Mietteitä raskauden aikana

Aika moni pimittää muilta tietoa raskaudestaan, kunnet keskenmenoriski tuntuu pieneltä. Meinasin ensin itsekin odotella ensimmäistä ultraa, mutta päädyin lopulta kertomaan kaikille jo kolmennella raskausviikolla. Oli vapauttavaa olla avoin itselle niin suuresta asiasta, ja jos kaikki ei menisikään normaalisti, olisi myös negatiivisen kokemuksen kertominen muille ollut varmasti vapauttavaa lohdutuksin ja kannustuksin. Avoimesta ilmapiiristä syntyy se parhaalta tuntuva ilmapiiri, ainakin itselleni.

Toisaalta on ihmisiä, jotka eivät juuri puhu omista asioistaan muille, vaan oppivat vain kuuntelemalla muiden tarinoita. Arvostan sellaisia ihmisiä, vaikka itse koen tärkeäksi kertoa omista asioistani myös muille. Näin ehkä ymmärrämme toinen toistemme käytöstä jälleen paremmin.

Monet muut odottavat perheet ostavat lastentarvikkeet vasta kuukautta ennen laskettua aikaa. Mieheni alkoi ostella jo ennen ensimmäistä ultraa, sillä haluaa tehdä ostokset kuukausittain satasia kerrallaan, ettei myöhäisessä vaiheessa synny tuhansien eurojen yhtäkkistä laskua. Itse haluan ensin tietää sukupuolen, jotta voin ostaa lapsen persoonaa mukailevia tuotteita kritisoidulla "tyttöjen ja poikien tuotteet"-lajittelulla.

Heti jo ensimmäisellä kolmannella eräs arvostelija kritisoi tulevaa äitiyttäni. Muutamme mieheni kanssa vauvalomalle vanhempieni luokse vauvan ensimmäiseksi kuudeksi elinkuukaudeksi. Arvostelijan mielestä minun tulisi itse pitää huolta omasta lapsestani, eikä luoda hänestä taakkaa myös vanhempieni harteille. Vanhempieni mielestä on mukavaa, että asumme heillä ja he samalla tutustuvat vauvaan. Koska mieheni kanssa kasvatamme ensimmäistä lastamme, on vanhempien neuvo ja ohjaus varmasti antoisaa.

Tämän kritisoijan mukaan olisin varmasti sankari, jos yksinhuoltajana kasvattaisin lapseni yksin.  Onhan lapsen parasta olla useamman vanhemman kasvattama, ja monen vanhemman kanssa asuessa paitsi äidillinen stressini ehkä vähentyy, kehittää useamman hengen talous mahdollisesti lapsen kommunikointia erilaisten ihmisten kanssa sekä muutenkin kielitaidollisia ansioita. Lapsi varmasti viihtyy muiden kanssa olohuoneessa mieluummin kuin yksin makuuhuoneesaa äidin tehdessä vaikkapa ruokaa. Olen tyytyväinen, jos lapsestamme tulee seurallinen, se parantaa mielenterveyttä ja muutakin terveyttä elämässä vielä kauan.

Minulla on sellainen tunne, että yksinhuoltajia ihaillaan joiltakin tahoilta. He tekevät raskaan työn, mutta onko heillä vaihtoehtoja? Miten voi hankkia lapsia miehen kanssa, josta ero tulee jo lapsen vauvavaiheessa? Toisaalta voihan mieskin jättää, mutta omien lastensa isän valintaan kannattaa ehkä kiinnittää erityistä huomiota. Tällaisessakin perheasiassa jotkut yhteiskunnassa tuntuvat olevan individualisteja, vaikka perhe on perustekijöissään yhteishanke. Nostan hattua yksinhuoltajille, mutta olen samaan aikaan onnellinen, jos itse saan viettää perhe-elämää mieheni kanssa vielä monia vuosia.

Uimahallissa oli äiti kahden lapsen kanssa. He olivat valinneet lukkokaapit sisääntulon vierestä. Itsekin aina valitsen mahdollisimman lähellä sisääntuloa olevan lukkokaapin, jottei minun tarvitse ulkokengillä liata koko lukkokaappihuonetta. Tänään uimahallissa olleen äidin lapset olivat kuitenkin kiukuttelutuulella, eikä vaatteiden pukemisesta näyttänyt tulevan mitään. Lapset olivat muiden uimahalliin tulevien tiellä makoillessaan sisääntulo-oven edessä. Se saattoi lisä-ärsyttää äitiä, joka lopulta alkoi huutaa ja jopa uhkailemaan, että jollei vaatteiden pukeminen ala luonnistua, lapset voivat unohtaa heille uimahallin jälkeen luvatun hampurilaisaterian. Tein omat johtopäätökseni, että lasten kanssa kannattaa olla syrjemmillä kaapeilla, siellä missä on enemmän tilaa ja rauhaa pukeutua. Tätä sääntöä voisi noudattaa muissakin ruuhkaisissa tilanteissa, ja pienellä ennakoinnilla voi olla loppupeleissä iso hyöty.