mercredi 17 juillet 2013

Raskaana, lihavana naisena

Ostin kuinka kalliin laukun taikka mekon tahansa, mitään ei varmaankaan tulla ihailemaan yhtä paljon kuin tytärtäni. Jo nyt tuntemattomat ottavat kontaktia ja kyselevät raskauden kulusta. Pyöreä maha on "niin söpö" ja kun kerron tämän tytön olevan ihan ensimmäinen lapsemme, on yleinen vastaus "ai miten ihanaa". Siinä mielessä maallisen omaisuuden ja statustavaroiden hankkiminen tuntuu nyt turhalta, sillä mikään ei ole niin arvokas ja upea omaisuus kuin onnellinen, rauhallista kotikasvatusta henkivä terve tytär. Mikään tavara tuskin tuottaa läheskään sitä onnea, mitä tyttären kanssa touhuilu. Mieheni kanssa olemme jo avanneet uuden tilin, mihin laitamme rahaa syrjään tyttären mahdollisia tulevia unelmia varten. Asunnon myynnistä nyt saamani voitot laitan tälle tilille, sillä tyttären koulutus huippuyliopistossa taikka hänen harrastuksiin panostaminen on varmasti pidemmän päälle arvokkaampaa kuin esim. Burberryn vuoden 2013 malliston talvitakki.

Pidemmän aikaa olen silti etsinyt sijoituslaukkua, ja tullut siihen tulokseen, ettei sellaista ole olemassakaan. Kirpputoreilla ja nettihuutokaupoissa olen nähnyt paljon vanhoja merkkilaukkuja, joiden tyyli ja kunto on auttamatta vanhentunut. Jotain kertoo sekin, että myynnissä on mm. Chanelin muovipäällysteisiä vyölaukkuja muutaman vuoden takaa. Sen verran olen näitä merkkilaukkuja nyt kirpputorilla nähnyt, että tiedostan, kuinka malli voi vanhentua ja materiaali kulua jo ihan muutamassa vuodessa. Olen päättänyt unohtaa koko laukun oston, sillä minulla on esim. tapana paiskata laukku eteisen kenkäkaappiin ja kahvoista lähtee aina jossain vaiheessa päällysteet takkia vasten hinkkautuessaan, joka ikisestä laukustani. Nykyisin ulos lähdettäessä olenkin pyytänyt miestäni kantamaan tavarani.

Tämän vuoden naisten mallistojen vaatteet ovat niin tiukkia ja vartalonmyöteisiä, että taskut toimittavat enää vain koristevirkaa. Kuka änkisi nykytyylisiin tiukkoihin farkkutaskuihin esim. lompakon? Takitkin ovat niin ihoa vasten leikattuja, että lompakko saa nekin pullottamaan ruman näköisesti.

Jo alkuraskaudessa, kun vatsakumpua ei vielä ollut juurikaan, vaatteiden osto kävi todella hankalaksi jo sillä pienellä kumpareella. Monella vyötärölihavalla näkee huonosti istuvia paitoja, missä olkaleikkaus roikkuu puolivälissä käsivartta taikka sivusauma venyy vinosti eteenpäin. Onneksi kesällä ison mahan kanssa voi käyttää maximekkoja ja tunikoja, jotka ovat kivoja vielä raskauden jälkeenkin. Paidat ei näytä hyvältä, sillä harvassa väljässä paidassa juuri tuo olkaleikkaus osuu kohdilleen tämän kokoisen vatsan kanssa.

Mieheni kanssa katsoimme suosittua amerikkalaista tv-sarjaa, ja huomautin, kuinka komea yksi näyttelijöistä on. Mieheni sitten huomautti seuraavasta naisesta, joka ruutuun ilmestyi, että ompa kaunis. Sitten minä taas kommentoin seuraavaa miestä komeaksi, ja jatkaessamme tätä tästä tuli hauskaa, koska ruutuun ilmestyi paljon hyvän näköisiä naisia, myös taustalla puistossa esim. juoksulenkillä olevia naisia, kaduilla näyttelijöiden takana olevia raikkaita kaunottaria... mutta miehet, joita ruudulla näkyi, eivät olleet yhtä komeita, vaan siellä oli kaikennäköistä lihavaa ja junttia, ja minä joka kerta kommentoin "ompa komea". Lopulta tämä alkoi tuntua aika pahalta, sillä kauniiden naisten näkyminen ruudulla niin pääosissa kuin taustalla oli selvän suunniteltua. Lyhyitä, lihavia taikka raskaana olevia naisia ei näkynyt missään. He eivät kuulu trendikkääseen uuden ajan CIA-sarjaan, edes taustalle.

Kaupungilla lähes jokainen nuori tyttö tulee vastaan värjätyillä hiuksilla, oli tyyli mikä tahansa. Luonnollinen ei ole in, koska se on ilmaista. Itse lopetin 13:n vuoden jälkeen hiusteni värjäämisen viime vuonna. Yllätyksekseni "harmaa, hirveä" värini olikin aika ruskea, ja sopii minulle todella hyvin. Mietin, kuinkahan moni pitää hiuksiaan harmaana tai hirveän värisenä, mutta ei enää monen vuoden värjäämisen jälkeen edes tiedä, miltä luonnollinen oikeasti näyttäisi. Tyttöäni varmasti ihaillaan juuri lapsen luonnollisuudensa vuoksi, ja tässä ilmapiirissä voi olla aika haastavaa vakuuttaa hänelle, että se luonnollisuus kannattaa säilyttää läpi elämän.

1 commentaire:

Rva Kisnanen a dit…

;-D Kylläpä minä taas osoittaudun muotitiedottomaksi: en ikimaailmassa erottaisi toisistaan merkkilaukkujen eri vuosimalleja!

Tuo on niin ihana tunne, tuo riemu siitä että on saamassa vauvan, vieläpä oman tyttären (tunnustan, minäkin toivoin salaa mieluiten tyttöä kun olin raskaana). Vauvan synnyttyä vastuun tunteen taakka ja ymmärrys siitä, että rakas tuttu oma aika on nyt tästä eteenpäin harvinaista herkkua, yhdistettynä vielä kaikkea synkistävään unenpuutteeseen, laajentaa pian sitten äitiyden tunteitten skaalan täyteen kirjoonsa.