, mitä oli jäljellä. Rahaa kertyi lopulta niin paljon, ettei johtaja joutunut vankilaan.
Lopun matkaa johtaja oli hyvin hiljainen, eikä halunnut johtaa enää ketään.
Vanhaan hyvään aikaan, 70-luvulla, kymmenen hengen seurue lähti Leningradiin eli nykyiseen Pietariin. Seurassa oli yksi johtajamies, joka halusi lomallakin johtaa kaikkia muita. Viimeisen illan päätteeksi hän kutsui koko porukan illalliselle Pietarin parhaimpaan ravintolaan.
"Syökää ja juokaa mitä haluatte, tilatkaa vaikka kymmenen kiloa kaviaaria", röyhenteli johtaja.
Matkatoverit halusivat kysyä, mistä johtaja oli saanut nou ruplavuoret, joita hän ryhmälle ylpeänä vilautteli.
"Myn kadulla lähes kaiken ylimääräisen, mitä minulla mukanani oli", sanoi johtaja. "Suomalaisilla vaatteilla on täällä hyvä menekki."
Illan päätteeksi johtaja pyysi laskun. Hovimestari toi ison laskun, hymyili ja toivoi saavansa hyvät juomarahat. Sitten johtaja rupesi laskemaan ruplia pöytään.
Tässä vaiheessa tarjoilijan hymy hyytyi, hän katsoi pöytäseuruetta, mumisi jotain ja hävisi laskun kanssa. Seurue katseli ihmeissään toisiaan.
Hovimestari tuli takaisin kahden mustapukuisen miehen kanssa. Toinen osasi suomea ja selitti kiukkuisena, että johtajan ruplat olivat tsaarin aikaisia rahoja eikä ravintola hyväksynyt minkäänlaisia luottokortteja.
Johtajan naama lehahti tulipunaiseksi. Lopulta ei auttanut muu kuin kerätä seurueen laukuista kaikki ruplat, mitä oli jäljellä. Rahaa kertyi lopulta niin paljon, ettei johtaja joutunut vankilaan.
Lopun matkaa johtaja oli hyvin hiljainen, eikä halunnut johtaa enää ketään.
lundi 4 octobre 2010
Vain sinun vuoksesi
Ihanaa katsella, kuinka naapurin setä ulkoiluttaa kissaa takapihalla. On asioita, joista lapset innostuvat, sekä jotkut vanhemmat joilla on ruuvit löysällä. Työpaikallani lasten hiiiitaaastii 'laukkaavalla' muovihevosella innon vimmoissaan kahdella eurolla ratsastanut cowboy, down-pappa, tästä hyvänä esimerkkinä. Kissan ulkoiluttaminenkin on monelle lapselle kokemus, mutta kyllä se vanhemmalla iällä on aika tylsää hommaa. Siis se pusikon juurella odottaminen sillä välin, kun kissa tähystää töpinöissään.
Yleensäkin kun ajattelee, miten julmasti monia eläimiä kohdellaan, on aivan ihanaa nähdä jonkun vaivautuvan pihapusikoiden äärelle seisoskelemaan kissaa miellyttääkseen. Timanteistahan sanotaan, että ne ovat liikuttava lahja ei siksi, että ne ovat kalliita, vaan siksi, että mies ei ymmärrä niiden päälle mitään eikä tee niillä mitään. Lahja on puhtaasti annettu vastaanottajan mieliksi, sitä aikuisen kissan ulkoiluttaminen on.
Yleensäkin kun ajattelee, miten julmasti monia eläimiä kohdellaan, on aivan ihanaa nähdä jonkun vaivautuvan pihapusikoiden äärelle seisoskelemaan kissaa miellyttääkseen. Timanteistahan sanotaan, että ne ovat liikuttava lahja ei siksi, että ne ovat kalliita, vaan siksi, että mies ei ymmärrä niiden päälle mitään eikä tee niillä mitään. Lahja on puhtaasti annettu vastaanottajan mieliksi, sitä aikuisen kissan ulkoiluttaminen on.
Inscription à :
Articles (Atom)