samedi 20 février 2010

My Name is KHAN

Kävimme tänään ystäväni Jennin ja Moun kanssa Leicesterissä katsomassa My Name is Khanin, josta lisää myöhemmin. Päivä alkoi hyvin. Aamulla sadan täytetyn kyselyn raja täyttyi, joten olen nyt saanut kaikki kyselyt valmiiksi, ja voin siirtyä opinnäytetyön analyysiosioon, JEE! :D

Ennen elokuvaa söimme Keralalaisessa Kayal-ravintolassa seuraavaa:


Mou söi idlejä, Jenni söi lammasbiryania ja itse söin kasvisthalin. Sitten kiirehdimme täysin mahoin elokuvateatteriin.
Katsomossa oli pääosin desejä, oli siellä pari valkoihoistakin. My Name is Khan on hyvä elokuva, suosittelen. Shahrukh Khan harvoin tuottaa pettymystä, varsinkin, jos vastanäyttelijänä on Kajol. Elokuvassa aspergerin syndroomasta kärsivä Khan muuttaa San Franciscoon ja menee naimisiin hindulaisen naisen kanssa. Kaikki sujuu hyvin ja elämä on ihanaa, kunnet 9/11 ja muslimivastaisuus amerikassa rikkoo idyllin.


Khan menee upeissa kulisseissa naimisiin hindulaisen kampaajan kanssa. Tyypillinen pakollinen juhla Bollywood-elokuvassa, jotta ihmiset nähdään värikkäissä ja näyttävissä juhlapuvuissa. Juhlissa korostuvat myös yhteisöllisyys, traditiot ja elämän "kabhi kushi", onnelliset ajat.
Vaikka elokuva on saanut runsaasti viiden tähden arvosteluja, antaisin sille itse vain neljä tähteä. Tämä elokuva olisi ollut paikallaan silloin 6-7 vuotta sitten. Terroristiteema ja 9/11 on jo aika vanhentunutta ja ylikoluttua materiaalia. Elokuva on selvästi rakennettu viehättämään länsimaalaista katsojakuntaa. Kuten usein Amerikassa kuvatuista Bollywood-elokuvista, tästäkin puuttui pari purkillista masalaa. Ylidramatisoituja kohtauksia bollywoodin tapaan on turha odottaa. Musiikkikohtauksissa ei lauleta eikä tanssita, musiikki soi vain taustalla kun hahmot tekevät normaaleja juttuja. Ollaan siis kaukana pellolla kirmailusta. Elokuvassa ei näkynyt yhtäkään saria, paitsi (liian) lyhyessä hääkohtauksessa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä elokuva, mutta en anna viittä tähteä, kun mukana ei ole tarpeeksi mausteita.

1 commentaire:

Reetta a dit…

Haluan ehdottomasti nähdä tämän elokuvan, mutta onpa pettymys, jos tässä ei ole yhtäkään kunnollista musikaalikohtausta! :(

Keralalainen ravintola... Tahtoo samanlaisen Suomeen.. Huokailee... :)