Krishnamurtin opit perustuvat kaikkien idolien hylkäämiselle. Vaikka esim. juutalaisuus perustuu idolien hylkäämiselle, on Krishnamurti oivaltanut uskonnon olevan myös idoli, jotain, johon tarrata. Krishnamurtin mukaan totuus on maa, jonne ei mikään polku johda. Totuutta ei löydä uskonnosta, sillä totuus on rajaton, poluin saavuttamaton. "Totuutta ei voi järjestää, eikä mitään järjestöä pitäisi luoda poluksi, jota pitkin ihmiset tallaavat kohti 'totuutta'", lausui Krishnamurti vuonna 1929. Hänen mielestään totuus on lyöydettävissä vain ihmissuhteista, omasta mielestä, tarkkaillen ja tuntien, ei järjellisen analyysin ja perustelun kautta.
Krishnamurtin mukaan jokaista ihmistä vaivaa luodut kuvat - uskonnolliset, poliittiset ja henkilökohtaiset. Ihminen joka väittää olevansa jotain, on vähemmän kuin on, koska kukaan ei absoluuttisesti edusta jotakin adjektiivia, jotakin uskontoa, poliittista vakaumusta. Jokainen luotu "kuva" ohjaa ihmisen ajattelua, ihmissuhteita, jokapäiväistä elämää. Ihminen on näiden kuvien uhri, ne erottavat ihmisen toisesta ihmisestä. Jokainen adjektiivi, jokainen subjektiivi sisältää ennakkokäsityksiä siitä, mikä tekee mistäkin mitä.
Krishnamurtin yksi kiinnostavimmista luennoista koskee vapautta. Moni luulee olevansa vapaa voidessaan valita, mutta Krishnamurtin mielestä vapaa mieli on vapaa valinnasta. Jos ihminen on vapaa, hänen ei tarvitse valita mitään, hän ohjautuu siihen mitä hän haluaa. Jos joutuu valitsemaan suklaansyönnin ja syömättä jättämisen välillä, on suklaan orja. Suklaasta vapaa jättää suklaan syömättä tekemättä valintaa jättämättä syömisestä. Jos valinta on kuitenkin tehtävä, on aivan sama, syökö suklaan vai eikö syö, molemmissa tapauksissa on suklaan orja, koska suklaa aiheuttaa valintatilanteen, eikä valintoja tekevä mieli ole vapaa.
Kun on intialaisaiheisesta blogista kyse, on rakkaudesta puhuminen paikallaan. Krishnamurtin mielestä rakkaus on kuin viisautta. Moni on intellektuelli, koska on opiskellut ja opetellut muiden mielipiteitä. Mutta muiden opettama intellektuelli heijastaa viisautta vain sen verran kuin mitä hän on oppinut viisailta. Viisaudesta on tullut "kuva", intellektuallisuudesta on tullut polku, joka ei johda minnekään. Tämä on tuhoisaa, kun ihmisellä on kuva "rakkaus", jonka hän on oppinut muilta ja jota hän heijastaa niin kuin on oppinut. Ihminen ei saa tavoitella rakkauden kuvaa, vaan hänen on oltava vapaa vallanhimosta, itsekeskeisyydestä, pelosta... Vasta kun ihminen on vapaa rakkauden vastakohdista, voi hän oikeasti rakastaa. Ihminen, joka tuntee negatiivisia tunteita, ei voi koskaan täysillä nauttia positiivisista tunteista. Puhdasta rakkautta ei saavuta jahtaamalla polkua/ideaalia/kuvaa rakkaudesta, vaan vain olemalla vapaa siitä, mikä on rakkauden negaatio.
1 commentaire:
Mielenkiintoinen kirjoitus! :)
Enregistrer un commentaire