Joogatunnilla

Elät, kuten joogaat. Ja harva meistä joogaa oikein. Tunnilla kuuluu pihinää ja puhinaa. "Älkää tehkö liikkeitä, joihin ette ole valmiita!", opettaja huutelee tuon tuosta. Seuraavilla kerroilla taas kuuluu pihinää ja puhinaa. Olen rientänyt asentoon, jossa ollaan pää alaspäin. En olekaan valmis tähän liikkeeseen, paha olo tulee, mutta silti sinnittelen. Puolentoista tunnin aikana tulee katseltua kelloa aika paljon, joko kohta päästään kotiin. Viimein loppumeditoinnissa ryhdyn ajattelemaan asioita, joita ajattelen aina silloin tällöin. Nämä ovat niitä turhia asioita, joissa ajatukset pyörii, turhan tähden.

Pian huomaan arkeni olevan kuin joogatunnilla, yli- ja alisuorittamista, kelloon pälyilyä, malttamattomuutta ja juuri noiden turhien asioiden vatvomista rauhallisemman hetken tullen. Joo, tiedän hyvin, ettei niskan pieniä lihaksia saa venytellä kuin hyvin hellästi, mutta ompa taas viime kerran joogatunnilla revitetty niin, että niskoja särkee. Olen sitäpaitsi syöksynyt liian moneen tilanteeseen suin päin, myös joogatunnilla.

Kauhulla seuraan vieressäni joogaavaa miestä, joka jo näyttää huonovointiselta, mutta tekee liikkeet niin nopeasti kuin pystyy, uudestaan ja uudestaan. Hengityksen tahtiinhan täällä piti mennä, eikä hän jänikseltä näytä. Elämässä mies on varmaankin ylisuorittaja, toisin kuin nurkassa istuva nainen, joka pitää huilia. Sellainen hän varmaan tosielämässäkin on, luovuttaja.

Taas uudenvuoden jälkeen vierähtää käyntiin uudet joogatunnit. Ilmoittauduin jälleen mukaan, vaikka en monista tunneista huolimatta ole vieläkään oppinut oikeaoppiseksi joogiksi. Ehkä odotan sitä päivää, kun huomaan joogavani oikein, ja tajuan, olen oikeaoppinut elämään.

Melut mahaan

Tulipa taas eilen otettua raskaasti joululahjojen suhteen. Isääni nauratti, "Tästähän voisi joku jopa loukkaantua, heh heh". Äiti kertoi hänen työpaikallaan olevan muiden uskontojen edustajia, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät halua olla missään tekemisissä joulun kanssa. Tällainen syy poikaystäväni puolelta oli kuitenkin mielestäni huono, sillä emmehän mekään meillä ole uskovaisia, ei meillä joulunviettoon liity mitään uskonnollista. Äitin mielestä ensi vuonna emme kutsu poikaystävääni jouluaatoksi kylään, ja se siitä. Tervetullut hän on joulupäivänä. Ei oikeutta marmattaa, ei oikeutta olla äkäinen.

Ghagroja ja Ghararoita

Myönnän aina, kun jokin intialainen miellyttää minua enemmän kuin pakistanilainen. Omassa parisuhteessani poikaystävääni ensin järkyttänyt Pakistan-myönteisyyteni on nykyään enää pikkujuttu. Hän oli hankkinut minulle pakistaninvihreällä kristallilla varustetun syntymäpäivälahjan, vaikka intianvihreitäkin olisi ollut tarjolla. Hän kertoi tietävänsä, että pakistaninvihreä, syvä, lähes sinertävä vihreä, miellyttää minua väreistä eniten. Myönsin hänelle, että naimattomien intialaisnaisten vaate ghagra miellyttää minua enemmän kuin pakistanilaisnaisten housuilla varustetut ghararat. Silmänruokaa luvassa:


Musliminaisten kurtista (pitkästä paidasta), dupatasta ja leveälahkeisista housuista koostuva gharara (vasemalla) ei iske meikäläiseen niin kuin cholista (intialainen, lyhyt paita tai napapaita) ja lehengasta (pitkä, runsashelmainen pitkä hame) muodostuva ihana ghagra choli, vaikka gharara kai päällä onkin mukavempi.


Desipukuja katsoessa huumaa yksityiskohtien määrä, mikä aika noidenkin pukujen käsityöhön on mennyt!


Kuuluisa venäläinen huippumalli esitteli eräällä nettisivustolla aivan ihanan läjän SeasonsIndian ghagra choleja:


Kuin aito merenneito.


Ostan ghagra cholin heti kun saan 10 kg painoa pois eli en ikinä. Ghagrojen katselu riittää.


Intialainen prinsessa autiolla rannalla, vaikka onkin venäläinen malli Thaimaan Phi Phi Leyssa.


Ihanaa, kun kuvan alkuperäistiedot on valmiiksi lätkäisty paintshopissa kuvan päälle, niin ei tarvitse kuvaoikeuksia miettiä.


Tässä vähän perinteisempiä vanhoja ghagroja, kyllä huomaa tyylin muuttuneen paljon vähäkoristeisemmaksi, mutta jotenkin yksityiskohtia enemmän korostavaksi.

Oranssi sisustus

Olen viime öinä nähnyt menneisyyteen pohjaantuvia unia, joissa elelen onnellisena entisen poikaystäväni kanssa. Aamulla herätessäni olen ollut huolestunut omasta mielenterveydestäni, miettinyt alkaako yksin eläminen ottaa niin koville, että alintajuntani on jo hurahtanut. Otin mieleni tarkkailuun ja huojennuin tajutessani, etten unieni miehen seuraa kaipaa, vaan oranssia.


Buddhalaisen idean mukaan olen sisustanut kotiani hieman feng-shui henkeen, ja yrittänyt pitää kaiken mahdollisimman askeettisena. Käännän nyt kuitenkin takkiani, sillä valkoiset seinät, sänky ja ruokapöytä+tuoli ovat aivan liian askeettinen sisustus, jotta tuntisin oloni pesäiseksi. Entisellä poikakaverillani oli pieni ja vaatimaton huone, jota koristivat oranssit verhot, värikkäät lakanat sekä kaikenlaiset itämaiset koriste- ja käyttöesineet. Huoneessa leijui aamuisin tuoreen teen tuoksu ja iltaisin herkullisen, vastavalmistetun aterian nälkää aiheuttavat aromit. Tajusin kaipaavani "pesää", en ole ainakaan vielä tässä elämässä valmis askeettiin edes sisustuksen muodossa.

Täyteläisten oranssien verhojen läpi paistava aurinko luo huoneeseen kullanoranssia hehkua, lämmöntunnetta, jota ei mikään muu väri saa aikaan. Tajusin, etteivät silmäni ole pitkään aikaan saaneet herkutella oranssilla. Riensin aamusta kaupoille, mutta myynnissä ei ollut mitään oranssia sisustustavaraa. Verhoinakin sai vain keltaista, ei täyteläisen oranssia. Oranssia ei näkynyt katukuvassakaan missään. Oranssista on tullut väri, joka esiintyy vain pilkahduksina. Tunsin, kuinka minulla oli kamala ikävä oranssia. Hädissäni ostin tarjoustalosta löytämäni oranssit geelipallot sekä oranssia mehua.

Vivek Oberoin häät

Vihdoinkin on Vivek Oberoi mennyt naimisiin, oli jo aikakin tämän 34-vuotiaan tähden lopettaa exäänsä keskittyminen ja aloittaa uudelleen naisrintamalla. Mehndi-juhlissa soi kuitenkin tiettävästi kappaleita Vivekin ja Aishwaryan yhdessä tähdittämästä elokuvasta Kyun! Hogaya na. Onnellinen pari ei reagoinut lauluihin erityisellä huomiolla, mutta mielestäni olisi ollut tulevaa vaimoa kohtaan kunnioittavaa jättää nuo laulut pois juhlista. Vivek on yrittänyt hyödyntää kaiken mediarvon, joka häihin liittyy antamalla paljon haastatteluita ja kommentteja aiheesta. Päivää ennen häitä hänet nähtiin Mumbain elokuvastudiolla, jonne hän meni pyytääkseen Abhishekin henkilökohtaisesti häihinsä.


Priyanka Alva, Vivekin tuore vaimo mehndi-juhlissaan. Tarjolla oli vain italialaista ja välimerellistä suupalaa, mutta siitä huolimatta syömistyyli oli peri-intialainen ainakin tämän kuvan ottohetkellä.

Hääkutsu oli nykyään hyvin yleinen suklaarasia kutsukortin kera. Aishwaryan ja Abhishekin suklaisesta kutsukortista on kaikki jäljet hävinneet niin Googlessa kuin Youtubessakin. Lieneekö tähdet vaatineet näitä sensuroitaviksi? Shilpan ja Rajn kutsukortista löytyy hieno video Youtubesta.


Vivek on punjabilainen, kun taas Priyanka on hindubrahmaani. Tästä syystä juhlissa oli kahdet erilliset seremoniat. Juhlavuudesta ja koristeellisuudesta pidän erityisen paljon poikaystäväni kulttuurissa. Hienot värit ja päätähuimaava pienten yksityiskohtien määrä kuuluu nimenomaan hindukulttuuriin, Pakistanissa suositaan hieman klassisempaa tyyliä. Tämä näkyi erityisen selvästi Lontoolaisessa temppelissä, jossa kävin poikaystäväni kanssa kesällä, tilpehööriä ja kultakimalluskoristetta, suitsukkeita ja erilaisia koristeita oli temppeli pullollaan. Moskeijoissahan on alttari ja lattia, koristeina saattaa olla hieno kirjailtu matto tai seinillä geometrisia kuvioita sekä kirjailtuja koraaninpätkiä, kuitenkin hillitymmässä muodossa. Jotenkin kaikista noista koristeluista, tuikkusista, suitsukkeista ja ympärillä kuuluvasta hyräilystä tulee lämmin ja mukava olo, kun taas moskeijoissa minut valtaa rauhallinen ja askeettinen olo.


Häät olivat Priyankan suvun maalaistalolla Mumbain ulkopuolella. Käytetyt hääpuvut ovat tätä iltaa varten suunniteltuja uniikkikappaleita. Paljon onnea Vivek ja Priyanka!

Luisteluvenytyksiä

Kohta alkavan luistelukauden kunniaksi tässä erilaisia luistelussa hyödyllisiä venyttelyasentoja.

Ileana D Cruz ja urakehityksen mittarit

Hyvin päälleistuvat siistit vaatteet näyttävät hyviltä, ja hyvältä näyttävät asiat luovat positiivisia mielikuvia. Tollywood-näyttelijä Ileana D Cruzin päälle vaatteet istuvat erityisen hyvin. Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka näyttelijöille uran aikana alkaa ilmestyä lihasta ja rasvaprosentti ehkä myös tippua, taitaa kaikilla olla henkilökohtainen treenari.

Tämänkin näyttelijän uraa seuratessa huomaa, kuinka tumma iho on vaalentunut ja musta tukka muuttunut karamellin sävyiseksi. Aikoinaan Bipashan tullessa Bollywoodiin juteltiin siitä, kuinka niin tumma nainen pääsi sisälle Mumbain elokuvateollisuuteen niin näkyvälle paikalle, mutta kyllä se Bipashakin on kovin vaalentunut vuosien saatossa.


Bipasha uransa alussa ja nykyisin. Pidän tummasta, niin jotenkin harmittaa, kuinka vaaleaihoisuutta korostetaan niin paljon. Oma poikaystäväni on musta ja seuraa Kanndankielisiä elokuvia, ja olen itsekin niitä seuranneena nyt huomannut, kuinka Kollywoodissa välillä vaalean ihon ihannointi menee välillä jo ehkä liiallisuuksiin.


..ja sitten vähän photoshopilla vieläkin vaaleammaksi.


Ileanasta on erilaisiin rooleihin. Viaton morsian tai itsevarma seksitykki.


Kysyttäessä melkein keneltä tahansa näyttelijältä, kuinka tämä pitää kilot kurissa, vastaus on aina sama: hyvät geenit yhdistettynä joogaan.
Shilpa Shetty: "minä en pysty olemaan dieetillä, olen siunattu geeneilläni"
Aishwarya Rai: "En tarkkaile painoani, mässäilen ruoalla."
..ja noita löytyy


Kyllä tuo vasemanpuoleinen kuva vaan enemmän miellyttää silmää, vaikka Tollywood kuinka yrittäisi uudistua tuommoisella oikeanpuoleisen kaltaisella, modernimmalla mallilla.

Paakistaan

Huomasin tässä ajankulukseni, että Pakistan on urduksi پاکستان, eli 'Paakistaan' tai 'Paakstaan'.

Toisilleen luodut

Toisilleen luodut, sielunkumppanukset, kohtalossa määrätty pari.. ah, on se vaan niin suloinen ajatusleikki.

Dieetti

Olo on kuvan mukainen, kohta on kuusi kuukautta dieettiä takana, mutta paino se ei vain ole paljoa vaakaviisaria alaspäin hetkauttanut. Ymmärrän, että minun normaalipainoni ei vain yksinkertaisesti ole se ihannepainoni, vartaloni kun varastoi läskiä kuin mehiläinen hunajaa ja kevyemmällä ruokavaliolla ollessani kun hermojani kiristää niin että läheisiä hirvittää.

Priyankan uusi nenä

Upea uusi nenänmuoto Priyankalla, vaikka ei siinä vanhassakaan kyllä ollut mitään vikaa. Uutisten mukaan Priyanka meni Lontooseen leikkaukseen. Ihmettelen, miksi ei leikkauttanut perheensä kauneusklinikalla.

Vuoren takana siintävät pilvet

(Jiuzhai, Kiina)

Nummet loistivat auringonpaisteessa, joka ruohonkorsi tanssi tuulessa. Laakso oli valoisa ja naurun täyttämä; se oli upea päivä, jona näkyi tuhat varjoa. Varjot ovat elävempiä kuin todellisuus; varjot ovat pidempiä, syvempiä, rikkaampia; niillä on oma elämänsä, itsenäinen ja suojeleva; niiden antama tyydytyksen tunne on omalaatuisensa. -- Eilisen haju miellyttää. Aivot ovat aina eilisessä, tänään on eilisen varjo ja huominen on jatkoa tälle varjolle. Mutta jos kykenemme näkemään ilman eilistä, on pilvi vuoren takana räjähtävän viehättävä; se on jotain, joka ei ole ikinä ollut, eikä tule ikinä olemaan. Näemme pilven kokonaan, emme osana varjoa, osana ajatusta. - J. Krishnamurti

Elämäpeli

Ken pelaa, ei koskaan voita.



Buddha sanoi: Jos voitat, häviät. Jos tulet tasoihin, häviät. Ja jos häviät, häviät.

Sinapinsiemen

Istuin bussissa matkalla kotiin, kun kuulin takanani istuneen muslimin kertovan suomalaiselle bimbolle, kuinka sinapinsiemen on käsittömän pieni. Sinapinsiementä ei voi nähdä silmillä, tai voi, mutta vain jos siristää, valisti poika. Melkein purskahdin nauruun, mutta voihan olla, että pojalla tosiaan oli niin huono näkö, ettei halkaisijaltaan runsaan millimetrin siemen osu hänen näköpiiriinsä.

Tiesin kyllä, että pojan käsitys sinapinsiemenestä johtuu kahdesta Koraanin jakeesta, joissa on sinapinsiemenvertaus. Toinen niistä on 31.16:

"Ja Lukmaan lausui edelleen: »Oi poikani! Totisesti, jos sinapinsiemenen painoinen jyvänen on kätketty kiven sisään tai taivaisiin taikka maan päälle, niin Jumala on sen löytävä. Totisesti, Jumala on terävänäköinen, ymmärtävä." (käännös)

Hindujen kirjassa Mahabharatassa sinapinsiemenvertaus on seuraava:

"Ilkeämielinen ihminen on kärkäs näkemään vikoja lähimmäisessään, vaikka ne ovat pieniä kuin sinapin siemen; mutta kun hän tarkastelee itseään, hän ei näe omia vikojaan; vaikka ne ovat suuria kuin bilvan (?) hedelmät." (käännös)

Jeesus sanoo Raamatussa:

"Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. 32 Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille."

Huomasin buddhalaisia tekstejä lukiessani, että Buddhakin teki vertauksia sinapinsiemeneen. Dhammapadassa on oikein oma vedansa sinapinsiemenelle, nimeltään sinapinsiemenvertaus:

"-- Tultuaan vanhaksi leikkimään ja juoksemaan sinne ja tänne, tämä Hauraan Gotamin poika kuoli. Suru versoi Gotamin sydämessä. --- Nostaen poikansa lanteelleen hän lähti kulkemaan ovelta ovelle pyytäen joka talossa: "Antakaa minulle lääkettä pojalleni!" Missä ihmiset hänet kohtasivatkin, he sanoivat: "Missä olet koskaan kuullut lääkkeestä kuolleelle?" Näin sanoen he löivät yhteen kätensä ja nauroivat katketakseen. Gotami ei lainkaan ymmärtänyt mitä he tarkoittivat. Nytpä hänet näki muuan viisas mies joka ajatteli: Tämä nainen on poikansa kuoleman johdosta täytynyt mennä järjiltään surusta. Mutta lääkettä hänelle tuskin voi kukaan muu tietää - yksin kymmenen voiman tietäjä (Buddha) voi sen tietää. --- Buddha, joka näki Gotamin olevan kypsä ymmärtämään, sanoi: "Teit oikein, Gotami, tullessasi hakemaan täältä lääkettä. Lähde nyt ja mene kaupunkiin, kierrä kaikkialla kaupungissa, aloita alusta ja talosta, jossa kukaan ei ole kuollut, siitä talosta tuo pienenpieniä sinapinsiemeniä." --- (Gotami kävi lukuisissa taloissa) Lopulta hän ymmärsi: Koko kaupungissa oli asianlaita samoin! Buddha, täynnä myötätuntoa ihmiskunnan hyvinvointia kohtaan, oli varmaankin sen nähnyt! Tunnetta tulvillaan Gotami vei poikansa polttopaikan luo. --- Hän heitti poikansa pois, polttopaikkaan. Sitten hän lausui seuraavat säkeet: Ei kylän laki, ei laki markkinakaupungin, ei minkään yhden talon laki tää - niin ihmisten kuin jumalien maailmoissa Laki on: tilapäistä on kaikki, ei mikään jää."

Aishwarya ei enää Ash

Aishwarya Rai ei enää halua kenenkään kutsuvan häntä Ashiksi. Hän perusteli pyyntöään Raavan, Raavanan Japanin lehdistötilaisuudessa medialle ja faneille näin: "Kun liityin filmiteollisuuteen, ihmisillä oli vaikeuksia lausua nimeni oikein, joten he alkoivat kutsua minua Ashiksi. Mutta siitä on nyt vuosia ja arvaan, että kaikki jo osaavat lausua nimeni oikein."

Rehvakas johtaja

(Sinikka Salokorven ja Eila Rikkisen kirjasta Hullunhauska Lomakirja, Minerva, 2006:)

Vanhaan hyvään aikaan, 70-luvulla, kymmenen hengen seurue lähti Leningradiin eli nykyiseen Pietariin. Seurassa oli yksi johtajamies, joka halusi lomallakin johtaa kaikkia muita. Viimeisen illan päätteeksi hän kutsui koko porukan illalliselle Pietarin parhaimpaan ravintolaan.
"Syökää ja juokaa mitä haluatte, tilatkaa vaikka kymmenen kiloa kaviaaria", röyhenteli johtaja.
Matkatoverit halusivat kysyä, mistä johtaja oli saanut nou ruplavuoret, joita hän ryhmälle ylpeänä vilautteli.
"Myn kadulla lähes kaiken ylimääräisen, mitä minulla mukanani oli", sanoi johtaja. "Suomalaisilla vaatteilla on täällä hyvä menekki."
Illan päätteeksi johtaja pyysi laskun. Hovimestari toi ison laskun, hymyili ja toivoi saavansa hyvät juomarahat. Sitten johtaja rupesi laskemaan ruplia pöytään.
Tässä vaiheessa tarjoilijan hymy hyytyi, hän katsoi pöytäseuruetta, mumisi jotain ja hävisi laskun kanssa. Seurue katseli ihmeissään toisiaan.
Hovimestari tuli takaisin kahden mustapukuisen miehen kanssa. Toinen osasi suomea ja selitti kiukkuisena, että johtajan ruplat olivat tsaarin aikaisia rahoja eikä ravintola hyväksynyt minkäänlaisia luottokortteja.
Johtajan naama lehahti tulipunaiseksi. Lopulta ei auttanut muu kuin kerätä seurueen laukuista kaikki ruplat, mitä oli jäljellä. Rahaa kertyi lopulta niin paljon, ettei johtaja joutunut vankilaan.
Lopun matkaa johtaja oli hyvin hiljainen, eikä halunnut johtaa enää ketään.

Vain sinun vuoksesi

Ihanaa katsella, kuinka naapurin setä ulkoiluttaa kissaa takapihalla. On asioita, joista lapset innostuvat, sekä jotkut vanhemmat joilla on ruuvit löysällä. Työpaikallani lasten hiiiitaaastii 'laukkaavalla' muovihevosella innon vimmoissaan kahdella eurolla ratsastanut cowboy, down-pappa, tästä hyvänä esimerkkinä. Kissan ulkoiluttaminenkin on monelle lapselle kokemus, mutta kyllä se vanhemmalla iällä on aika tylsää hommaa. Siis se pusikon juurella odottaminen sillä välin, kun kissa tähystää töpinöissään.

Yleensäkin kun ajattelee, miten julmasti monia eläimiä kohdellaan, on aivan ihanaa nähdä jonkun vaivautuvan pihapusikoiden äärelle seisoskelemaan kissaa miellyttääkseen. Timanteistahan sanotaan, että ne ovat liikuttava lahja ei siksi, että ne ovat kalliita, vaan siksi, että mies ei ymmärrä niiden päälle mitään eikä tee niillä mitään. Lahja on puhtaasti annettu vastaanottajan mieliksi, sitä aikuisen kissan ulkoiluttaminen on.

Youtube-videot Facebookissa

Pakko jakaa Facebookissa tämä Youtubessa katselemani video. Ilta jatkuu Youtubessa, ja tuttu pakkoliike vie kursorin "jaa Facebookissa" linkin päälle yhä uudestaan. Ei hemmetti, nyt ne tyypit siellä kaverilistalla on varmaan jo ihan kypsiä. "Ei ne kypsyessään pilaannu, laita nyt vaan uutta videoo jakoon". Mielessä käy, että kaverilistallani reippaasti yli puolta ei kyllä missään hädässä kiinnosta ne videot, joita minä katselen. Halu levittää iloa, jonka olen joistakin videoista saanut, on kuitenkin valtava. Sori nyt vaan, kun taas laitan uutta videota Facebookin seinälle ja Mervin uusi sympaattinen statuspäivitys "hirvee krapula" jää näkemättä.


Tänään taas avasin Youtuben ja siellähän oli vaikka mitä kivaa uutta. Aishwaryan uusien elokuvien Action Replayy (kuvassa) sekä Guzaarishin trailerit, uusia tekstitettyjä eteläintialaisia musiikkivideoita ja roppakaupalla muutakin hauskaa. Nyt en kyllä... vai kylläkö sittenkin...

Sateisena päivänä

Istun nojatuolissa ikkunan äärellä, luonnollinen valaistus on syksyinen harmaa sadesää. Vilkaisen ikkunasta ulos nähdäkseni pihalla kasvavien lammikoiden pinnan väreilevän pisaroista. Pihan poikki kiitää päästä nilkkoihin hunnutettu nainen kahden kankailla piilotetun pienen tyttärensä seuraamana.

Siirrän katseeni takaisin Dhammapadaan, jossa Buddha opastaa onnellisen elämän lähteelle:

"Leikkaa pois viisi kahletta aistihaluihin: uskomus itsestä, epäilys, riippuvuus moraalisäännöistä ja uskonnollisista säädöksistä, himo sekä katkeramielisyys. Hylkää viisi arkielämän kahletta: halu olemassaoloon aineellisessa maailmassa, halu olemassaoloon aineettomassa maailmassa, ylpeys, levottomuus sekä tietämättömyys. Kehitä viittä henkistä ominaisuutta: luottamusta, viisautta, keskittymistä, voimallisuutta sekä tarkkaavaisuutta. Almuilla elävä, joka on ylittänyt viisi takertumista, on nimeltään Hän, joka on ylittänyt virran."

Aisha ja tämänkaltaisten elokuvien ontuvuus

Ystäväni ehdotteli kiivaasti viikon verran, että katsoisimme yhdessä Aisha-elokuvan (Bollywood, 2010). Pari viikkoa sitten pitkin hampain tapitin kuvaruudulta I Hate Luv Storys-elokuvan, joten en ollut vielä henkisesti valmis katsomaan uutta Sonam Kapoorin tähdittämää nuorten filmiä. Aisha perustuu Jane Austenin novelliin Emma. Aisha (Sonam Kapoor) on Delhin oma Emma tarinassa, jossa ihmissuhdekuviot ovat monimutkaisia. En pystynyt katsomaan elokuvaa kuin puoliväliin, onneksi ystävänikin halusi lopettaa lapsellisen elokuvan katsomisen samaan aikaan. Listasin elokuvasta ärsyttäviä piirteitä, jotka on kopioitu Hollywoodista.


1. Rokahtava/popahtava taustamusiikki
Aisha alkaa Delhin liikenteessä, taustamusiikkina soi rokahtava, englanniksi laulettu kappale. Rokkia soi uudestaan "action"-kohtauksissa, mm. kavereiden ollessa laskemassa koskea. Hollywood-elokuvissa rokahtava musiikki on soinut pidempään nuorten elokuvien taustalla. Aisha-elokuvassa taustamusiikki on muutenkin todella popahtavaa välillä, kun kai yritetään antaa trendikästä kuvaa menevällä rytmityksellä.


2. Intialaisesti pukeutunutta kohdellaan kuin "fossiilia" (Am. norttitytto)
Aisha "adoptoi" suojatikseen peri-intialaisen tyton (kuvassa vasemalla), ja projektina ystävänsä kanssa muuttaa tämän tyylin muodikkaaksi. Tyton pitkä letti vaihtuu suoraan, lyhyempään malliin, kulmakarvat nypitään ja vaatteet muuttuvat paljastavammiksi.

3. "Shut up"
Päähenkiloiden tärkeilyä korostaa heidän tokaisunsa "shut up", kun joku puhuu sellaisia, mikä heitä tylsistyttää.

4. Sonam Kapoor
Sonam Kapoor on ihan hyvä valinta tähän elokuvaan, eihän tälläiseen todellista ammattinäyttelijää (esim. Vidya Balan) viitsisi palkata. Näyttelijän taidoiltaan keskinkertainen, ulospäin näyttävä pitkäsäärinen nainen sopii paremmin elokuvan tyyliin.


5. Kerronnan keinot
Kuva pysähtyy ja Aisha kertoo mielipiteensä jostain henkilostä/tapahtumasta, ja sitten elokuva jatkuu.

6. Länsimainen look
Elokuvaa katsoessa saa sellaisen kuvan, että Intiassa kukaan nuori ei pukeudu salwariin, anarkaliin tai sariin. Alkoholia myos juo naisetkin.

7. Vaatehuone
Miksi tälläisissä nuorten tyttojen elokuvissa on päähenkilollä oltava huoneen kokoinen vaatekomero?



8. Mainostava shoppailukohtaus
Tytot menevät vähän ostoskeskukseen shoppailemaan, ja ruudulla vilahtelee sponsoroivien yritysten tuotemerkkejä trendikkään musiikin soidessa taustalla.

9. Shoppaillaan isän luottokortilla (kuvassa)
Pappa betalar, tyttäret vähän käyvät kalliilla ostoksilla.

10. Pinnalliset ihmissuhteet
Kuin salama kirkkaalta taivaalta on rakkaus syttynyt henkilohahmojen välillä. Katsojan pitäisi olla onnellinen, kun lopussa parit saavat toisensa, vaikkakin tunteiden taso on kovimmillaankin ollut uskottavuudeltaan vain lievän ihastuksen tasolla.

11. Vaatteet
Elokuvassa ei hienoja maisemia näy, lavastuksia enemmän annetaan arvoa päähenkiloiden vaatteille, jotka vaihtuvatkin epäuskottavasti, esim. aamiaisella täysin puettu ja ehostettu Aisha on eri vaatteissa ja eri kampauksessa kuin kohta ystäviensä kanssa ulkona ollessaan.

12. Bikinikohtaus
Mennään uimarannalle pelaamaan lentopalloa, jotta ruutuun saadaan naisia bikineissä, eipä ainakaan mieskatsojat kerkeä pitkästyä tätä tyttomäistä homppää katsoessaan.

Elokuva on niin heppoinen, ettei sen kaikkia Hollywoodista kopioituja nuorisoelokuvan kliseitä viitsi edes listata. Katsoimme muuten intialaisessa elokuvateatterissa nauhoitetun piraattiversion, jonka ääninauhalle oli tallentunut elokuvayleison äännähtely. Miehiä elokuva ei vaikuttanut naurattavan lainkaan, naiskatsojien naurua kuului joidenkin harvojen vitsien kohdalla silloin tälloin. Elokuvaruudulle piirtyi myos ääriviivoja miehistä, jotka nähtävästi poistuivat elokuvasalista saatuaan tarpeekseen.

Suitsukkeet

Sandalwood on ehdottomasti paras suitsuke, en näe mitään järkeä ostaa muita suitsukkeita kuin kunnon sandalwoodia. Tuoksu ja laatu ovat ehdottomasti suitsukehuipussaan sandalwoodista tehdyissä tuotteissa.

Luin artikkelin, jossa suositeltiin sandalwoodista tehtyjä öljyjä ja erilaisia kauneustuotteita. En tiennyt, että tätä saa esimerkiksi saippuoinakin. Ehdottomasti lisättävä kauppalistalle, sandalwoodin rentouttava ja keskittymistä parantava vaikutus varmasti vaikuttaa esimerkiksi käsirasvankin kautta.

1001 Symbolia 1.

Lueskelin rannalla Jack Tresidderin 1001 Symbolia - Kuvitettu opas symbolian historiaan -kirjaa. Mielenkiintoisimmista symboleista kokosin seuraavan listan:


Asetelmissa maallisien esineiden joukkoon usein maalattu kukkiva tai kuihtunut ruusu muistuttaa maallisen rikkauden turhuudesta. Symboliikka juontuu 1500-1600 -luvulle, jolloin maalattiin turhuus-maalauksia (oikealla Adriaen Pieterszin maalaama God is revealed in the smallest work of his creation, 1623). Vasemalla Ahad Gasanovin modernimpi asetelma.

Asetelmissa viinilasi tai malja symboloi elamaa ja nurin käännettynä tyhjyyttä ja siten elämän turhuutta.


Maallisten saavutusten turhuutta symboloi 1500-1600 -luvun maalauksissa pääkallo. Kuvassa kuuluisa Hans Holbein maalaus Suurlähettiläät, jonka alalaidassa sijaitseva kallo tulee esille vain tietysta kulmasta katsottuna.


Japanilaisissa ja kiinalaisissa tauluissa usein yksin esiintyvä, korkealle kohoava mänty symboloi pitkää ikää, joka on Japanissa ja Kiinassa ollut yksi ihmisen suurimmista siunauksista. Kuvassa Chikuun maalaus Landscape.


Kiinalaisissa ja Japanilaisissa maalauksissa suosittu aihe ovat suurikokoiset muuttolinnut haikara ja kurki, jotka myos symboloivat pitkäikäisyyttä.


Kaunis krysanteemi symboloi Japanin keisarillista perhettä.

Omena symboloi monissa kulttuureissa hedelmällisyyttä, osittain johtuen siitä, että se halkaistuna muistuttaa kuvioiltaan naisen sukupuolielintä (En olisi ikinä tullut sellaista ajatelleeksi, mutta en ihmettele, että joku, arvatenkin mies, on sellaista mennyt näkemään. Kuva: www.eettinenkuluttaja.net/hedelmat


Vuohi ja sen runsaudensarvi on alunperin lahtoisin tarinasta, jonka mukaan vuohi Amalthea imetti ylijumala Zeusta, joka vahingossa katkaisi toisen vuohen sarvista ja huomasi sen olevan pullollaan ravintoa.


Kiinalaisissa korteissa harakka symboloi mieluisia uutisia. Kiinassa myos varis nahdaan positiivisesti, auringon lintuna.


Faraon diadeemissa esiintyva uraeus (hyokkaamaan valmista naaraskobraa esittava 'kruunu') symboloi faraon oikeutta antaa tai ottaa elama.


Ensin Lahi-idan taiteissa esiintynyt kotkapainen ja leijonavartaloinen aarnikotka symboloi taivaiden ja maan herruutta. Symboli on otettu Suomen armeijan tunnuskuvaksi (kuvassa).