Kävin tänään ystäväni kanssa Idris Tawfiqin luennolla kuuntelemassa, mitä tällä entisellä katolisella papilla, nykyisellä muslimilla islamista on. Monet katolilaiset papit kai siksi hurahtavat, kun eivät perusta perhettä. On varmasti valtava paine taistella luontoa vastaan, enkä usko, että semmoinen on hyväksi kenellekään. Jos tekee mieli herkutella ja nauttia ainoasta elämästä ketään vahingoittamatta, se varmasti kannattaa.
Tawfiqilla oli positiivinen asenne, hän sanoi yhä rakastavansa kristinuskoa, vaikka onkin nyt muslimi. Ihailin sitä asennetta. Kehittyneissä maissa antisemitismi on nousussa ja lainkuuliaisia juutalaisia häiritään terroriteoin, eikä pelkästään uusnatsien taholta. Olen huolestunut. Tawfiq sanoi rakastavansa juutalaisuutta. Syytä onkin, sillä islam on suurilta osin vain arabien rankempi kopio juutalaisuudesta.
Tawfiq puhui paljon islamista yksinkertaistetusti, kuin se ei olisikaan poliittinen järjestelmä (mitä se on), vaan pelkkä mantra 'laaillaaha illallaa' ja ihmisen oma asia. Tawfiqin mukaan kohtalo ohjaa ihmiset tiettyihin paikkoihin tiettyinä aikoina, jumala on suunnitellut jokaisen tilanteen etukäteen. Ateistina kysyn, eikö olekaan itsestä kiinni, mihin tilaisuuksiin tarttuu ja mihin menee, eikö ihminen ohjaa omaa kohtaloaan vapaalla tahdolla? Uskon, että rakkaus ohjaa ihmistä ja kohtalo on sitä onnellisempi, mitä enemmän uskaltaa rakastaa. Terveen ihmisen vapaa tahto on sydämen tahto. Tunnettu hauska ateisti Douglas Adams sanoi kohtalosta näin: "En ehkä ole päätynyt sinne minne olin matkalla, mutta luulen että päädyin sinne minne minun pitikin."
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire