Äkäinen Buddha

Thitch Nhat Hahn kirjasta "Being Peace":

Nainen, joka lausuu Buddhan nimeä kolme kertaa päivittäin, on jo kymmenen vuotta päättäväisesti toistellut "Namo Amitabha Buddhaa". Harjoituksesta huolimatta hän on aika ilkeämielinen ja huutaa herkästi muille. Joka päivä hän aloittaa harjoituksensa sytyttämällä suitsukkeen ja soittamalla kelloa.

Eräs mies halusi antaa naiselle opetuksen, ja juuri kun tämä oli alkanut rukouksensa, mies tuli hänen ovelleen ja huusi: "Rouva Nuyen! Rouva Nuyen!"

Koska hänellä oli harjoitus kesken hermostui hän, mutta sanoi itselleen: "Minun on voitettava vihani, joten en kiinnitä huomiota siihen." Sitten hän jatkoi: "NAMO AMITABHA BUDDHA, NAMO AMITABHA BUDDHA..."

Ystävä silti jatkoi huhuilua, ja nainen hermostui yhä enemmän. Hän mietti, antaisiko periksi, mutta päätti jatkaa harjoitusta: "NAMO AMITABHA BUDDHA, NAMO AMITABHA BUDDHA..."

Mies kuuli tämän ja jatkoi huhuilua: "Rouva Nuyen, rouva Nuyen.."

Nainen ei kestänyt sitä enää, hyppäsi ylös, paiskasi oven auki ja meni portille huutaen "Miksi käyttäydyt noin? Minä teen harjoitustani ja sinä huudat nimeäni yhä uudelleen!"

Herrasmies hymyili ja sanoi: "Minä vain kutsuin sinun nimeäsi kymmenen minuuttia ja sinä olet noin vihainen. Itse olet kutsunut Amitabha Buddhan nimeä nyt yli kymmenen vuotta; kuvittele kuinka vihainen hän jo mahtaa olla!"

Magadheera (Tollywood, 2009)

Magadheera on viihdyttävä ja romanttinen Tollywood-filmi, josta onneksi puuttuu eteläintialaisille elokuville ominainen kuvaustekniikoilla ylenpalttisesti leikkiminen (pysäytellään kuvaa, kuvataan kamera vinossa, hidastellaan ja nopeutellaan)


Prinsessa Mithravinda ja soturi Kalabhairava rakastivat toisiaan hyvin paljon 400 vuotta sitten.


Valitettavasti Mithravindalla oli kuitenkin intialainen isä, minkä takia yhteinen tulevaisuus aviopuolisoina ei onnistunut. Jalona miehenä Kalabhairava kunnioittaa prinsessan isän pyyntöä olla naimatta tämän tytärtä.


Prinsessaan on kiintynyt myös Senadipathi, jonka lempisana on "nadi", minun. Kun hän sen eteen liittää objektin, hänen on saatava se millä hinnalla hyvänsä. Eräänä päivänä hän lausuu "Mithravinda nadi".


Sitten vähän rukoillaan hindujumalia, taistellaan urdua puhuvia, erehdyttävästi pakistanilaisen oloisia vihollisia vastaan, jotka, kuten tehdään hyvin selväksi, ovat kurjia luusereita kun kuvittelevat vallanhimoissaan olevansa kuin jumalia, määräten viattomien elämästä ja kuolemasta.


Prinsessa ei muuta halua kuin Kalabhairavan, ja vuodattaa tuskissaan vertansa rukousalttarille.


Kalabhairava ei myönnä rakkauttaan Mithravindalle tässä elämässä, minkä takia heidän sielunsa syntyvät yhä uudelleen ja uudelleen rakkauden vainoamina. Yli lukuisten kuolemien prinsessaa himoitsevat kaksi miestä, toinen ahneuksissaan ja se toinen rakkauksissaan. Miten käy, kun rakkauden, ahneuden ja vihan kyllästämä kolmio tapaa 2000-luvulla?

Cinder Simpanssi

Espanjassa apinoille on julistettu ihmisoikeudet, mikä on mahtavaa. Törmäsin eilen netissä Cinderin, karvattoman simpanssin, kuviin. En ymmärrä, kuinka jotkut voi pitää apinoita vankeina, mutta onhan ihmiseläintarhojakin ollut, joihin on tuotu valkoisten ihmisten töllisteltäväksi ulkomaaneläviä.


Turkki tekee eläimistä mielettömän pehmeän ja halittavan näköisiä. Cinder on sairauden takia karvaton.


Hyvin on ihmismäisiä apinat, hys hys kaikki jotka yrittää sanoa, että ihan erilaisia ollaan. Tästäkin aiheesta olen joutunut väittelemään, mutta kyllä minusta eläimillä on yleensäkin inhimillisiä piirteitä. Vaikka nyt joka paikassa toitotetaan, ettei saa inhimillistää eläimiä. Minä ainakin inhimillistän, ja eläimellistän ihmistä minkä ehdin siinä samalla.

Tada Kimi Wo Aishiteru (Japani, 2006)

Tässä herttainen romanttinen nuorisoelokuva, joka jättää kyynelittä vain paatuneimman aikuisen.


Makoto on valokuvausta intohimoisesti harrastava nuori, joka päättää jättää väliin kouluvuoden ensimmäisen päivän seremoniat. Makoto on sosiaalisesti estynyt, sillä uskoo haisevansa hirveälle. Matkalla pois koululta hän näkee Shizurun, joka odottaa risteyksessä pääsevänsä kadun toiselle puolelle.
- Tuolla parin metrin päässä on liikennevalot, Makoto huikkaa ujosti.
Shizuru kiittää ja jää paikoilleen liikennevalottomaan risteykseen.
- Odotan, että ohi ajaisi edes yksi kiltti ihminen, joka päästää minut kadun toiselle puolelle. Haluan nähdä, onko sellaisia ihmisiä enää, Shizuru kertoo.
Makoto ottaa varovasti Shizurusta valokuvan vähän kauempaa, minkä Shizuru huomaa ja lähtee tämän perään.


Makoto menee yksityisalue-kylteistä huolimatta kauniiseen metsään, jossa hän tykkää kuvata. Shizuru seuraa perässä ja kertoo syövänsä ainoastaan donitsikeksejä. Shizurulla on sairaus, jonka takia hän haistaa vain prosentin siitä, mitä normaali ihminen. Makoto rentoutuu hänen seurassaan ja pian uudet ystävykset ripustavat herkkuja puuhun lintuja varten.


Shizuru on onnellinen nähdessään kuvansa Makoton huoneen seinällä. Hän rakastui mieheen salamana salamavalon säihkyessä heti ensitapaamisella. Shizuru päättää tykätä kaikesta, mistä Makotokin tykkää. Niimpä hän ostaa itselleen kameran, ja ystävykset lähtevät yhdessä kuvaamaan metsään.


Shizuru uskoo 99%:n ihmisistä pystyvän lukemaan ajatuksia. Koulussa Makoto huomaa osaavansa lukea, kuinka täydellisen oppilaan Miyukin miespuoliset ystävät selvästi pitävät hänestä paljon. Pian hän ymmärtää myös, että Shizuru osaa lukea hänestä, että hänkin pitää Miyukista. Miyuki on ulkokultainen herttainen nainen, johon on helppo ihastua mutta vaikea rakastua.


Eräänä päivänä Miyuki lähestyy Makotoa ja pyytää häntä liittymään kaveriporukkansa seuraan. Yhdessä he laskevat pilaa Shizurusta, ja Makoto kiistää heidän edes olevan ystäviä. Harmi vain, että Shizuru sattui kuulemaan ja pahoittamaan mielensä.


Shizuru haluaa kuitenkin tutustua ja pitää Miyukista, sillä tykkäähän Makotokin Miyukista. Miyukikin tykkää Makotosta, ja yhdessä he menevät metsään. Shizuru sattuu olemaan paikalla valokuvaamassa ja närkästyy silmissä, kuinka Makoto on kehdannut tuoda Miyukin heidän metsäänsä. Miyuki on kaunis, nupusta auennut nuori nainen, siis kaikkea sitä, mitä Shizuru ei tunne olevansa. Kasvuhormonin puutteesta kärsivä Shizuru päättää haluta alkaa kasvaa naiseksi, sillä maitohampaisena, tissittömänä naperona tuntuu niin kurjalta Miyukin vierellä.


Miyuki ja Makoto alkavat viettää yhä enemmän aikaa yhdessä. Shizuru karkaa kotoaan ja muuttaa Makoton luokse asumaan. Tämä onkin erinomainen kokki ja pitää huolta Makotosta. Pian Shizurulta irtoaa maitohammas.


Valokuvauskilpailua varten Shizuru pyytää Makotoa suutelemaan häntä. Makoto suostuu, mutta ihan vain mallina. Shizuru ottaa lasinsa pois silmiltään ja on kasvanut silmissä, he suutelevat pitkään ja tunteella.


Miyuki vie Makoton hääpukunäyttelyyn, ja Makoto päättää sinä päivänä olla ottamatta haisevaa lääkettänsä. Hän jättää sen vessan kaappiin, mutta näyttelyssä hänen ihottumansa alkaa polttaa pahasti. Makoto juoksee vessaan tuskissaan ja kiroaa itseään jätettyään lääkkensä kotiin. Hän yllättyy kuitenkin huomatessaan, että lääkepurkki onkin hänen taskussaan. SHIZURU! Makoto ymmärtää rakastavansa persoonallista Shizurua, ja haluaa kovasti lähteä kotiin näyttelystä.


Kotiin päästyään hän huomaa Shizurun kadonneen jättäen vain lyhyen viestin lähdöstään. Makoto pyöräilee kaupungilla hulluna Shizurua etsien, mutta missä Shizuru on?

Kiki's delivery service

Tuli katsottua Kiki's delivery service (魔女の宅急便, Majo no Takkyūbin, Japani 1989). Elokuva ei ole suunnattu aikuisille, mutta katson silloin tällöin mielelläni hyviä piirrettyjä, joissa poissaolollaan loistaa aikuiselokuvien kyynisyys, hapatus, onnettomat loput ja kaikenlainen typerä 'aikuisten käytös'.


Kiki on reipas nuori noita, joka perinteitä kunnioittaen muuttaa vuodeksi yksin asumaan täytettyään 13. Lenneltyään luudallaan sattumanvaraisesti Kiki saapuu kissansa Jijin kanssa upeaan satamakaupunkiin, jonne päättää jäädä asumaan. Ystävällinen kondiittorinpitäjä tarjoaa hänelle majoitusta töitä vastaan. Kiki myös aloittaa oman kuljetuspalvelun, sillä luudalla hän vie näppärästi kaupunkilaisten lähetyksiä lentäen perille.

Erinäisten jännittävien ja hauskojen käänteiden jälkeen lähempänä elokuvan loppua Kiki kuitenkin masentuu. Masennus hiipii elokuvaan uskottavasti itsekeskeisten hahmojen ja Kikin heistä saamien huonojen fiilisten jälkeen. Eräänä päivänä hän tajuaa, ettei enää ymmärrä edes Jiji-kissaa, sillä masennus on vienyt muun energian ohella myös taikavoimat. Kuljetuspalvelun toiminta joudutaan keskeyttämään, kun luudalla lentäminen ei enää suju.

Apua Kiki saa tapaamaltaan taiteilijalta. Varoitus ei kannata lukea pidemmälle, jos aikoo katsoa elokuvan. Taiteilijaystävä kertoo, ettei häneltäkään aina maalaaminen suju. Ystävä kärsii kausista, jolloin hänen 'taiteilijavoimansa' on poissa, silloin hän ennemminkin kopioi muiden taiteilijoiden teoksia. Selitykseksi hän on keksinyt, että silloin hänessä ei virtaa jumalainen voima. Nuori Kiki rohkaistuu kuullessaan, että sellaiset kaudet ovatkin elämässä normaalia, ja saa lopulta jännittävien käänteiden kautta taikavoimansa ja onnellisuutensa takaisin.


Kissaystävälle elokuvan ikimuistoisimpia kohtauksia oli kaupassakäynti, kun Jiji innostui nähdessään hyllyllä mustan kissan kuvalla varustetun mukin. "Katso, Kiki, se olen minä!!", hihkuu Jiji. Seuraavassa kohtauksessa Kiki laittoi kyseisen mukin kassahihnalle. Jijin kissamaisen tärkeä käytös hymyilytti pitkin elokuvaa.